Pauli Vahteralta: Arvonlisäveron alentaminen lisää työllisyyttä

KOLUMNI | KHT-tilintarkastaja emeritus Pauli Vahtera kirjoittaa havaintojaan Suomen taloudesta.

Koronavirus tulee tuhoamaan Suomen kansantalouden. Erilaisia keinoja työllisyyden lisäämiseksi on kokeiltu jo ennen koronapandemiaa. Koulutuksesta, työkokeiluista, valtion kokonaan tai osittain maksamista palkoista eikä starttirahoista ole ollut työttömyyden nujertajaa. Nyt aivan eri mittaluokan suurtyöttömyyden alettua tarvitaan uusia keinoja ja uutta ajattelua. Arvonlisäveron alentaminen ja verovelvollisuuden merkittävä korottaminen ovat keinoja, jotka lisäävät työllisyyttä enemmän kuin mikään tähän asti käytetty.

Arvonlisäverotus on työn ja yrittämisen verottamista

Arvonlisäveroa väitetään virheellisesti kulutuksen verottamiseksi. Tosiasiassa se on työn eli arvon lisän verotusta. Vero maksetaan palkoista, palkkojen eläke- ja muista sosiaalikuluista, yrittäjätulosta, koroista ja henkilöauton käytöstä yritystoiminnassa. Veron maksavat yritykset, jotka joutuvat laittamaan sen hintoihin.

Arvonlisävero on köyhien vero, koska se vaikuttaa eniten köyhien ja pienituloisten elinkustannuksiin. Niin köyhät kuin rikkaat maksavat 24 %:n veron esimerkiksi vaatteistaan ja kodin kalusteista.

Arvonlisävero on myös yrittäjien, etenkin käsityöläisten vero. Suomessa kaikki on kallista, mikä vaikuttaa etenkin käden työstä itsensä elättäviin yrittäjiin. He joutuvat alentamaan hintoja saadakseen tuotteensa myydyksi. Yksinyrittäjien tulot ovatkin usein pienemmät kuin sosiaaliturvan varassa elävien käyttöönsä saamat tulot.

Arvonlisäverokertymä vuoden 2020 talousarviossa on 19,3 miljardia euroa. Jos alv alennetaan 24 %:sta 15 prosenttiin ainoaksi verokannaksi, veroja kerättäisiin 13 miljardia eli noin kuusi miljardia vähemmän. Myyntihinnoissa maksetaan arvonlisäveroa vuodessa 100 miljardia euroa (joulukuu 2018-marraskuu 2019), mutta veron kertaantumisen estämiseksi yritykset vähentävät ostoihin sisältyvän arvonlisäveron, joka on 81 miljardia euroa. Kun verokanta alenee, vähenee myös ostoista vähennettävien verojen määrä.

Kuuden miljardin euron säästölista turhien menojen karsimiseksi olisi kahden päivän työ.

Arvonlisävero on tasavero kuten kunnallisverokin eli se kohdistuu suhteellisesti eniten pienituloisiin. Sattumalta myös kunnallisveroa maksetaan 19 miljardia euroa vuodessa (2018). Valtion ansiotuloista keräämä vero on ”vain” 5,5 miljardia euroa.

Korkea arvonlisäverokanta ei ole mikään luonnonlaki. Hyvinvointivaltioista Suomea lähimpänä kooltaan ja kansantaloudeltaan on Uusi-Seelanti, jossa tänä vuonna arvonlisävero alennettiin 13 %:iin. Kanadassa vero on 5%, Australiassa, Etelä-Koreassa ja Japanissa 10 %. USA:ssa osavaltiot ja kunnat määräävät myynnille veron, joka on 0-10 % osavaltiosta riippuen. Sveitsissä yleinen vero on 7,7 % ja ruoan 2,5 %.

Kotimaisen ruoan maataloustuki arvonlisäverolla

Karibian reppumatkallani tammi-helmikuussa noteerasin alimmaksi arvonlisäveroksi 2,1 % ja esimerkiksi Barbadoksella kotimaiset vihannekset ja hedelmät olivat kokonaan verottomia. EU-maa Latviassa kotimaisten hedelmien ja vihannesten vero on 5 % (yleinen vero 21 %). Exit-Britanniassa ruoasta ei makseta veroa, paitsi valmisruoka on verollista.

EU hyväksyy kotimaisen ruoan tukemisen alemmalla arvonlisäverolla. Tarvitaan paremmat neuvottelijat, jotka eivät pokkuroi EU:n pöydissä. Se olisi parempi suomalaisen maatalouden tuki kuin yksikään EU:sta annettava murunen.

