Kalastuslaki poiki pitkän ja kiivaan keskustelun eduskunnassa keskiviikkona. Perussuomalaiset ihmettelivät suuresti hallituksen esityksen mielekkyyttä. Päätösvaltaa siirretään kalastuskunnilta eli vesialueiden omistajilta ely-keskusten byrokraateille.

Perussuomalaisten kansanedustaja Kaj Turunen ihmetteli sadan kilon vuosimyyntirajaa, jonka jälkeen harrastuskalastajan täytyisi ilmoittautua ammattikalastajaksi.

– Sata kiloa vuodessa on aika pieni, ja sen jälkeen täytyisi rekisteröityä ammattimaiseksi kalastajaksi. Tämä ei ole minun mielestäni kovin hyvin perusteltu. Mutta ely-keskukselle kuitenkin nyt annetaan valtaa tässä ja varsinkin rajoittaa kalastusta, Turunen moitti.

Rajamäen saavutus

Tulilinjalle joutui kalastuslain eräs arkkitehti Kari Rajamäki (sd.).

– Olen seurannut, kaikella kunnioituksella, edustaja Rajamäen työskentelyä tämän asian tiimoilta toistakymmentä vuotta ja sitä, miten kiihkeästi hän on tätä ajanut läpi. Aina ne puheet ovat kiihtyneet ennen vaaleja. Kalastuslakiesityksessä poljetaan räikeästi kalastuskuntien itsenäistä päätösvaltaa, ja ehdotuksia on niin monta muuta, että perussuomalaiset eivät voi muuta kuin esittää hylkyä tästä esityksestä, Pentti Oinonen (ps.) totesi.

– Muutaman vaalitilaisuuden olen käynyt ja siellä ovat lukemattomat määrät kansalaisia käyneet kysymässä, että onko tämä taas niitä Rajamäen höpinöitä, että väkisinkö se yrittää runnoa tämän lain läpi. Ja kyllä on vain valitettavasti ollut todettava, että näin on. Tässähän poljetaan kalastuskuntien itsemääräämisoikeutta, koska nyt pienillä, vähäisillä varoilla ovat kalastuskunnat istuttaneet sinne kalakannan ja nyt ely-keskus tulee ja myöntää sitten
ammattikalastajille nuottaoikeudet näihin järviin. Mitä tämä tämmöinen peli on? Oinonen kysyi.

Nytkin pääsevät kaikki kalaan

Rajamäki perusteli uutta lakia sillä, että maata omistamatonkin pääsisi kalastamaan entistä vapaammin. Tätä ei oppositio sulattanut.

– Minä itse olen sisävesialueella järvenrannalla, ja meillä on siellä kalastushoitoalue. Täytyy sanoa, että ei siellä ole kyllä minkäänlaista riitaa. Me teemme yhteistyötä, Lea Mäkipää (ps.) korosti.

– Kyllä ainakin on tullut tuolta pieniltä järviltä, että minkä takia mennään tähän, että kalastushoitoalueet sivuutetaan ja kaikki valta annetaan ely-keskukselle.

Laki suuntaa kalastusta kansainväliseen tapaan vapa- ja siimapyyntiin. Maailmalla on harvinaista, että myös harrastuskalastajat pyytävät verkoilla ja katiskoilla. Verkkomäärää rajoitetaan nyt kahdeksaan Lappia lukuunottamatta, missä raja vedetään 67. leveyspiiriä pitkin, mikä sijaitsee noin 50 kilometriä Rovaniemen pohjoispuolella.

Lain valmistelussa esitettiin vapautuksen ulottamista koko Lapin lääniin tai koko poronhoitoalueelle, mikä ei mennyt läpi.

Pirkko Mattila (ps.) moittikin hallitusta siitä, ettei se ole huomioinut käsittelyssä Lapin kansanedustajien asiantuntemusta.

