Vankiaineksen profiili Suomessa on selvästi koventunut, koska yhä useampi vanki on taustaltaan moniongelmainen, väkivaltainen ja uusintarikollisuuteen taipuvainen. Tämä kehitys haastaa käsityksen siitä, että rikoksentekijöiden kuntoutus yksin riittäisi rikollisuuden torjumiseen, toteaa OTT Jyri Paasonen tuoreessa blogikirjoituksessaan.
Rikosten seuraamukset ovat Suomessa edelleen ja pohjoismaisittain katsottuna maltilliset. Järjestelmässä painottuvat yksilöllinen harkinta sekä rikoksentekijän kuntoutus.
– Vaikka rangaistusasteikkoja on kiristetty esimerkiksi seksuaali- ja väkivaltarikoksissa, koko seuraamusjärjestelmän rakenteellinen arviointi on puuttunut, Paasonen huomauttaa.
Vanhat hokemat eivät päde
Monet pitkään totena hoetut käsitykset ovat osoittautuneet kiistanalaisiksi eli ”ei ole tutkimuksellisesti vakuuttavaa näyttöä siitä, että nykyiset seuraamuskäytännöt estäisivät tehokkaasti rikosten uusimista”. Myös turvallisuustilanne vankiloissa on heikentynyt viime vuosina.
Paasosen mukaan Suomessa olisikin perusteltua käynnistää laajempi arvio koko seuramusjärjestelmän rakenteesta, vaikuttavuudesta ja soveltuvuudesta nykyiseen tilanteeseen.
– Arvioinnin tulisi kattaa muun muassa mahdollisuus selkeyttää seuraamuslinjaa, yhdistää lievempiä seuraamusmuotoja sekä vahvistaa uhrien asemaa nykyistä johdonmukaisemmin.
Jengirikollisuus edellyttää reagointia
Paasonen ottaa esille Ruotsissa käynnistetyn rikollisoikeudellisen uudistuksen, joka on laajin vuosikymmeniin. Uudistuksen taustalla on huoli vakavan rikollisuuden ja erityisesti jengirikollisuuden lisääntymisestä.
– Rikosoikeusjärjestelmän katsotaan jääneen jälkeen kehityksestä: rangaistukset eivät vastaa rikosten vakavuutta, seuraamusmuodot ovat monimutkaisia ja uhrien asema on jäänyt liian vähälle huomiolle, Paasonen kirjoittaa.
Kovempia tuomioita
Uuden järjestelmän ytimessä on uuden “ehdollisen vankeuden” (villkorligt fängelse) käyttöönotto. Tuomio olisi tällöin “ymmärrettävä, vakavasti otettava ja käytännössä valvottavissa”.
Suunnitelmissa on Paasosen tietojen mukaan 50 rikosnimikkeen rangaistusasteikkojen muuttaminen. Elinkautiseen voitaisiin tuomita myös silloin, kun yksittäinen teko ei siihen oikeuttaisi, mutta rikosten kokonaisuus on riittävän raskas. Myös esitutkintavankeuden kynnystä lasketaan tietyissä vakavissa rikoksissa.
Tämä koskee esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä tekoja.
Kovemmat tuomiot kasvattavat vankimääriä ja Ruotsinkin vankimäärän odotetaan kasvavan “dramaattisesti”. Tilanteeseen varaudutaan investoinneilla sekä vuokraamalla vankipaikkoja ulkomailta, kuten vaikkapa Virosta.
Poliisiammattikorkeakoulun raportti samoilla linjoilla
Järjestäytyneen rikollisuuden vastaisiin toimiin sisältyy runsaasti myös erilaisia tuki- ja suojelutoimia eri kohderyhmille, tiivistetään Poliisiammattikorkeakoulun raportissa 147. Vesa Muttilaisen, Pirjo Jukaraisen, Anni Limnellin, Emma Villmanin ja Markus Kaakisen selvityksessä kuvataan järjestäytyneen rikollisuuden vastaisia lähestymistapoja Tanskassa ja Ruotsissa.
Tuoreiden ja monipuolisten sisältöjensä vuoksi Tanskan ja Ruotsin uusia järjestäytyneen rikollisuuden vastaisia strategisia ohjelmia voidaan raportin mukaan pitää hyvinä esimerkkeinä muille maille. Kovenevan kriminaalipolitiikan piirteet ovat rantautuneet Tanskasta Ruotsiin.
Kyseisten maiden mallit tarjoavat esimerkkejä kovempien keinojen ja sosiaalise tuen yhdistämisestä. Tutkimusnäyttöön liittyiven puutteiden takia “ketterät” pilotit ja kokeilut ovat tärkeitä toimenpiteiden kehittämisessä.
Tarkastelu kohdistui erityisesti valikoitujen ohjelmien, projektien ja toimenpiteiden vaikutuksiin ja vaikuttavuuteen. Selvitys valmisteltiin Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamassa ”Tackling Organized Crime: Viewpoints on Nordic Policies a Practices (TOC24)” -hankkeessa.