Ruoka on Suomessa edelleenkin liian halpaa, jos sitä verrataan ruokahävikkiin. Kotitalouksissa jokainen suomalainen heittää roskiin keskimäärin 20-25 kg ruokaa vuodessa. Veron poistaminen kaikesta ruoasta voisi johtaa huolettoman ruoan käytön lisääntymiseen. Köyhät perheet syövät kaiken tarkkaan, eivätkä haaskaa ruokaa, koska rahat ovat tiukoilla. Juuri siksi tarvittaisiin kotimaisen ruoan arvonlisäveron poistaminen.

Yksi arvonlisäverokanta olisi yksinkertaista

Laskelmani perustuu yhteen arvonlisäveroprosenttiin, joka on 15. Se tarkoittaisi ruokaan vähäistä hinnan lisäystä. Enemmän nousisivat hotelliyöpymiset, taksien käyttö, matkaliput, kaikenlainen huvittelu (elokuvat, tanssit, laskettelu, urheilukilpailut, teatterit), lehtien tilausmaksut ja lääkkeet (nyt 10 %).

Lääkkeet ja terveyskeskuksiin taksilla menon korvaa KELA. Aina voi kysyä, miksi laskettelu on 10 %:n verolla, mutta hiihtovälineet ja lenkkitossut 24. Tai miksi hotelleissa vero on 10, mutta asumisen hinnassa melkein puolet on erilaisia veroja. Yritykset vähentävät työn takia tehtävien matkojen veron, jolloin niille on sama, onko se 10 vai 15. Myös kotitaloudet voivat vähentää korkeammat työmatkakustannukset verotuksessa.

Uusi-Seelanti pärjää 13 %:n arvonlisäverolla

Uuden-Seelannin väkiluku on 4,8 miljoonaa. Bruttokansantuote asukasta kohden 2018 Maailmanpankin tilaston mukaan Uudessa-Seelannissa 41.945 USD, Suomessa 50.152 USD. Suomi kerää enemmän arvonlisäveroa sekä verokannan että suuremman kansantuotteen avulla.

Viime vuonna Uusi-Seelanti otti 1000 turvapaikanhakijaa. Suomi reippaasti enemmän. Kehitysapua Uusi-Seelanti antaa tänä vuonna 0,6 miljardia euroa, Suomi 1,3 miljardia.

Kuusi miljardia euroa vähemmän veroja alentaa hintoja kuusi miljardia. Se tarkoittaisi kuluttajille kuusi miljardia enemmän ostovoimaa. Etenkin käsityövaltaisille aloille se toisi enemmän asiakkaita ja uusia yrittäjiä sekä työllistettyjä. Palvelujen lisääntyminen 6 miljardilla tuo valtiolle arvonlisäverotuloja 15 %:n mukaan 0,8 miljardia euroa.

Poliittiset päättäjät eivät pysty kerralla suureen muutokseen, mutta asteittainen tavoite 15 %:iin vuoteen 2023 mennessä on realistinen. Koronan aiheuttaman talouden rapautumisen takia tarvitaan välittömästi merkittävä, esimerkiksi 5 %-yksikön, alentaminen.

Tämä yhdistettynä arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamiseen 50.000 euroon olisi kansantaloudelle iso muutos parempaan. Kun kansantaloutemme pohja rapautuu koko ajan, veron kohtuullistaminen pitää aloittaa viipymättä. Alarajan merkittävä nosto pitäisi tehdä heti. Suomessa veroa maksetaan 10.000 euron vuosimyynnistä, esimerkiksi Virossa 40.000 € (kustannustaso huomioiden yli 60.000 €), EU-maissa yleensä noin 50.000 €, Sveitsissä 94.000 ja Britanniassa 98.000 euroa.

Mikä erottaa Suomen ja Uuden Seelannin? Uusi-Seelanti oli 1990-luvun alussa samalla lailla pöhöttynyt kuin Suomi nyt. Siellä tehtiin kovat ratkaisut, eikä sen jälkeen poliitikot ole päässeet sörssimään asioita. Maatalouden merkitys on suuri erityisesti jatkojalostuksen ja viennin (70 prosenttia) osalta. Suomi kuvittelee menestyvänsä huippuosaamisella, joka työllistää vain vähän ihmisiä. Uusi-Seelanti elää lampaiden kasvatuksella.

Suomessa on sosialismia kaikessa. Suomessa eivät virkamiehet ja päättäjät ole koskaan oppineet säästämään. Suomi haluaa olla kokoaan suurempi humanitäärinen suurvalta maailmassa. Ja sen näkee konkreettisesti huippukorkeissa veroissa.

---

Korjaus 23.3.2020 klo 19.57 Vahtera ei ole KHT-tilintarkastaja vaan KHT-tilintarkastaja emeritus.