Sanna Marin viihtyi pääministeriaikoinaan julkkis- ja seurapiirivaikuttajien kanssa. Artistit ja somevaikuttajat olivat Marinin maailman kantajengiä, festarit ja kosteat illanvietot mieluisimpia rentoutumispaikkoja. Lähipiirin ei koskaan katsottu koostuvan valtioviisaista, taloustieteilijöistä eikä yritysjohtajista.
Marin korosti oikeuttaan elää kuin ikäisensä nainen. Kukin tavallaan. Mutta pääministerin ja bilemimmin roolien sekoittaminen loi joukon erittäin sitkeitä julkisuusongelmia, jotka söivät rankasti uskottavuutta. Glamourintäyteinen elitismi oli lopulta demareille itselleenkin liikaa. Kun Marin veti häipät veteraaneja kunnioittavasta vuoden 2023 itsenäisyysjuhlista ja lähti kavereineen riesuamaan öky-Kämppiin yksityisjuhliin, oli puolueen mitta täynnä.
Similis simili gaudet, pohtivat jo muinaiset latinalaiset. Vertaistensa seurassa viihtyy. Vähemmän muinaiset suomalaiset pohdiskelivat: sano minulle, kenen kanssa sinä seurustelet, niin minä sanon sinulle, kuka sinä olet.
Nyt SDP tarjoaa uudeksi pääministeriehdokkaaksi Antti Lindtmania. Hänen julkinen kuvansa on yhtä tylsä kuin Marinilla oli riehakas. Laidasta toiseen mennään.
Minkälaisessa seurassa Lindtman viihtyy? Kenen supatusta hän kuuntelee? Kenen ajatustenjuoksua mukaillen hänen julkisuudessa esittelemänsä kannat on rakennettu?
Aloitetaan Suomesta.
Lindtman on tunnetusti heinäluomalainen. Hänen sisäpiirissään ovat sekä isä Eero Heinäluoma että tytär Eveliina Heinäluoma. Eeron tavattoman varovaisuuden kerrotaan iskostuneen tukevasti Anttiin.
Lindtmanin sisäpiiriin kuuluvat myös ainakin eduskuntaryhmyri Tytti Tuppurainen, puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvi, kansanedustaja Pinja Perholehto ja äskettäin kyseenalaista julkisuutta niittänyt Joona Räsänen, jonka henkilökohtainen kurimus symboloi karulla tavalla puolueen nykytilaa. Hänestä hetken päästä lisää.
Puolueen aatteellinen rakenne ei muistuta tikkataulua, jossa aatteellisesti vahvin puheenjohtaja nököttäisi keskellä vaan ennemminkin kallelleen kaatunutta kahdeksikkoa. SDP on kahden varsin erilaisen klikin yhteenliittymä: Lindtmanin oikeistosiipi ja kansanedustaja Nasima Razmyarin ympärille rakentunut vasemmistosiipi.
Razmyarlaiseen oppositioon kuuluvat ainakin Krista Kiuru, Timo Harakka, Kimmo Kiljunen, Elisa Gebhard, Pia Hiltunen ja talouspolitiikassa sivuraiteelle ajautunut Matias Mäkynen. Lisäksi pitkä rivi ay-vaikuttajia on asettunut julkisesti Razmyarin taakse, muun muassa AKT:n Ismo Kokko, Paperiliiton Petri Vanhala ja Tehyn Millariikka Rytkönen.
Näiden kahden siiven poliittiset erimielisyydet ovat saaneet ihan kohtuullisesti näkyvyyttä julkisuudessa ja niissä on kyse ennen muuta taloudesta ja turvallisuudesta.
