

Sampo Terho: Pankkiunioni tulee – pidä kiinni lompakostasi
Pitkään puuhattu pankkiunioni eteni loppuvuodesta 2013 vaiheeseen, jossa saatiin luonnosteltua unionin niin kutsuttu toinen vaihe, eli kriisinratkaisumekanismi. Ensimmäinen vaihe eli pankkivalvonta on jo toteutumassa ja kolmas vaihe, joka sisältäisi ennen kaikkea yhteiseurooppalaisen pankkitalletussuojan, taitaa jäädä kokonaan toteutumatta.
Kannatan pankkivalvonnan kehittämistä eurooppalaisella tasolla ja äänestin sen puolesta europarlamentissa. Sen sijaan tämä pankkiunionin toinen vaihe näyttää minusta epäonnistuneelta.
Kriisinratkaisumekanismi on tarkoitus perustaa 10 vuoden kuluessa siten, että pankeilta peritään kansallisella tasolla maksuja, jotka vähitellen yhdistetään sitten euromaiden yhteiseksi 55 miljardin euron pelastusrahastoksi. Tässä järjestelyssä on monia ongelmia.
Ensinnäkin summa vaikuttaa toivottoman pieneltä. Tätä nykyä 55 miljardilla eurolla ei tarvittaessa pelasta kuin 1-2 keskisuurta eurooppalaista pankkia. Minkäänlaisen kansainvälisen, koko järjestelmää uhkaavan pankkikriisin torjumisesta ei tuolla rahalla voi olla puhettakaan. Ja kun tämä riittämätön raha on käytetty, siirrytään hyvin suurella todennäköisyydellä käyttämään Euroopan vakausmekanismin rahoitusta, eli jälleen kerran veronmaksajien kustantamaa yhteisvastuuta.
Minä ja perussuomalaiset puolueena vastustamme yksiselitteisesti EU-kansalaisten yhteisvastuuta toisten jäsenmaiden tai niiden pankkien veloista. Yhteisvastuu toteutuu kriisinratkaisumekanismissa kuitenkin jo lähtökohtaisesti, sillä pankeilta perittävät maksut eivät tietenkään ilmesty tyhjästä tai ”pahojen pankkiirien” pohjattomista taskuista, vaan siirtyvät tavallisten kuluttajien pankkipalvelumaksuihin.
Tämä on yhteisvastuuta aivan yhtä lailla kuin veronmaksajienkin kustantama solidaarisuus, vai kuka veronmaksaja nykyään selviää ilman pankkipalveluja? Nurinkurista kyllä, tämä järjestely saattaa lopulta aiheuttaa jopa laajemman yhteisvastuun kuin veronmaksajien kukkarolla käyminen: pankkipalveluja käyttää ainakin Suomessa aivan jokainen, (välittömiä) veroja taas maksaa huomattavasti harvempi. Eli yhteisvastuu saattaisi toteutua progressiivisemmin jopa veronmaksajien kukkaron kautta kuin pankkeja kurittamalla.
Osalla Euroopan päättäjistä tuntuvatkin faktat olevan aivan sekaisin. Ranskan presidentti osui lausunnoissaan kaikkein kauimmas totuudesta, kun hän kuvasi kriisinratkaisumekanismin ansioita seuraavasti: ”Nyt eurooppalaisen veronmaksajan tai ranskalaisen veronmaksajan ei tarvitse maksaa mitään jos tulee uusi finanssikriisi”. Todellisuudessa meidän kaikkien pitää nyt maksaa, vaikkei kriisiä tulisikaan.
Rahoituksen ja yhteisvastuun ohella järjestelyn ongelma on sen päätöksenteon byrokraattisuus. Tarkoitus on ilmeisesti perustaa pienempien (muutaman miljardin) tukipäätöksien tekemiseen suppea kriisinratkaisuneuvosto. Tältä osin ratkaisu voi olla toimiva, mutta näillä näkymin kaikki suuremmat pelastusoperaatiot vaativat pankkiunioniin kuuluvien maiden edustajien enemmistön siunausta, josta komissio mahdollisesti vielä voi valittaa. Koska pankkien pelastamisen tai alas ajamisen kaltaiset päätökset pitäisi pystyä tekemään yhdessä viikonlopussa markkinoiden ollessa suljettuina, ennustaa moniportainen menettely ongelmia.
Suomen kansallista etua ajatellen kriisinratkaisumekanismi on erityisen huono. Meillä pankit ovat kunnossa, mutta maksut lankeavat meille aivan samalla lailla kuin muillekin. Silti päätösvaltaa saamme mekanismissa aivan minimaalisesti. Jälleen kerran siis olemme antamassa päätösvallan rahoistamme muille – ja Suomen hallitus sanoo olevansa tyytyväinen.
Kaiken huipuksi Tanska ja Ruotsi jäävät ainakin alkuvaiheessa pankkiunionin ulkopuolelle. Kaksi maamme kolmesta suurpankista, Nordea ja Danske Bank, ovat vahvasti pohjoismaisia konserneja, joten tilanne on hyvin monimutkainen jos nämä pankit joutuvat ongelmiin. Suomelle pankkiunionin nykymuodosta ei välttämättä siis ole tulossa mitään muuta kuin laskuja. Meille mielekkäin pankkiunioni olisi tällä hetkellä lähinnä yhteispohjoismainen.
Lopuksi koko pankkiunionia arvioitaessa on tärkeää muistaa, että sillä ei ratkota nyt käynnissä olevaa kriisiä pankkien edelleen piilossa muhivine ongelmataseineen, vaan tulevaisuuden kriisejä. Pankkiunionista käydyssä keskustelussa tämä tuntuu jatkuvasti unohtuvan, kun federalistit painottavat pankkiunionilla olevan valtava kiire.
Todellinen kiireen aiheuttaja taitavat olla lähestyvät eurovaalit ja pelko siitä, että tuleva EU-kriittisempi europarlamentti ei tukisi moraalikatoa aiheuttavaa ja toimimatonta kriisinratkaisumekanismia.
Sampo Terho
Europarlamentaarikko (ps.)
Artikkeliin liittyvät aiheet
Mitä mieltä?
Viikon suosituimmat


