Miksi korkeasti koulutetut ihmiset päätyvät niin usein vastustamaan sitä järjestelmää, joka heidät elättää? Taloustieteilijä Joseph Schumpeter tarjosi jo vuonna 1942 terävän selityksen: kapitalismi tuottaa ylijäämää ja synnyttää yrittäjyydestä ja tuotannosta vieraantuneen älykköluokan. Markkinat palkitsevat ratkaisuista ja riskinotosta – eivät teoreettisesta kauneudesta ja tiedostavuudesta. Tämä koetaan epäoikeudenmukaiseksi niiden parissa, jotka ovat kouluttautuneet analysoimaan ja kritisoimaan yhteiskuntaa. Sosialismin vetovoima intellektuelleille ei selity vain tasa-arvon ihanteilla, vaan myös henkilökohtaisilla kannustimilla ja statushakuisuudella. Se lupaa koulutetulle luokalle portinvartijan rooleja yhteiskunnan suunnittelijoina ja politrukkeina ilman tulosvastuuta ja riskinottoa.
Oletko koskaan pohtinut, miksi älyköiksi tai ”intellektuelleiksi” profiloituneet ihmiset ovat usein vasemmalle kallellaan? Usein se ei vielä riitä, vaan he viehättyvät jopa sosialismista. Miksi?
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Vesa Puttonen pohti hiljattain, onko älykön statuksesta tullut vasemmiston yksinoikeus. Puttonen havainnoi, että suomalainen valtamedia on käyttänyt monesti käsitettä ”vasemmistoälykkö” – vastaavasti sana ”oikeistoälykkö” ei antanut hakutuloksia.
Vaikka Puttosen havainto kertookin ehkä enemmän suomalaisesta mediasta kuin syvällisen ajattelun esiintyvyydestä poliittisilla laidoilla, siinä on totuuden siemen. Yliopisto- ja kulttuuripiireissä avoin vasemmistolaisuus on verrattain yleisempää, kun taas oikeistolaisuutta on lähes mahdotonta havaita. Ilmiö ei suinkaan rajoitu Suomeen. Esimerkiksi akatemian politisoitumista on tutkittu suuressa maailmassa Yhdysvaltoja myöten.
Akateemisten ihmisten parissa esiintyvät sympatiat äärivasemmistoa ja sosialismia kohtaan saattavat näyttää mysteeriltä. Opettavathan historia ja taloustiede sosialismin räikeistä ongelmista niin teoriassa kuin käytännössäkin.
Yhteiskunnallinen kommentaattori Logan Lamont hakee selityksiä sosialismin akateemiselle viehätysvoimalle taloustieteen ja yhteiskuntafilosofian klassikoista. Quadrant-lehden artikkelissaan Lamont nostaa esille 1900-luvun alkupuolella vaikuttaneen, ”luovasta tuhosta” tunnetun itävaltalaisen taloustieteilijä Joseph Schumpeterin (1883-1950).
Teoksessaan Capitalism, Socialism and Democracy (1942) Schumpeter korosti kapitalismin uudistumisprosessia teknisten murrosten kautta. Uudet tuotteet, teknologiat, yritykset ja toimintamallit syrjäyttävät vanhoja. Se, että autot syrjäyttivät hevoskärryjen markkinat, ei ollut Schumpeterille kapitalistisen talouden häiriö, vaan kantava voima. Luovassa tuhossa vanhoja elinkeinoja katoaa ja samalla syntyy uusia. Tämän mekanismin myötä yhteiskunnan resurssit kanavoituvat palvelemaan ihmisten tarpeita paremmin.
Yli 400-sivuisessa teoksessaan Schumpeter esitteli valtavasti nykyaikanakin puhuttelevaa sisältöä, joka on jäänyt luovan tuhon varjoon. Lamont kiinnittää erityistä huomiota juuri näihin vähemmälle huomiolle jääneisiin ajatuksiin. Schumpeter ennusti, ettei kapitalismi tulisi ajautumaan kriisiin köyhtyvien massojen vuoksi, vaan vaurauden myötä paisuneen intellektuelliluokan vuoksi. Ennustuksen mukaan kapitalismi kasvattaisi suuren joukon koulutettuja ja sanavalmiita ihmisiä, jotka eläisivät järjestelmän kritisoimisesta.