– Minä todellakin haluan myöskin parantaa vaelluskalojen asemaa ja kantoja, ja tässä ei oteta kyllä huomioon, millä me jatkossa parannamme roska- ja särkikalojen valtaamia ja pilaamia vesistöjä ja sitä kautta edistämme sitten tuota arvokalan määrää vesissä, Mattila huomautti.

Miten valvotaan?

Oinonen kysyi myös kalansaaliiden ala- ja ylämitoista: miten niitä valvotaan?

– Luuletteko, arvoisat edustajat, tosiaan, että kalastajat pitävät työntömittaa mukanaan veneessä tai kalastusvälineessään, kun ovat tuolla järvellä mittaamassa kalojen pituutta tai silmien kokoja? Kysyisinkin ministeriltä ihan rehellistä vastausta siihen, että millä te aiotte valvoa kaikki nämä pykälät ja kiristävät toimenpiteet, mitä tässä laissa on? Miten te esimerkiksi valvotte sen, että se alamittakala heitetään pois? Kertokaa se minulle, Oinonen tivasi.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.) vastasi, että hänellä on veneessään ihan tavallinen mitta.

– Vastuullinen kalastaja toimii niiden säännösten mukaan, eikä häntä siellä sen enempää tarvitse kenenkään käydä kyttäämässä, Orpo totesi.

Orpo myönsi, ettei kaikkea voida millään valvoa, vaikka pitäisikin. Hän näki merkkejä jopa ryöstökalastuksesta, jossa pyydetään jokin lahti tyhjäksi verkoilla ja häivytään paikalta.

Annetaanko kalat ryöstöpyytäjille?

Vastapainoksi oppositio pelkäsi, että uuden lain nojalla ely-keskus voi myöntää nuotta- tai troolausoikeuden ammattipyytäjälle kalastuskuntien tahdon vastaisesti niin, että kalastuskuntien istuttamat arvokalat katoavat.

– Lakiesityksen myötä todellisuudessa helpotetaan lähinnä kaupallisten kalastajien eli ammattikalastajien kalaan pääsyä ely-keskuksen myöntämän alueellisen luvan avulla ilman vedenomistajan lupaa. Tämä aiheuttaa suuria ristiriitoja kaupallisten kalastajien ja muiden kalastajien välillä. Malli lisää myös ely-keskusten valtaa ja hallintobyrokratiaa varsin tuntuvasti, Anne Louhelainen (ps.) arvioi.

Laki sortaa saamelaisia

Lauri Heikkilä (ps.) nosti esille myös saamelaisten aseman, jota kalastuslaki sortaa Inarinjärvellä. Valtio kaappaa kalastusoikeudesta peräti kaksi kolmasosaa.

– Kyllä siinä pitäisi paremmin ottaa tämä saamelaisten asema ja heidän, jotka asuvat siinä järven rannalla, oikeudet huomioon, kun kaloja jaetaan siellä, Heikkilä vaati.

Hän toivoi myös lohiportaiden rakentamista ja sitä, että sähköyhtiöt voisivat luopua muutamasta vesilitrasta niin, että kalat saisivat nousta lohiportaisiin.

Suomessa 1 800 kalastajaa

Mäkipää piti sinänsä hyvänä, että kalakannat pyritään turvaamaan.

– Meille jokaiselle on tärkeätä, että kalakantamme monimuotoisuus säilyy. Itselleni herkkukala on silakka, ja mikä maistuukaan paremmalta kuin se, että leivän päälle saa panna silakkaa ja sipulia, Mäkipää makusteli.

– Tällä hetkellä päätoimisia ammattikalastajia on maassamme vajaa 700 ja muita rekisteröityjä kalastajia on vajaa 1 800. Koko kalastusalan keskeinen ongelma on toiminnan hiipuminen. Tulisikin miettiä keinoja uusien toimijoiden saamiseksi alalle, olivatpa he ammattilaisia tai harrastajia.

Veli-Pekka Leskelä