Mitä ihmettä? Ilta-Sanomat söhelsi arkivapaita koskevan uutisensa, ja pian ministerille toivotettiin kuolemaa

Antikainen: Demarikansanedustajan satuilema arkipyhäväite täysin tuulesta temmattu
Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen ihmettelee SDP:n kansanedustaja Timo Suhosen väitettä, jonka mukaan perussuomalaiset haluaisivat poistaa arkipyhät yrittäjäjärjestön ehdotuksen mukaisesti.

Vigelius SDP:n Nurmisen yt-aikeista: Tätäkö tarkoitti, että kaiken voi tehdä reilummin?
Tampereen kaupunginhallitukselle esitetään yt-neuvottelujen aloittamista vähintään 10 miljoonan euron säästöjen saavuttamiseksi. Säästöjä tehdään kaikilla palvelualueilla. Perussuomalaisten kansanedustajan, Tampereen kaupunginvaltuutettu Joakim Vigeliuksen mielestä päätökset osoittavat, mitä SDP:n vaalilupaus "kaiken voi tehdä reilummin" todella tarkoittaa.

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Teemu Keskisarja SuomiAreenassa: SDP jakaisi äänestäjille ja someseuraajille ei-kenenkään velkamiljardeja, joita ei ole olemassakaan
MTV:n ja Porin kaupungin SuomiAreenan Raatihuoneenpuiston lavalla kohtasivat keskiviikkoiltana puolueiden puheenjohtajiston vaikuttajat, ja melko ennalta-arvattavasti puoluepomoilta kysyttiin kantoja talouden sopeutuksiin ja lisäsäästöihin lähitulevaisuudessa.

PS-ministeriryhmän tiedotustilaisuus klo 15.30 alkaen (suora lähetys)

Jussi Halla-aho: Kehitysavun tehtävä on ollut ostaa itsellemme hyvää omaatuntoa
Länsimainen ja suomalainen ihminen kantaa ilmeisen ikuista syyllisyyden taakkaa. Ainakin wokeväen mielestä. Olemme syyllisiä siihen, mitä samanväriset ihmiset ovat tehneet missä päin maailmaa hyvänsä aikakauteen katsomatta. Jussi Halla-ahon mielestä tämä on ”vähän kummallista ajattelua”.

Arabitaustaiset perheklaanit hallitsevat suurta osaa saksalaisesta rikollisuudesta
Aikoinaan Libanonista Saksaan turvapaikanhakijoina saapuneet arabitaustaiset klaanit tekevät huomattavan osan Saksan rikoksista. Saalista kerätään etenkin huumekaupalla, ryöstöillä, suojelurahalla ja kiristyksellä. Klaanin jäseniä yhdistävät ehdoton lojaalisuus omia perheenjäseniä ja sukulaisia kohtaan, perinteiset arvokoodit ja oma oikeuskäsitys. Tutkijat muistuttavat, että kaikki perheklaanien jäsenet eivät ole rikollisia.

Nato tunnusti laittoman maahantulon merkittäväksi uhaksi kansalliselle turvallisuudelle
Nato teki Haagin huippukokouksessaan päätöksen, että rajaturvallisuuteen liittyvät kulut voidaan jatkossa laskea mukaan jäsenmaiden viiden prosentin puolustusmenotavoitteeseen. Tämä on suuri helpotus niille Nato-maille, joilla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa tai joihin muuten kohdistuu paljon laitonta maahantuloa. Myös kumivenepakolaisten kanssa ongelmissa oleva Britannia iloitsee uudesta linjauksesta.

Suomen Akatemia teki sen taas! 750 000 euron jättipotin kuittasi tällä kertaa kynsisalonkitutkimus: feminismin ja rodullistamisen manikyyritutkimusta
Suomen Akatemian myöntämä yli 750 000 euron rahoitus Helsingin yliopiston tutkimukselle "Intiimi manikyyri: femininisoitu työ, (itse-)hoiva ja rodullistetut kohtaamiset kynsistudioissa" on hämmentänyt sosiaalisessa mediassa. Keskustelijat ovat ilmaisseet epäuskoaan julkista rahankäyttöä ja tiedepolitiikkaa kohtaan. Päivystävät kriitikoiden kriitikot kuten ekonomisti Heikki Pursiainen puolestaan piikittelivät muita keskustelijoita kuten Wille Rydmania jopa henkilökohtaisuuksiin asti. Pursiainen puhui kohututkimuksesta ylistävämpään sävyyn. Suomen Akatemian erikoiset rahoituspäätökset hämmentävät ihmisiä vuodesta toiseen. Ilmiö liittyy laajempaan keskusteluun tieteen politisoitumisesta ja tiederahoituksen kanavoitumisesta ideologisesti värittyneisiin hankkeisiin.