Talous ensin: Virallisesti SDP vakuuttaa olevansa velkajarrun kannalla. Tämä tarkoittaisi 2027 alkavalla hallituskaudella julkisten menojen ankaraa karsintaa. Toisaalta koko SDP:n luonnollinen olemus on valtion menojen kasvattaminen omien viiteryhmiensä eduksi. Puolueen ei ole tarvinnut kymmeniin vuosiin piitata tuon taivaallista siitä, mistä vaurautta yhteiskuntaan tulee. Se on sen sijaan erikoistunut niin sanottuun kakunjakamiseen. Joku muu leipoo kakun, demari jakaa sen ja nuolaisee samalla itse kakkulapiosta.
Turvallisuusasiat ovat puolueelle vielä hankalampia. Voimakasta jälkisuomettuneisuutta henkivä vasemmistosiipi ei olisi millään halunnut sulkea itärajaa eikä purkaa Ottawa-miinakieltosopimusta. Kimmo Kiljunen poltti 2024 näppinsä hänen vehkeiltyään itärajan avaamiseksi.
Tapaus Joona Räsänen
Joona Räsäsen rattijuopumusuutinen oli poliittinen pommi. On jo itsessään iso uutinen, että kansanedustaja osoittaa näin huonoa harkintakykyä, mutta tapaus paljastaa jotain siitä, mitä SDP:ssä tällä hetkellä tapahtuu. Räsänen on SDP:n talousvaikuttaja numero yksi. Hänen nimensä nousee esiin ministerispekulaatioissa. Mutta hänen niskaansa on sälytetty valtava urakka, josta kunnialla selviäminen ei välttämättä ole edes mahdollista.
Räsänen kuuluu SDP:n talousoikeistolaiseen siipeen. Hän on Lindtmanin talouspoliittinen oikea käsi, jolla on erittäin vaativa tehtävä: Antti Lindtmanin kasvojen säilyttäminen tulevissa vaalitenteissä. Hänen pitäisi loihtia talousohjelma, jonka reseptillä kakun voi syödä ja säilyttää. Tehtävä on mahdoton, ja niinpä talousohjelmaa ei vain kuulu. Ristiriitaisen tilanteen keskellä sinnittelevän Räsäsen tehtävä on mahdoton. Vähemmästäkin stressaantuu.
Yhdysvaltalaisen liikenneturvallisuusjärjestön mukaan rattijuoppo ajaa humalassa keskimäärin noin 80 kertaa ennen ensimmäistä kiinnijäämistään. Räsäsen liikennehistoriasta on vaikeaa sanoa mitään kovin täsmällistä, mutta tiedotustilaisuudessa hän kierteli kysymystä siitä, onko hän aikaisemmin ajanut humalassa autolla. Oli määrä mikä hyvänsä, toivottavasti mahdollisimman pieni, voidaan varmuudella sanoa, että Räsänen on erittäin stressaantunut, ja että viinan kanssa sekoilun todennäköiset syyt liittyvät työpaineisiin.
Lindtman on pitkin matkaa lupaillut talousohjelmaa syksyksi. Räsäsen rattijuopumusepisodin jälkeen talousohjelman julkistus siirtyikin vuodenvaihteelle. Kun hän julkisessa paineessa yrittää nyt rääppiä kasaan edes jotain uskottavan kuuloisia säästöjä, hän nostaakin epähuomiossa esiin uusia menoja. Pakka ei ole kasassa.
Todennäköisintä on, että SDP ei koskaan saa kasaan kunnollista talousohjelmaa, ainakaan ennen vaaleja. Antti Lindtman tietää, että mikäli hän avaa asiassa suunsa, hän menettää kannatusta vasemmistoliitolle, jolla ei ole minkäänlaisia pidäkkeitä. Lindtman pelkää äskettäisten EU-vaalien toisintoa, jossa vasemmisto rynni hirmutulokseen.
Seepra ei pääse raidoistaan eikä SDP tuhlailevaisuudestaan. Onkin pakko kysyä, miten tulonsiirto-SDP voisi muuntua saneeraajaksi? Puolue ei Marinin pääministerikaudella saanut aikaan käytännössä yhtään säästöä. Kun puolue pääministeri Marinin johdolla kokoontui 2021 riiheen etsimään säästöjä, se päättikin mieluummin mällätä 900 miljoonaa lisää.
