Hallituksen esittämä kalastuslaki uhkaa pakottaa kotitarvekalastajat yrittäjiksi. Harrastuskalastaja saisi myydä luvatta vain sata kiloa kalaa vuodessa. Tämä sisältyy maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöön uudeksi kalastuslaiksi. Valiokunta esitti mietintönsä eduskunnassa tiistaina. Perussuomalaiset jättivät esitykseen jyrkän vastalauseen.

Jos laki menee läpi, se tulee voimaan ensi vuoden alussa.

Elinkeinoilmoitus jopa
parin suuren saaliin vuoksi

Esityksen mukaan jokaisen kotitarvekalastajan, joka myy enemmän kuin sata kiloa kalaa vuodessa, täytyy ilmoittautua ammattikalastajaksi eli tehdä elinkeinoilmoitus kaikkine siihen liittyvine velvoitteineen.

Tämä tarkoittaa yritysilmoitusta, alv-velvollisuutta ja saaliiden ilmoitusvelvollisuutta. Sata kiloa voi tulla täyteen yhdellä syksyisellä verkkoapajalla jo neljällä verkolla, kahdeksasta puhumattakaan.

Verotuksessa on toisaalta useita luokkia: arvonlisäverolla on nyt 855 euron alaraja, jota nostetaan parhaillaan 10 000 euroon.

Saaliit täytyisi ilmoittaa ely-keskukselle joka tapauksessa. Verottaja saa tiedon kalan myyntituloista yrittäjiä valvovan kaupparekisterin kautta. Niiden tietojen pohjalta verottaja voisi aikanaan määrätä kotitarvekalastajalle myös kalakauppaa koskevat lisä- ja ennakkoverot.

Korkeintaan kahdeksan verkkoa

Esityksen mukaan verkkoja saa pitää vedessä korkeintaan kahdeksan. Perussuomalaiset vastustaa tätäkin muutosta. Mietinnön mukaan rajoitus poistetaan 67. leveyspiirin pohjoispuolelta, joka sijaitsee noin 50 kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen päin.

Oppositio vaati rajoituksen poistamista vähintään poronhoitoalueen alueelta. Byrokratiaa lisääviä esityksiä on ajanut varsinkin SDP tukenaan vihreät, jotka olisivat halunneet rajoittaa jopa katiskapyyntiä jokisuiden alueella.

Byrokratiaa lisätään

Molemmat suuret oppositiopuolueet vastustivat esityksen pyrkimystä siirtää kalastuksen sääntelyssä valtaa vesialueiden omistajilta ely-keskuksille.

– Se on moitittavaa, että kalastuskunnilta ollaan viemässä vesistöjen hallinnointia ely-keskuksille, eikä se voi olla tarkoituksenmukaista aikana, jolloin byrokratiaa pyritään vähentämään. Kun kalastusseuroilta ja osakaskunnilta viedään lupamaksutulot, loppuvat myös istutukset, perussuomalaisten vastalauseessa sanotaan.

Verkkomäärän vähentäminen ja silmäkokomääräykset vähentävät saalisvarmuutta.

– Kun saalisvarmuus on heikentynyt ja verkkojen määrää rajoitetaan, kuluttajat ostavat kalaa enemmän kaupasta, jolloin kotitarvekalastus vähenee, vastalauseessa moititaan.

Kotitarvekalastuksen loppu

Pyynnin vähentyminen lisää särkikalojen osuutta, mikä heikentää vesistöjen laatua entisestään.

– Kotitarvekalastus on ollut Suomessa aina arvostettua leivänjatketta ruokapöydässä. Valitettavasti ruokapöytiemme kala tänä päivänä on kotimaista vain noin kymmenen prosentin verran. Ammattikalastajien määrä on vähentynyt viime vuosina huolestuttavasti, vastalauseessa jatketaan.

– Tällä lakiesityksellä lopetetaan kotitarvekalastus kokonaan. Tavoitteiksi asetettuja päämääriä ei tavoiteta tämän lakipaketin avulla, koska menetelmät ja tavoitteet ovat räikeässä ristiriidassa, perussuomalaisten valiokuntaryhmä toteaa ja vaatii lakimuutosesitystä uuteen käsittelyyn seuraavalla vaalikaudella.

Heikkilä: Alueiden eroja
ei huomioitu tarpeeksi

Valiokunnan varapuheenjohtaja Lauri Heikkilän (ps.) mukaan valiokunnan esitys ei huomioi tarpeeksi alueellisia eroja. Esimerkiksi kahdeksan verkon raja voi olla perusteltu etelässä, jossa on runsaasti kalastajia, mutta pohjoisessa, jossa on laajat vesistöt ja vähän kalastajia, perusteita ei ole. Vesistöjen kestävyys olisi voitu päättää paikallisen tiedon pohjalta.

Esityksestä poistettiinkin joitakin hullutuksia. Kuten se, että kalaa ei olisi saanut myydä kuin viisi kiloa kerrallaan.

– Sen mukaan 20 kilon lohi olisi pitänyt myydä pala kerrallaan neljänä päivänä. Tämä olisi koskenut lähinnä pohjoisen lohijokia, Heikkilä selvittää.

– Perussuomalaiset vastustavat ylimääräisen kalan myynnin rajoitusta: se olisi pitänyt sallia. Kiloraja on kohtuuton.

Maksuilla rahoitetaan
byrokraattien palkkaamista

Heikkilän mielestä mietinnön vuoksi täytyy olla huolissaan vesialueiden omistajien kalastusoikeuksista: se siirtää kalastusoikeuksien myöntämisen ely-keskuksille. Se oli suuri syy vastalauseeseen: kalastuskunnat olisivat voineet yhä päättää itse kalastuslupien määrästä. Myös kalastuslupa muuttuu kalastonhoitomaksuksi.

– Tämähän kohtelee kaltoin maanomistajia, jotka omistavat järvenrannan ja ovat kalastusoikeudellaan voineet pitää katiskaa rannassa. Jos ei viehekalastusta ole harrastanut, ei ole tarvinnut hankkia viehekalastuslupaa. Maaseutuväestöä tämä kohtelee kaltoin: joutuu hankkimaan kalliimman viehekalastusluvan, vaikkei sitä harrastaisikaan tai kalastaisi toisessa maakunnassa, Heikkilä ruotii.

– Esityksessä sanotaan, että maksuilla hoidettaisiin vesistöjä. Mutta siitä käy ilmi myös rahastuksen tarkoitus: että rahoilla palkattaisiin lisää virkamiehiä, Heikkilä paheksui.

Rajamäen rykmentin aikaansaannosta

Mietintö oli muutenkin karu kompromissi: puheenjohtaja Jari Lepän (kesk.) mukaan sitä ei kannattanut kokonaisuudessaan juuri mikään ryhmä. Se haluttiin saada kuitenkin pienin korjauksin, joita edellytti myös perustuslakivaliokunta. Kokoomuksen Janne Sankelo sanoi, ettei toisaalta sitä kukaan täysin ehdottomasti vastustanutkaan.

Kalastusasioita pitkään ajanut Kari Rajamäki (sd.) muisteli valiokunnan palanneen kuin 1990-luvulle, jolloin hän ajoi läpi läänikohtaisen kalastusluvan. Hän on käynyt sotaansa maata omistamattomien kalastajien puolesta maanomistajia vastaan.

– Toivon, että keskustan ja perussuomalaisten edustajat kertoisivat salissa avoimesti koko kansalle, miksi he vastustavat kalastusoikeuksien kehittämistä ja pitämistä jopa nykyisellään olemasta – ja RKP myös, Rajamäki toivoi.

Veli-Pekka Leskelä