KOLUMNI EU:n nimityskäytännöt eivät aina kestä päivänvaloa. Saksalaisen Martin Selmayrin pikanimitys EU-komission pääsihteeriksi on herättänyt laajaa arvostelua.

Komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin kabinettipäällikkönä toiminut Martin Selmayr nostettiin kyseenalaisin keinoin muutamassa minuutissa ensin varapääsihteeriksi ja sitten pääsihteeriksi. Myös Euroopan parlamentin useiden korkeiden virkamiesten valinta tehdään poliittisin perustein, ja päätökset tehdään etukäteen suljettujen ovien takana.

Selmayrin nimitys oli skandaali, ja hänen tulisi viipymättä erota tehtävästään. Hämmästyttävää oli, että osa suomalaismepeistä ei nähnyt Selmayrin pikanimityksessä ongelmia vaan hyväksyivät menettelytavat kun äänestimme niistä erikseen täysistunnossa keväällä. Haluan muutoksia tapaan, jolla EU:ssa täytetään korkeiden virkamiesten tehtäviä.

Muutama vuosi sitten keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä lupasi luopua poliittisista virkanimityksistä. ”Poliittiset paketoinnit virkanimityksissä syövät poliittista uskottavuutta. Sulle-mulle-politiikan aika on yksinkertaisesti ohi”, Sipilä perusteli näkemystään. Toisin kuitenkin kävi. Sipilä nosti pääministerinä ollessaan esimerkiksi puoluetoverinsa kovapalkkaiseen virkaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimeen. Suomi on saanut kyseenalaista kunniaa myös Euroopan parlamentin keskusteluissa juuri tämän tilintarkastustuomioistuimen nimityksen johdosta. Keskusteluissa Suomi rinnastettiin nimityskäytäntöjen johdosta eräisiin Itä-Euroopan maihin.

Poliittiset virkanimitykset ovat korruptiota. Sääntöjä ja käytänteitä on tiukennettava, jotta tästä hyvä veli -järjestelmästä päästään eroon. Kaikkiin julkisiin virkoihin pitää aina valita pätevin ja paras hakijoista. Se on aina myös veronmaksajan etu. Toivottavasti Antti Rinne ja Juha Sipilä kirjaavat tämän tasa-arvoiseen oikeusvaltioon kuuluvan itsestäänselvyyden tulevaan hallitusohjelmaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner
Europarlamentaarikko, PS/ECR