Rakkaat suomalaiset! Itsenäisyyspäivä on meille suomalaisille erityinen. Monissa maissa se on karnevaalin ja ilon juhla, mutta meillä se on toisenlainen: hillitty, arvokas ja menneitä sukupolvia syvästi kunnioittava. Tapamme juhlia ovat hiljaisia hetkiä, kynttilöitä ikkunoilla ja syvää kunnioitusta. Me tiedämme, ettei itsenäisyys ole itsestäänselvyys, vaan kallis perintö, jonka hintana oli raskaita menetyksiä, verta, kyyneleitä ja kovaa työtä.
Aika on korjannut viljaa, ja viime sodissamme taistellut sukupolvi on pitkälti siirtynyt ajasta iäisyyteen. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, etteivät muistot himmene ja me nuoremmat sukupolvet kerromme perintönä saatua tarinaa ja niitä elämänoppeja, joita isänmaataan rakastanut sotasukupolvi on meille antanut.
Rintamalla kaikkensa antaneiden miesten lisäksi haluan korostaa lottiemme, Lotta Svärdin sisarten työn arvoa. Heidän panoksensa Suomen selviytymiseen ei ollut sivurooli, vaan elintärkeä osa puolustustamme. Lotat hoitivat haavoittuneita, pitivät yllä viestiliikennettä, huolehtivat muonituksesta, tukivat kotirintamaa ja kantoivat vastuuta, joka olisi monen hartioille ollut liian raskas. He osoittivat, että isänmaan puolustus ei ole vain rintamalla taistelevien miesten tehtävä, vaan koko kansakunnan yhteinen ponnistus. Tämä on kouriintuntuvasti todettavissa myös Ukrainassa, joka tällä hetkellä taistelee samaa aggressiivista vihollista vastaan kuin me taistelimme talvi- ja jatkosodassa; yhteiskunnan kokonaisvaltainen kestokyky ja toimintaan osallistuminen on suoraan yhteydessä sotilaalliseen puolustuskykyyn.
Onko itsenäisen Suomen merkitys jo vähäpätöisempi tässä globalisaation, tietoyhteiskunnan ja suuren liikkuvuuden ajassa? Ei ole. Kenraali Adolf Ehrnroothin kuolemattomat sanat eivät ole menettäneet merkitystään: ”Suomi on hyvä maa, se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa, ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.” Nämä sanat pätevät edelleen sillä lisäyksellä, että Suomi on ainoa maa, joka on meille suomalaisille tarkoitettu ja tehty.
Maailma ympärillämme on muuttunut nopeasti, ja turvallisuustilanteemme on erittäin haastava Venäjän uhan vuoksi pitkäaikaisesti. Tosiasia on, että Ukrainan sodan rintama on tällä hetkellä lähempänä meitä kuin Ivalo. Sota Euroopassa muistuttaa, että vapaus, demokratia ja kansallinen itsemääräämisoikeus ovat arvoja, jotka voivat joutua koetukselle. Me emme saa tuudittautua ajatukseen, ettei historia voisi toistaa itseään. Venäjä on ollut ja tulee olemaan suurin uhka Suomen ja koko Euroopan vapaudelle.
Kansallinen, isänmaallinen yhtenäisyys on äärimmäisen tärkeää. Poliittisia kiistoja ja erimielisyyksiä on nyt ja tulee olemaan aina. Ne ovat sallittuja ja on jopa suotaviakin. Se on demokratian vahvuus, ei heikkous. Mutta olkaamme samaa mieltä ainakin yhdestä asiasta: Suomi on meidän maamme, ja tätä maata me haluamme puolustaa. Kun meillä on vapaa isänmaa, voimme keskenämme väitellä kaikesta muusta.
Itsenäisyytemme tarina ei kuitenkaan synny vain sodista. Se on myös tarina sitkeydestä, työstä ja luottamuksesta huomiseen.
Me suomalaiset olemme kulkeneet pitkän tien pienestä, köyhästä ja sodan runtelemasta maasta moderniksi, vakaaksi ja turvalliseksi valtioksi. Siksi itsenäisyyspäivä ei ole vain menneisyyden muistelua, vaan myös tulevaisuuden rakentamista. Olemme sotilasliitto Naton jäsenenä osa läntistä yhteisöä, jonka arvoihin kuulumme luonnostamme: vapauteen, oikeusvaltioon ja demokratiaan. Mutta jäsenyyskään ei vapauta meitä vastuusta – päinvastoin. Suomella on velvollisuus pitää huolta omasta puolustuskyvystään ja omasta yhtenäisyydestään. Kuten vanha viisaus sanoo, tässäkin ajassa kannattaa olla pää kylmänä ja sydän lämpimänä.
Me olemme ikuisesti kiitollisia veteraaneille, lotille ja koko sotasukupolvelle ja heidän jälkeläisilleen itsenäisyytemme taistelusta ja maamme rakentamisesta. Nyt on meidän vuoromme vaalia tätä perintöä ja rakentaa seuraaville sukupolville rakasta isänmaatamme, joka on edelleen ja tulevaisuudessakin upea puolustamisen arvoinen kotimaamme.
Hyvää itsenäisyyspäivää 108-vuotias rakas Suomi.