Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan metsät ovat pysyneet myös viime vuodet hiilinieluina. Tämä poikkeaa vuoden takaisesta arviosta, jossa niiden kerrottiin kääntyneen päästölähteeksi.
Poikkeamassa on kyse menetelmien päivityksestä, jonka myötä aikasarjoja on laskettu uudestaan.
Luken mukaan päästö- ja nieluarvioihin sisältyy epävarmuuksia, jotka johtuvat mittaus- ja laskentatavasta sekä käytetyistä malleista. Menetelmien korjaaminen vastaamaan uusimpia tutkimustuloksia edellytti aiempien vuosien inventaaritulosten uudelleenlaskentaa.
Esimerkiksi vuonna 2023 tehdyn kasvihuonekaasuinventaarion mukaan maankäyttösektorin päästöarvio oli tuolloin noin 12 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Uudessa laskennassa päästöarvio on 6,9 miljoonaa tonnia, siis vajaa puolet luultua vähemmän.
Metsät ovatkin koko ajan olleet hiilinielu
– Metsät eivät sido vähempää hiiltä, vaan laskentatapa on muuttunut. Suomalaisen arjen, teollisuuden tai maatalouden kustannukset eivät saa nousta epävarmojen laskelmien vuoksi. Ylikireillä tavoitteilla aiheutamme ainoastaan hiilivuotoa ja teollisuuden siirtymistä muualle, Sara Seppänen paaluttaa.
– Maatalous ei saa kärsiä näistä toimenpiteistä enää yhtään. Ruoantuottajilla on jo valmiiksi todella vaikeaa. Maanviljelijän ja ruoantuottajan ensisijainen tehtävä on tuottaa ruokaa, ei sitoa hiiltä, Seppänen alleviivaa.
Tieteen uskottavuudelle ja Suomen metsätaloudelle ja -teollisuudelle on vahingollista, että ilmastotavoitteissa nojataan hiilinieluihin yksillä tiedoilla, ja hetken päästä laskelmissa tullaankin aivan eri tuloksiin, jotka voivat maksaa Suomelle miljardeja.
Kyse on niin mittavista summista, että ilmastotavoitteiden on pohjauduttava vedenpitäviin laskelmiin. Pienenä maana Suomi ei saa vaikeassa taloustilanteessa murentaa teollisuutensa kilpailukykyä tai kansalaisten arjen taloudellista pohjaa entisestään paisuttamalla esimerkiksi liikkumisen tai asumisen kustannuksia.
Teknisiä nieluja kehitettävä
Suomalaiset metsät kasvavat ja niitä hoidetaan hyvin.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, etteivät Suomen metsien hiilinielut voi toimia kompensaatioina muille EU:n jäsenvaltioille. EU:n ei pidä rajoittaa suomalaisen metsän käyttöä eikä kansallisilla tulkinnoilla pidä vaikeuttaa elinkeinojen toimintaedellytyksiä.
– Suomen osuus globaaleista päästöistä on noin 0,1 prosenttia. Ylikireän ilmastopolitiikan sijaan meidän tulee aktiivisesti edistää teknologisten nielujen laajamittaista käyttöönottoa kotimaassa ja Euroopassa. Päästövähennystavoitteita määriteltäessä tulisi tarkastella ennen kaikkea hiilikädenjälkeämme eli päästöjen vähentämistä teknologian kehitystä hyödyntäen. Tässä meillä on paljon osaamista vietäväksi muuallekin maailmaan, Seppänen sanoo.
