Reason Foundationin tutkimuksen mukaan New Yorkin kaupungilla on noin 260 miljardia dollaria pitkäaikaisia velkoja, mikä tietää lähes 30 000 dollaria asukasta kohti. Yli puolet velasta on rahoittamattomista julkisen sektorin työntekijöiden etuuksista. Absoluuttisesti New York on maan velkaantunein kaupunki. Asukaskohtaisella velalla mitattuna se on neljänneksi velkaantunein.
New Yorkin riemusaatossa valittu mutta sittemmin yhä enemmän kiistelty pormestari Zohran Mamdani esitteli taannoin ensimmäisen budjettinsa, jonka piti oleman 12 miljardia dollaria alijäämäinen.
Intialaisesta mahtisuvusta Ugandassa syntynyt muslimi tempaisi kuitenkin kuin kanin hatusta tasapainoisen budjetin, jossa taakkaa ei siirretä ”työläisten harteille”.
Eläkemaksut tuonnemmaksi
Mamdanin sopeutustoimet perustuvat jo suunniteltuihin säästöihin, osavaltion taloudelliseen apuun sekä sekä eläkemaksujen lykkäämiseen. Pormestari aikoo edelleenkin tarjota ilmaista lastenhoitoa kaupunkilaisille ja perustaa kaupungin omistamia ruokakauppoja.
Tasapainottaakseen tämän vuoden budjetin Mamdani ehdotti New Yorkin kaupungin eläkerahastoihin tehtävien maksujen lykkäämistä. Kaupungilla on viisi eläkerahastoa, jotka edustavat opettajia, poliiseja, palomiehiä ja muita ammattiliittoihin kuuluvia kunnallisia työntekijöitä. Rahastojen sijoitettujen varojen arvo on yhteensä noin 300 miljardia dollaria.
Puretaan eläkerahastot
Eläkemaksujen lykkääminen on täällä Pohjolan perukoillakin esitetty keinoksi valtion rahoitusvajeen kattamiseen. Helsingin yliopiston sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan professori Heikki Hiilamo tarjosi Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan esseessä vaihtoehtoa, jossa kahden seuraavan hallituskauden ajaksi luovuttaisiin palkansaajien seitsemän prosentin työeläkemaksusta.
Telan johtaja Antti Tanskanen on laskenut, että Hiilamon ehdotus tarkoittaisi yhteensä noin 60–70 miljardia euroa perimättä jääviä eläkemaksuja.
– Tämä summa pitäisi kustantaa eläkerahastoista samantien, koska jo nyt työeläkemeno ylittää työeläkemaksun. Leikkaus hyvin todennäköisesti pienentäisi rahastojen kokoa myös suhteessa palkkasummaan. Tämä on eläkerahastojen purkamista, Tanskanen kirjoitti Telan vastineessa Hiilamon ehdotukseen.
Innostuuko Ibiza-Antti?
SDP:n puheenjohtaja ”Ibiza”-Antti Lindman sai näpeilleen Espanjan ylistyksestään ja uusi esikuva voisikin nyt löytyä New Yorkista. Yhteinen nimittäjä on helppo löytää, sillä Mamdani on Lindmanin poliittinen hengenheimolainen ja amerikkalaiskaupungin budjettivaje Suomen luokkaa.
Ehkäpä ensi keväänä ”Nykki”-Antti siis esittääkin amerikkalaisperäistä ratkaisua Suomen budjettivajeeseen. Se sopisi hyvin työväenpuolueen viime vaalikausien ”rahaa on” -mentaliteettiin.
Tulevat sukupolvet maksavat
Mamdanin manööveri pienentää välittömiä eläkemaksuja ja johtaa korkeampiin maksuihin tulevaisuudessa. Rahaa tarvitaan paitsi korvaamaan tulevien vuosien pienemmät maksut myös kattamaan korko sekä sijoitustuotot, jotka rahat olisivat tuottaneet, jos ne olisi lisätty rahastoon jo vuosia aiemmin.
Julkisten eläkkeiden alikattaminen on itse asiassa lyhytnäköistä budjettikikkailua, joka keskittyy yksinomaan lyhyen aikavälin menoihin. Jos kaupunki varaa liian vähän rahaa työntekijöidensä eläkkeisiin, veronmaksajat ovat silti vastuussa erotuksesta. Julkisten eläkevastuiden massiivisesta mittakaavasta johtuen rahoituksen laiminlyönti millä tahansa tasolla voi aiheuttaa massiivisia seurauksia.
Pormestari Mamdani yrittää siirtää kustannukset tulevien sukupolvien ja pormestareiden harteille. ”Työläisten harteille”, kuten pormestari itse ilmaisi. Se juuri se paikka, mihin kehnon rahoitussuunnittelun kustannukset lopulta päätyvät.