Sen nykyinen eduskuntaryhmä kuplii. Todennäköinen hallituskumppani olisi vasemmistoliitto, joka on jo antanut piupaut koko velkajarrulle. Niin ikään puoluekokoustaan tänä viikonloppuna pitävä vihreät kuplii rajusti.
Peli on tältä osin jo ennalta tiedossa: Vasemmistoliitto ei kannata velkajarrua. Vihreät seuraa vääjäämättä perässä. Merkittävä osa SDP:stä vastustaa sitä. Tältä pohjalta ei voi synnyttää vasemmistohallitusta, joka edistäisi määrätietoisesti valtion talouden tasapainottamista.
Katse Espanjaan?
Jos velkojen maksu ei puolueelle maistu, niin mitä vaihtoehdoksi? Valtionvarainministerinä aikoinaan toiminut Jutta Urpilainen käytti unelmoinnin voimaa ja antoi maalailullaan köniin ankeanharmaalle, kävelevälle Lenin-museolle Erkki Tuomiojalle. Ehkä unelmointi auttaisi Lindtmaniakin?
Sattumaa tai ei, hän on nyt valinnut talouspoliittiseksi esikuvakseen ja poliittisiksi kuiskuttelijoikseen Espanjan sosialistihallituksen. Ensin hän osallistuu Barcelonassa järjestettyyn kansainväliseen vasemmistojohtajien kokoukseen, ja sen jälkeen alkaa ylistää maan poliittista linjaa. Suomi voisi kuulemma ”ottaa taloudessa oppia Espanjasta”. Jaa.
Ikävä kyllä tuoreet paljastukset ja Espanjan karu arki kuitenkin osoittavat, että Lindtmanin ihailema malli ei ole unelmien työläisparatiisi vaan on varoittava esimerkki siitä, mihin holtiton vasemmistopolitiikka johtaa: EU-tukien järjestelmälliseen väärinkäyttöön, kestämättömään asuntokurimukseen ja tietoiseen vastakkainasetteluun omien äänimäärien kasvattamiseksi.
EU-miljardit valuvat investointien sijasta juokseviin kuluihin
Espanjan ”kasvu” on paljastumassa sumuverhoksi, joka nojaa suomalaistenkin veronmaksajien rahoittamiin EU-elvytystukiin. Tuoreet tiedot budjettimuutostiedostoista, jotka päivälehti El Mundo on saanut nähtäväkseen, paljastavat karun totuuden: Espanjan hallitus on ohjannut ainakin 8,5 miljardia euroa lisää EU-varoja eläkkeisiin ja sosiaalimenoihin, vaikka rahat oli korvamerkitty maan elpymissuunnitelmaan ja tulevaisuusinvestointeihin.
Yhteensä EU-varojen uudelleenkohdentaminen ylittää jo 10 miljardia euroa kahden vuoden aikana.
Jos hallituksen epäselvät 3 miljardin euron siirrot virkamiesten eläkkeisiin vahvistetaan, nousee kuppauksen kokonaissumma yli 13 miljardiin euroon. Varojen väärinkäyttö on häikäilemätöntä: hallitus peruu vihreään siirtymään ja teknologiaan kytkettyjä hankkeita ja siirtää rahat juokseviin menoihin väittäen, ettei rahaa ”vielä tarvita” alkuperäisiin kohteisiin.
Espanjan pääministerin vaimolle syytteet korruptiosta kaksivuotisen tutkinnan jälkeen
Oman lisänsä soppaan tuovat pääministerin vaimoon kohdistuvat raskaat syytökset. Espanjan pääministerin Pedro Sánchezin vaimo Begoña Gómez on saanut syytteet korruptiosta kaksi vuotta kestäneen rikostutkinnan jälkeen. Gómezia syytetään suhteidensa hyödyntämisestä yksityisen uransa edistämiseksi. Häntä syytetään myös julkisten resurssien käyttämisestä yksityisten etujen ajamiseen.
