KOMMENTTI: SDP horjuu rajusti Suomen turvallisuuden kannalta kriittisissä kysymyksissä – voiko Kiljusen kaartiin tosipaikan tullen luottaa, jos puolue joskus johtaisi punavihreää hallitusta?

KOMMENTTI | SDP sai tänään vaivoin pidettyä eduskuntaryhmänsä kasassa miinakieltosopimusta koskevassa kysymyksessä. Sen tunnetuimmat nimet ja aatteellinen ydin kampanjoivat voimakkaasti miinakieltosopimuksen purkamista vastaan. Aiemmin SDP on haparoinut pahasti rajaturvallisuuslain toimeenpanossa. Äskettäin ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Kiljunen (sdp.) joutui eroamaan tehtävästään kun osoittautui, että hän vehkeili venäläisten kanssa kaataakseen rajalain.

SDP:llä on erittäin pitkä historia yhdessä Venäjän/Neuvostoliiton kanssa toimimisesta. Sen aatteellisen ytimen tuttavalliset välit vuosikymmenien saatossa ovat julkista tietoa, joskin suomalainen konsensusyhteiskunta häveliäästi yrittää olla muistelematta menneitä yhteistyön vuosia.

SDP:tä leimaa edelleen kummallinen haluttomuus suojautua Venäjän uhalta. Onko kyse naiiviudesta, ymmärtämättömyydestä vai jostain muusta? Ja minkälaisia turvallisuuspäätöksiä saisi aikaan mahdollinen punavihreä hallitus, jossa Kiljusen kaartilla vahvistettu vasemmisto ja vihreät säännönmukaisesti vastustaisi kaikkia niitä keinoja, joiden avulla Suomen on viime vuosikymmeninä onnistunut pysymään vakaana?

PS-kansanedustaja Miko Bergbom nostaa ongelman esille:

– Demareilla on ollut aika isoja vaikeuksia näissä Suomen turvallisuuden kannalta tärkeissä äänestyksissä – rajalaki & Ottawan sopimus. Samaan aikaan he kuitenkin kokevat oikeudekseen arvostella muita siitä, että ulkopoliittisissa asioissa ei olla samaa mieltä – Palestiina, jne.

– Herää ensinnäkin kysymys, saako Suomi tarvittaessa säädettyä esimerkiksi rajan poikkeuslain, mikäli demarit voittavat vaalit? Jos voimasuhteita katsoo, niin uskallan väittää, että ei saisi. Vakava keskustelun paikka, josta Suomessa ei ole juurikaan puhuttu.

Bergbomin pohdinta on tarpeellista maassa, jossa julkinen sana ei hevillä innostu kaivelemaan turvallisuuden kannalta kriittisiä kytköksiä.

Valtamedia saattaa löytää kokoomuskansanedustaja Noora Fagerströmin kummitytön ristiäisistä bandidosjengiläisen, Ulkopoliittisesta instituutista hähmäisin perustein nimitetyn harjoittelijan tai Portugalista suurlähettilään, joka puhuu pöljiä. Varmasti näistäkin uutisista klikkejä kertyy, mutta olisiko median toisinaan syytä vilkaista välillä hieman niitäkin touhuja, joita sosialistipuolue puuhastelee itänaapurin kanssa, ja minkälaisia veli venäläistä tukevia rakenteita maahamme on vuosikymmenten varrella ujutettu? Tällainen ei välttämättä ole helppoa eikä palkitsevaa, mutta Suomi on valitettavasti etenemässä kohti turbulentteja aikoja. Median soisi tekevän kohtuullisen osansa valtion nostamisessa parempaan valmiuteen.

Sitkeydessä esimerkkiä näyttää perussuomalaisten Outi Mara, joka on nyt 183 päivänä peräkkäin julkaissut vetoomuksen siitä, että valtiorahoittelinen mediamme Yle suostuisi käsittelemään SDP-kansanedustaja Kimmo Kiljusen Venäjä-yhteyksiä.