Schumpeter hahmotti monia taloustieteilijöitä monialaisemmin, ettei kapitalismin aikaansaama kehitys ole vain innovaatioita ja aineellista elintasoa. Kapitalismi tuottaa ylijäämää, jolla yhteiskunnat rahoittavat kokonaisen instituutioiden ekosysteemin. Nämä instituutiot eivät yksinomaan tuota tai tue kansalaisia, vaan omistautuvat tulkintaan, joutenoloon ja asemansa lujittamiseen.
Kuulostaako tutulta? Yliopistosektori laajenee, byrokratiat moninkertaistuvat, poliittinen sektori paisuu, mediaorganisaatiot ja vaikuttajajärjestöt kukoistavat. Tämä sektori keskittyy enenevissä määrin analysoimaan, teoretisoimaan ja kritisoimaan niitä ihmisiä, jotka rakentavat ja rahoittavat yhteiskuntaa. Se ei joudu vastuuseen epäonnistumisistaan.
Asia ei ole aivan yksioikoinen. Monimutkainen yhteiskunta tarvitsee tuekseen instituutioita sekä monipuolista ajattelua. Ratkaisevaa on, että kuvatun kaltaisen instituutiomaailman kannustimet ovat hyvin erilaisia kuin yrittäjyydessä ja tuotannossa. Nämä erot alkavat vaikuttaa ihmisten asenteisiin.
Taloustiede opettaa Schumpeteria yleisemminkin, että markkinataloudessa ansiot eivät jakaudu abstraktin älykkyyden, teoreettisen hienouden tai moraalisen ylemmyyden perusteella. Ne jakautuvat sen mukaan, mitä ihmiset pitävät hyödyllisenä ja mistä he ovat valmiita maksamaan. Riskinotosta ja ihmisten tarpeiden tyydyttämisestä palkitaan. Kysyntä ja tarjonta.
Schumpeter näki tässä siemenet kateudelle ja uudenlaiselle luokkaristiriidalle. Talouskasvu luo ylikoulutetun tyytymättömien luokan, jonka intellektuelleille intohimoille ei löydy markkinoilta kysyntää. Korkeasti koulutetut instituutiomaailman ihmiset voivat silti pitää itseään muita tiedostavampina, tarkkanäköisempinä ja monissa tapauksissa älykkäämpinä kuin ne, joiden suorittavammille taidoille on kysyntää bisneksessä ja teollisuudessa.
Ylemmyyttä kokevan älykön näkökulmasta kapitalistinen järjestelmä näyttää palkitsevan suhteettomasti vääränlaisia ihmisiä. Kapitalismi palkitsee erityisesti niitä yrittäjiä, jotka kykenevät muuntamaan ideat tuloksiksi, eikä niitä, jotka keksivät omaperäisiä tapoja kritisoida näitä tuloksia jälkikäteen.
Läpi historian sosialismia on myyty massoille lupauksena voimaannuttaa työväenluokkaa. Schumpeter hahmotti, että sosialismi näyttäytyy myös vaihtoehtona statushakuisille älyköille, jotka mieltävät itsensä yhteiskunnan henkiseen eliittiin. Markkinataloudessa intellektuelli joutuu helposti tyytymään sivurooliin. Sosialistinen järjestys sitä vastoin lupaa heille portinvartijan rooleja yhteiskunnan keskeisinä suunnittelijoina, sääntelijöinä, byrokraatteina, agitaattoreina ja aatteellisen puhdasoppisuuden vartijoina.
Sosialismin houkutus ei siis liity pelkästään varallisuuden uudelleenjakoon, vaan toisenlaiseen yhteiskunnalliseen arvojärjestykseen. Lamontin sanoin sosialismi korvaa miljoonien ihmisten hajautetun arvostelukyvyn pätevöityneiden ihmisten auktoriteetilla. Se nostaa intellektuellin tarkkailijan roolista systeemin arkkitehdiksi. Samalla se lieventää tai poistaa jopa kokonaan taloudellisen vastuun.
Markkinataloudessa huonoja päätöksiä tekevä yrittäjä voi menettää maineensa, asiakkaansa, myyntinsä ja pääomansa. Viljelijä voi menettää satonsa. Epäonnistuminen on välitöntä, henkilökohtaista ja armotonta.