Häntä syytetään varojen kavaltamisesta, vaikutusvallan väärinkäytöstä, korruptiosta liike-elämässä ja varojen väärinkäytöstä. Nyt oikeusistuimen tehtävä on päättää, joutuuko hän oikeuden eteen.
Tulevaisuusinvestoinnit siirrettiinkin eläkkeisiin
Tulevaisuusinvestointeina Espanjan valtiovarainministeriö karsi rahoitusta sähköautojen latauspisteiltä, uusiutuvalta energialta ja Barcelonan supertietokonekeskuksen ilmanlaadun ennustejärjestelmältä. Nämä tulevaisuuden kasvua rakentavat varat käytettiin sosiaaliturvajärjestelmän ja vähimmäiseläkkeiden paikkaamiseen.
Espanjan tilintarkastustuomioistuin onkin tyrmännyt toiminnan: useat tarkastajat kuvailevat operaatioita sääntöjenvastaisiksi ja lakiin perustumattomiksi. Valtiovarainministeriö sen sijaan väittää ylimielisesti, etteivät säännöt estä varojen käyttöä mihin tahansa.
Onko tämä se ”vastuullinen” talousmalli, jota Lindtman tarjoaa Suomelle?
Kestämätön asuntokurimus ja rikollisuuden kasvu
Samaan aikaan Lindtmanin ihailema avointen ovien maahanmuuttopolitiikka on ajanut Espanjan asuntomarkkinat täysimittaiseen kriisiin. Maahan on syntynyt valtava asuntovaje, ja hinnat ovat karanneet tavallisten palkansaajien ulottumattomiin. Madridissa vuokrat ovat nousseet jopa 60 prosenttia. Monet nuoret joutuvat asumaan kotonaan yli kolmekymppisiksi.
Keskustelu maahanmuuton ja rikollisuuden yhteydestä käy kuumana. Paikalliset raportoivat kasvavasta turvattomuudesta ja huumekaupasta, jotka lietsovat pelkoa arjessa. Silti hallitus jatkaa maahanmuuttokokeiluaan, joka tuo maahan halpatyövoimaa ja polkee tuottavuutta entisestään.
Kyynistä vaalipeliä ja vastakkainasettelua
On herännyt vakava epäilys, että Sánchezin sosialistihallituksen into antaa oleskelulupia sadoilletuhansille laittomasti maassa oleville on kyynistä vaalipeliä. Tavoitteena on luoda uusi, kiitollinen äänestäjäkunta ja varmistaa vasemmiston valta tulevaisuudessakin. Kuulostaako tutulta?
Espanjan hallitus kärjistää keskustelua tietoisesti leimaamalla maahanmuutosta huolestuneen opposition ”ultra-oikeistolaiseksi”. Tämä strategia vahvistaa omaa kannatusta vastakkainasettelun kautta, mutta repii samalla yhteiskuntaa rikki. Kuulostaako tutulta?
Suomen tulevaisuuden ei pitäisi perustua muiden rahoilla elämiseen ja yhteiskuntarauhan murentamiseen.
Suo siellä, vetelä kaikkialla muualla
Lopuksi: Lindtmanin vaihtoehdot ovat sangen vähissä. Heinäluomalainen ylivarovaisuus ei ole hyväksi. Laitavasemmistolainen hälläväliä-politiikka ei ole hyväksi. Espanjalainen sosialismi on Suomessa mahdotonta, koska kukaan ei ole kaatamassa Suomeen kymmeniä miljardeja EU-rahaa. Neljäs vaihtoehto olisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ymmärtää valtakunnan tilanne ja lähteä rakentamaan vastuullista politiikkaa, mutta tämäkin on näemmä nyky-SDP:ssä mahdotonta. Joona Räsänen yritti parhaansa, mutta tehtävä oli niin tuskainen, että hänkin ajautui henkilökohtaiseen kaaokseen.
