Viime viikkoina olemme nähneet, miten niin kutsuttu aktivismi muuttuu yhä useammin sabotaasiksi. Suomessa Palestine Action -järjestö sotki puolustusministeriön sisäänkäynnin, mistä aiheutuu kymmenien tuhansien eurojen lasku veronmaksajille. Ulkomailla sama järjestö toimii huomattavasti aggressiivisemmin, ja nämä tulokset ovat jo vaarantaneet länsimaiden turvallisuutta.
Belgiassa Palestiina-aktivistit tunkeutuivat OIP Land Systemsin asevarastoon, maalasivat graffiteja ja tuhosivat yhtiön tuotantolaitteita. Yrityksen toimitusjohtajan mukaan sabotaasi viivästyttää Ukrainan panssariajoneuvojen toimituksia noin kuukaudella ja aiheutti noin miljoonan euron vahingot. Samaan aikaan Ukrainassa taistellaan ihmishengistä ja maan olemassaolosta. Ajoitus ei ole sattumaa.
Saman järjestön brittisiipi tunkeutui kesäkuussa Royal Air Forcen tukikohtaan Oxfordshiressa, pääsi kahteen lentokoneeseen ja jätti jälkeensä Palestiinan lipun. Tämän jälkeen Britannia päätti luokitella Palestine Actionin terroristijärjestöksi. Suomessa tämä sama verkosto toimii edelleen vapaasti ja julkaisee hallitukselle uhkavaatimuksia.
Palestine Action vaatii, että Suomi lopettaa Daavidin linko -ilmapuolustusjärjestelmän oston Israelilta. Kyseessä on järjestelmä, joka suojaa Suomen ilmatilaa siis suomalaisia ihmisiä. Mikäli nämä vaatimukset menisivät läpi, ainoat hyötyjät olisivat Venäjä ja sen ohjusarsenaali.
Kannattaa pysähtyä hetkeksi. Palestine Action esiintyy palestiinalaisten puolustajana, mutta kohdistaa hyökkäyksiään länsimaiden puolustusteollisuuteen, Ukrainan aseapuun ja liittoumien ilmatorjuntaan. Eivätkö nämä ole juuri ne asiat, joita Venäjä pyrkii heikentämään?
Venäjän strategia on jo vuosia nojannut niin sanottuun epäsymmetriseen sodankäyntiin. Se ei hyökkää vain tankein ja ohjuksin, vaan tukee ja rahoittaa verkostoja, jotka horjuttavat länsimaita sisältä päin. Tähän kuuluu valeuutisten levittäminen, ääriliikkeiden tukeminen ja toimintamallit, joissa hyväuskoiset radikaalit saadaan ajamaan vihollisen agendaa tietämättään tai tietoisesti. Se myös ujuttaa omia ihmisiään näiden järjestöjen sisälle, mutta miten laajasti, sitä emme vielä tiedä.
Hamas on saanut tukea Venäjältä, ja se puolestaan tukee Palestine Actionin ideologista taustaa. Belgiassa iskettiin asevarastoon, joka ei ole valmistanut aseita Israelille yli kahteenkymmeneen vuoteen, mutta joka oli aktiivinen Ukrainaan suuntautuvassa aseavussa. Miksi juuri se oli kohde? Onko kyse enää sattumasta vai järjestelmällisestä sabotaasista?
On täysin perusteltua kysyä, toimiiko Palestine Action osin Venäjän edun mukaisesti joko hyödyllisinä hölmöinä tai tietoisina pelinappuloina. Ainakin seuraukset ovat Venäjän kannalta suotuisia. Aseapu Ukrainalle viivästyy, puolustusyhteistyö horjuu ja länsimaiden sisäinen luottamus murenee.
Kun sama järjestö nyt uhkaa myös Suomea, herää toinen kysymys: missä viipyy vasemmistoliiton ja muiden vasemmistopuolueiden yksiselitteinen tuomio näille toimille? Tällä hetkellä Palestine Action toimii kuin vasemmistolaisen suojaverkon alla puheilla oikeudenmukaisuudesta, mutta teoillaan palvellen yksinomaan Putinin geopoliittista etua.