Intellektuellin maailmassa epäonnistumisen seuraukset ovat vähemmän suoria. Kun teoria ei selitä maailmaa, sitä harvoin hylätään suoraan. Sitä tulkitaan uudelleen. ”Se ei ollut todellista sosialismia.” Epäonnistumisia voidaan selitellä kerta toisensa jälkeen huonolla toteutuksella tai olosuhteilla. Kustannukset tuhoisista teorioista sysätään muiden kannettavaksi.
Tuottajat siis altistuvat jatkuvasti välittömille palautemekanismeille ja tulosvastuulle, kun taas teoretisoijat toimivat etäällä molemmista. Lamont kirjoittaa, että juuri tämän epäsymmetrian turvin vasemmistofilosofia on kukoistanut aina Karl Marxista viime vuosikymmenten uusmarxilaisiin ja postmodernisteihin. Sukupolvien ajan vasemmistoajattelijat ovat muovanneet sitä, miten sukupolvet ymmärtävät luokan, vallan, kielen ja yhteiskuntajärjestyksen. Tällä on ollut suunnaton vaikutus yliopistoihin, mediaan ja poliittiseen keskusteluun.
Teoreetikot eivät kuitenkaan ole joutuneet itse kantamaan oppijärjestelmiensä seurauksia.
– Ne ovat langenneet kansalaisten, työntekijöiden ja monissa tapauksissa juuri niiden luokkien kannettaviksi, joiden puolesta teoriat rakennettiin. Intellektuelli säilyy koskemattomana. Kustannukset koituvat koko järjestelmälle, Lamont kuvailee.
Schumpeter hahmotti, että kapitalismi luo aineellisen menestyksen kautta olosuhteet, joissa intellektuelli elämä voi kukoistaa – ja joissa se voi kääntyä itseään vastaan. Ruokkiessaan kasvavaa instituutioiden ekosysteemiä se tuottaa mukavuutta ilman vastuuta ja ansioita vailla riskinottoa sekä ratkaisuja.
Lamont muistuttaa, että vaikka historia onkin tyrmännyt jyrkimmät sosialismikokeilut, sosialismin vetovoima on juurtunut syvemmälle intellektuelliin luokkaan. Se ei perustu vain tasa-arvon tai oikeudenmukaisuuden ihanteisiin, vaan myös henkilökohtaisiin kannustimiin ja statushakuisuuteen.
– Luokalle, joka on koulutettu uskomaan, että tiedostavuus oikeuttaa maailman järjestämiseen, tämä on tarjous, josta on vaikea kieltäytyä.
Samasta teemasta on puhunut myös kuuluisa filosofi Roger Scruton, joka totesi:
– Intellektuellien perusluonne saa heidät viehättymään keskussuunnitteluun perustuvasta yhteiskunnasta, koska he luulevat pääsevänsä johtopaikoille.
Suomen Uutiset
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Puheenjohtaja Riikka Purra piti tänään perussuomalaisten puoluetilaisuudessa energisen puheen, jossa hän täsmensi perussuomalaisten ja SDP:n eroja konkreettisella tavalla.
Joitakin vuosia sitten turkulaiset halusivat aidata Kehä Kolmosen ja sulkea stadilaiset sen sisälle. Tämän piti tietenkin olla symbolista. Ensin aidan ylittivät taloudellisesti hyvinvoivat, joilla oli varaa omiin tikkaisiin. Sitten aidan matalimmasta kohdasta passitettiin vähävaraiset. Lopulta myös lähialueet täytettiin ulkomailta saapuneilla. Aidasta tuli niin korkea, että keskiluokka jäi sen ulkopuolelle.
Valtiovarainministeri Riikka Purra korosti tänään eduskunnassa rohkeiden taloustoimien ja uudistusten välttämättömyyttä. Hallitus tukee epävarmoissa ja hankalissa oloissa kasvua ennen muuta yksityiselle sektorille. Purra tulkitsee jokaista säästöä vastustavan opposition yleishyökkäyksen johtuvan siitä, että se on itse täydellisen neuvoton tilanteen äärellä, kun pitäisi kyetä sopeutuksiin. Purra puhui tänään osana valtioneuvoston julkisen talouden suunnitelman lähetekeskustelua.
Perussuomalaisten kansanedustajat Sara Seppänen ja Joakim Vigelius varoittavat, että Suomi ei saa ajautua suuntaan, jossa valtaa ja vastuuta siirretään yhä enemmän valtiolle ideologian nimissä. Historia ei ole mielipidekysymys, vaan kokoelma seurauksia.
