Puoluesihteerin tehtävät kesällä jättänyt Ossi Sandvik koki itsenäisyyspäivänä miellyttävän yllätyksen saadessaan kuulla, että tasavallan presidentti on myöntänyt hänelle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.

Kuusi vuotta yhtäjaksoisesti perussuomalaisten puoluesihteerinä toiminut Ossi Sandvik on nyt ehtinyt olla ”vapaalla jalalla” muutaman kuukauden ja pyrkinyt tänä aikana tavoittelemaan normaalimpaa elämää. Itsenäisyyspäivänä hän sai miellyttäviä ja odottamattomia uutisia: tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt hänelle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.

– Ei minulle tällaista kunniaa aiemmin ole osunut kohdalle. En osannut sitä odottaa ja olen siitä otettu. Puolueessa toimin tällä hetkellä kunnallisten luottamushenkilöiden yhdysmiehenä hoitaen suhteita muun muassa Kuntaliittoon ja muihin kunnallisiin yhteisöihin. Näitä tehtäviä hoidin hiukan jo puoluesihteerikaudellanikin omien töiden ohella. Yhtä ja toista muutakin on pohdinnassa, mutta niistä ei vielä tässä vaiheessa ole tarpeen mainita sen enempää, Sandvik kertoo.

Politiikka siis on miehen ykkösharrastus edelleen, mihinkäs koira karvoistaan pääsee. Lisäksi hän yrittää pitää huolta kunnostaan ja lähtee mielellään kalareissulle kesällä, jos se vain onnistuu.

Puukkojen tekeminen oli Sandvikille mieluisa harrastus ennen puoluesihteeripestiä, ja sitäkin hän aikoo vielä jossain vaiheessa kokeilla. Hän on aina pitänyt myös puutöistä ja jo kouluaikoinaan sai aina kympin käsitöistä.

– Puoluesihteerikaudellani en ehtinyt harrastaa yhtään mitään, koska tehtävä vei kaiken vapaa-ajan ja energian. Nyt kuitenkin aion edelleen suuntautua enemmän työhön kuin harrastuksiin, kun olen luonteeni puolesta sellainen, että minulla pitää aina olla jotain menossa.

Paineensietokyky tuli testattua

Puoluesihteeriaikojaan Ossi Sandvik ei ikävöi, mutta on kuitenkin tyytyväinen siitä, että mielestään selvisi tehtävästään aika hyvin.

– Se on ihmiselle hyväksi, että tehtävät aina silloin tällöin vaihtuvat, ja jos työssään onnistuu, on mukava siirtyä eteenpäin seuraavaan tehtävään. Olen aina pyrkinyt hoitamaan kaikki toimeni mahdollisimman hyvin ja tuloksekkaasti.

Puoluesihteerin tehtävässä parasta ja haastavinta oli tehdä kovaa ja uuvuttavaa työtä pienen puolueen nostamiseksi nykyiseen asemaansa. Kun hän tarttui toimeensa, oli Perussuomalaiset vielä pieni puolue, mutta Sandvikilla oli vahva näkemys ja luja usko puolueen kasvuun ja menestykseen. Oli hienoa saada konkreettisesti nähdä ja kokea tuon vision toteutuminen ja samalla hankkia valtavasti ystäviä ja kontakteja puolueen piiristä.

– Ikävimmäksi ja vaikeimmaksi koin kasautuvista ristipaineista ja jatkuvasta arvostelusta selviämisen. Henkinen kuormitus oli valtava. Paineensietokyky tuli testattua tämän tästä, mutta olen tyytyväinen siitä, että sitä riitti.
Sandvik uskoo seuraajallaan Riikka Slunga-Poutsalolla olevan kaikki edellytykset selviytyä tehtävässään hyvin.

– Olen huomannut, että Riikalla on tarvittava tahtotila tarttua toimeen. Sitä puoluesihteerin työssä vaaditaan. Jokainen on erilainen persoona ja varmasti myös toimenkuva muovautuu persoonan mukaan. Tehtävä on haastava, se vie kaiken ajan ja energian, mutta uskon että jos joku siinä pärjää, niin se on Riikka.

Painopisteen tulee olla ihmisten perustarpeissa

Ossi Sandvik uskoo vahvasti perussuomalaisten menestykseen tulevaisuuden Suomea rakennettaessa. Hän uskoi siihen silloinkin, kuin hyvin harva muu vielä uskoi. Painopisteen pitää kuitenkin aina olla tavallisten ihmisten perustarpeiden tyydyttämisessä.

– Jos tämä asia muistetaan, niin ei ole mitään hätää. Se on uskomattoman yksinkertainen asia, mutta ei silti käytännössä aina helppo.

Menestys ei kuitenkaan tule ilmaiseksi. Sen varmistamiseksi ja jatkumiseksi on jokaisen tehtävä kovasti töitä. Perussuomalaisilla on kaikki mahdollisuudet menestyä seuraavissa eurovaaleissa ja eduskuntavaaleissa, mutta ainoastaan, jos toimimme joukkuepelaajien tavoin.

– Politiikassa usein yksilöt loistavat, mutta jotta yksilöt voisivat loistaa, on kaikkien tehtävä töitä joukkueena, Sandvik pohtii.

Teksti on julkaistu Perussuomalainen 16/2013 -lehdessä.

MIKA MÄNNISTÖ