Oikeustieteen tohtori Kari Uoti pui kahdessa blogikirjoituksessaan ministeri Anne Bernerin (kesk.) osuutta Finavia-tapauksessa. Uotin mukaan asiassa on juridisesti kyse hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuusta. Uotin mukaan Berner on hoitanut tehtäväänsä huonosti aiheuttaen Suomen valtiolle taloudellista vahinkoa.
Uoti taustoittaa ensimmäisessä blogissaan Finavia-tapausta:
”Finavia ryhtyy spekuloimaan korkojohdannaisilla ja häviää kymmeniä miljoonia. Yhtiön hallitus selvittää asiaa ja päättää nostaa vahingonkorvauskanteen yhtiön aikaisempaa hallitusta ja tilintarkastajaa/yhteisöä kohtaan. Valtiontalouden tarkastusvirasto katsoo, että ’Tarkastusviraston näkemyksen mukaan Finavian hallitus on tehnyt nämä päätökset asianmukaisesti ja tarkoituksenmukaisen harkinnan perusteella.’ Siis nämä kanteitten nostopäätökset. Kaikki tämä tapahtuu alkuvuonna 2015. Loppuvuonna 2015 Finavia päättää sopia jutun tilintarkastajan kanssa ja luopuu vaatimasta korvauksia entiseltä hallitukselta. Mistä tämä armeliaisuus?”
Uotin arvion mukaan Liikenne- ja viestintäministeriö ryhtyi kätilöimään oikeudenkäyntien lopettamista oma-aloitteisesti ja varsin aktiivisesti.
Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) lausuu seuraavasti:
”..ministeriö on aloittaessaan tilintarkastusyhteisön ja Finavian välisiä sovintoneuvotteluja ja sovintosopimuksesta neuvoteltaessa suorittanut sellaisia operatiivisiksi luonnehdittavia toimia, joista päättämisen ja joiden suorittamisen on tarkastuksessa tulkittu luonteenomaisesti kuuluvan yhtiön ja sen johdon tehtäviin. On kyseenalaista, voiko tämän laatuinen toiminta perustua osakeyhtiölaissa tarkoitettuihin osakkeenomistajan oikeuksiin. Tarkastuksessa on tulkittu, että valtion määräysvallassa olevassa yhtiössä päätös sovintoneuvottelujen aloittamisesta ja sovintosopimuksen valmistelutoimet ovat yhtiön tehtäviin kuuluvia operatiivisia toimia. Valtio-omistajalla ei ole myöskään yhtiöoikeudellisen hyvän hallintotavan ja tähän liittyvien corporate governance -ohjeitten perusteella oikeutta puuttua omistamansa yhtiön operatiiviseen toimintaan.”
– Toisin sanoen ministeri Berner puuttui suorasukaisesti asiaan ja käski lopettamaan oikeudenkäynnit. Käytännössä asia hoidettiin siten, että Finavian hallitukselle hommattiin sopiva asiantuntijalausunto, joka näki kanteissa riskejä ja hallitukselle jätettiin toimittamatta kaksi asiantuntijalausuntoa, jotka puolsivat kanteita, Uoti toteaa.
Kari Uoti. Arkistokuvaa.
VTV:n näkemyksen mukaan oli ”kyseenalaista, onko liikenne- ja viestintäministeriön omistajaohjaus ylipäänsä mahdollistanut valtion tai Finavian kannalta taloudellisesti parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamisen Finavian ja tilintarkastusyhteisön välisessä riita-asiassa.”
Uoti katsoo, että asiassa on juridisesti kyse hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuusta.
– Tässä tapauksessa hallituksen jäsenten perustuu vahinkoon, joka on aiheutettu ryhtymällä liiketoimiin, jotka eivät kuulu Finavian yhtiöjärjestyksen mukaiseen toimintaan. Tämä tarkoittaa, että hallituksen jäsenet olisivat olleet vastuussa ja heidän tuottamuksensa perustuisi suoraan lakiin (OYL 22 luku 1§ 3 mom). Finavian hallituksella on ollut velvollisuus nostaa kanne vahinkoa aiheuttaneita henkilöitä kohtaan, Uoti toteaa.
Luottamusaseman väärinkäytöstä
Uoti muistuttaa toisessa blogikirjoituksessaan, että rikoslaissa säädetään rangaistavaksi toiminta, jossa henkilö ei huolehdi vastuullaan olevista taloudellisista asioista vaan aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioista hän on vastuussa.
Rikoslain luottamusaseman väärinkäyttöä koskeva kohta kuuluu näin:
”Jos se, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita, väärinkäyttää luottamusasemaansa 1) ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, tai 2) jättämällä tehtävänsä kokonaan tai osaksi suorittamatta ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa, hänet on tuomittava luottamusaseman väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Uoti kertoo tekevänsä arvionsa sillä oletuksella, että valtiontalouden tarkastusviraston tekemä arvio on perusteltu, eli että Finavian hallituksen olisi tullut saattaa edeltäjänsä vastuuseen korkospekulaatioista.
Tämä tarkoittaisi Uotin mukaan seuraavaa:
”Finavian hallitus ei ole huolehtinut velvollisuudestaan valvoa yhtiössä tapahtuvaa spekulatiivista sijoitustoimintaa, minkä seurauksena yhtiölle on aiheutunut kymmenien miljoonien vahinko – tämä on ainakin huolellisuusvelvoitteen laiminlyönti ja henkilökohtainen vahingonkorvausjuttu hallituksen jäsenille.
Finavian uusi hallitus ei ole ryhtynyt toteuttamaan vanhan hallituksen vastuuta, vaan luopuu perustellusta vaateestaan vanhaa hallitusta vastaan ja aiheuttaa yhtiölle vahinkoa. – tässä kohtaa voi rikosoikeudellinen vastuu realisoitua, onko hallitus huolehtinut tehtävästään asianmukaisesti vai jättänyt tehtävänsä suorittamatta.
Ja sitten sokerina pohjalla. Nyt julkitulleitten sähköpostien perusteella on ilmeistä, että ministeri Berner on käyttänyt ohjausvaltaansa ja de facto käskenyt Finavian uutta hallitusta luopumaan perustellusta vahingonkorvausvaateesta. Bernerin voidaan näin katsoa käyttäneen hänellä olevaa valtaa vastoin Suomen valtion intressiä, jonka asioita hän tehtävässään hoitaa. Hän ei ole omistaja, vaan omistajan edustaja. Hän on hoitanut tehtäväänsä huonosti aiheuttaen päämiehelleen taloudellista vahinkoa. Ongelmana tässä solmussa on se, että jos nyt päätetään käynnistää nämä vahingonkorvausjutut ja vanha hallitus tuomitaan korvausvastuuseen, ministerin pahanteosta saadaan täysi näyttö. Hän on näin ollen esteellinen toimimaan asiassa.”
SUOMEN UUTISET