Jos SDP voittaa vaalit ja sosialistivetoinen hallitus on vallassa, julkinen talous ajautuu kriisiin 2030-luvulla. Luottoluokitukset tippuvat. Riskpreemiot velalle nousevat. Luotto loppuu, kirjoittaa valtiovarainministeri Riikka Purran erityisavustaja, tekniikan tohtori Jussi Lindgren.
Viikon suosituimmat
Hallitusohjelman mukaisesti oikeusministeriö on valmistellut rikoslain muutoksia, joiden tarkoituksena on iskeä vakavan järjestäytyneen rikollisuuden ytimeen. Kotietsintään sekä vangitsemisperusteisiin on tulossa muutoksia ja vääryydellä hankitun mammonan voi menettää valtiolle entistäkin helpommin. Rikos ei siten Suomessa kannata ja tulevaisuudessa vieläkin heikommin.
MTV:n Rikospaikka-ohjelmassa esitettiin video Espoon Kauklahdessa tapahtuneesta nuorten tekemästä joukkopahoinpitelystä ja puukotuksesta. Tekijät jahtasivat heille entuudestaan tuntematonta uhria lähijunassa ja seurasivat häntä asemalta alikulkutunneliin, jossa he pahoinpitelivät uhrin.
Tie kalifaattiin käy lasten ja nuorten kautta. Muslimit ovat pian suurin uskonnollinen ryhmä Itävallan suurten kaupunkien kouluissa ja nousevan polven asenteet kertovat uskonnon keskeisestä merkityksestä nuorten elämässä. Islam on monen mielestä jo nyt paikallisten lakien yläpuolella.
Iso-Britannia on estänyt ainakin 11 ulkomaalaista puhujaa osallistumasta tänään Lontoossa järjestettävään Unite the Kingdom -mielenosoitukseen. Kielletyillä ei ole rikostuomioita. Poliittisin perustein tehty päätös herättää kysymyksen Ison-Britannian sananvapauden tilasta.
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) haluaa lisätä maahanmuuttoa, mutta EK:n johtaja Ilkka Oksala ei kysyttäessä pysty nimeämään yhtään teollisuudenalaa, jossa työvoimapula on tällä hetkellä akuutti. Samaan aikaan Suomessa on arviolta satatuhatta työtöntä maahanmuuttajaa.
Perussuomalaiset korostaa, että julkisen talouden sopeutustoimet tulee jatkossakin kohdentaa hyvinvointiyhteiskunnan kannalta toissijaisiin kohteisiin. Erilaisten mielipidetiedustelujen mukaan myös suurin osa Suomen kansasta kannattaa menosäästöjen kohdentamisia epäolennaisiin kohteisiin, kuten Yleisradioon ja kehitysapuun.
Kansalaisaloite turpeen luokittelemiseksi uusiutuvaksi energiaksi ja poistamiseksi EU:n päästökaupan piiristä on saavuttanut vaaditun 50 000 kannattajan rajan. Aloite etenee nyt eduskunnan käsittelyyn.
SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar arvioi Iltalehden haastattelussa uskovansa, että perussuomalaiset tulevat tekemään vaalien alla rasistista kampanjaa. Perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen pitää puheita hämäyksenä.
Sosialidemokraattinen puolue on Ruotsissa menettänyt huomattavan osan perinteisistä työläiskannattajistaan. Virta on vienyt ruotsidemokraatteihin, joka tänään kilpailee suurimman työväenpuolueen asemasta. Syynä puolueen vaihtoon näyttäisi tutkijoiden mukaan olevan demareiden näköalattomuus ja maahanmuuttoon liittyvien ongelmien väistely.
Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) pääsyyttäjä Karim Khan sanoo, ettei tällä hetkellä näe riittävää näyttöä sille, että Israel olisi syyllistynyt kansanmurhaan Gazassa. Poliitikot ja aktivistit ovat silti käyttäneet vakavaa juridista termiä jo pitkään ikään kuin asia olisi oikeudellisesti ratkaistu. Viime viikolla eräs perheensä sodassa menettänyt gazalaismies toimitti ICC:lle uuden tutkintapyynnön, jossa hän vaatii 14 Hamas-johtajan tutkimista sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.
