Helsingin Sanomien Marko Junkkari ja Teemu Luukka haastattelivat perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinia HSTV:n kulmapöydässä perjantaiaamuna. Keskustelussa pureuduttiin hallitusta repivään kysymykseen sotesta. Keskustelu kokonaisuudessaan ohessa.

Neuvottelut kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten välillä jatkuvat. Kerro, mikä on tilanne juuri nyt. Kaatuuko hallitus?

Kello kymmeneltä olen menossa sinne, ja sitten neuvottelut jatkuvat. Neuvotteluratkaisua ei voi syntyä jos ei kaikkia osapuolia ole mukana. Suurin erimielisyys on ollut keskustan ja kokoomuksen välillä. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on eilen hyväksynyt kompromissin. Ei tämä veivaaminen voi kovin pitkään jatkua. Olisi hyvä saada tämän päivän aikana ratkaisu aikaan.

”Että ei niin voi mennä, että jos aina kiukuttelet ja ämpyilet julkisuudessa, itkupotkuraivarit vedät kurahousuissa, niin sitten sinulle annetaan periksi. Eihän se niinkään voi olla.”

Kerro nyt vielä – viime yönä kokoomus ja keskusta väänsivät noin puoli kahteen. Oletko kuullut mitään? Onko siellä edistytty?

No olen kuullut. Mutta tässä vaiheessa kun ei ole ratkaisua, ei kannata asioita alkaa käydä läpi. Olen ollut yhteydessä kaikkiin hallituspuolueisiin. Tilanne on vaikea.

Hallitus on istunut 162 päivää. Nyt meillä on jo hallituskriisi. Miten tämä on ylipäätään mahdollista?

Ei tämän pitäisi olla mahdollista. Ja ikävä kyllä silloin kun hallitusneuvotteluissa tätä sotea käytiin läpi, niin sitä ei kerta kaikkiaan pultattu täysin kiinni. Ja se on hiertänyt useamman kuukauden. Siitä tämä johtuu. Sote olisi silloin pitänyt pultata kiinni ja katsoa asia tarkemmin. Jälkiviisaus ei asiassa auta, mutta on hyvä tietää, mistä jatkumosta tämä asia tulee.

Eli virhe tehtiin Smolnassa?

Kyllä se siellä tehtiin, olisi pitänyt sopia siellä, että tässä on ne parametrit, ja että näillä mennään. Periaatesopu oli olemassa, mutta tiedetään, että piru asuu yksityiskohdissa, ja niin on nytkin.

No kumpi näistä kumppaneista oli suurempi syyllinen siihen, ettei tästä sovittu.

En lähde hallituskumppaneita arvioimaan ja tukistelemaan julkisesti. Yksityisesti olen kovakin sanomaan mielipiteitäni. Ehkäpä ihmisten on hyvä huomata, että PS näyttäytyy tässä aika vastuuntuntoisena porukkana. Me pidämme kiinni siitä, mitä on sovittu.

Kaikki, mitä olemme sopineet ei ole ollut meille helppoa. Me emme pelaa. Me kerromme avoimesti, että onko ongelmaa vai ei. Emmekä me myöskään hoida asioita julkisuuden ja vuotojen kautta.

Mutta hallitus on kokonaisuus. Niin kauan kun ketjussa pelataan, niin siinä pelataan ja kokonaisuutta puolustetaan. Mutta on tässä parempiakin päiviä ollut kuin eilinen ja tämä päivä.

Kovasti on korostettu, että tässä on kolmen ”S”:n rakkausliitto, ja luottamusta on korostettu. Onko tämä ollut fuulaa? Onko koskaan ollut rakkautta ja luottamusta?

Minä en tällaisella rakkauskäsitteellä miesten kanssa suostu puhumaan. Luottamus oli alkuun oikein hyvä, eikä siinä mitään. Vääntöjä on ollut pitkin matkaa. Viimeisinä viikkoina on selvästi näkynyt se, että asioista ovat aika lailla eri käsitys -usein tässä sotessa nimenomaan keskustan ja kokoomuksen välillä. Me perussuomalaiset olemme olleet ikään kuin siinä välissä meidän peruskunta-piirikunta-mallimme mukaisesti.

Olemme hakeneet aktiivisesti ratkaisua. On harhaa, että [ongelmien syy] olisi pelkästään 12-18-tilanne. Miten terveydenhuolto järjestetään, saavatko ihmiset palveluita. Hoidetaanko sinut sairauden perusteella vai lompakon perusteella – nämä sisältökysymykset ovat perussuomalaisille ydinasia. Että julkinen sektori pysyy päätuottajana. Että köyhillä on mahdollisuus saada hoitoa. Mutta myös, että yksityisillä toimijoilla – esimerkiksi fysioterapeuteilla – olisi myös elämisen mahdollisuus. Tämä on ollut meidän linjamme.

PS hyväksyi eilen 18 alueeseen pohjaavan mallin. Pääministeri Sipilä ei ole vielä esitellyt kompromissiratkaisua kokonaisuudessaan. Asiantuntijoiden näkemys on hyvin kriittinen 18 aluetta kohtaan. Suomi pirstoutuu liian pieniin yksiköihin, eikä alueilla ole taloudellista kantokykyä ja väestöpohjaa huolehtia näistä tehtävistä. jokaisen alueen pitäisi huolehtia mm ympärivuorokautisista päivystyksistä ja leikkauksista. Miten te olette suostuneet tähän? Ettekö kuuntele asiantuntijoita?

Totta kai me kuuntelemme asiantuntijoita. Tätä sotea on veivattu kohta 10 vuotta. Lähdimme jopa Sipilän kanssa auttamaan edellistä hallitusta yli oppositiorajan, että tehdään yhdessä. Saatiin aikaan epäkesko, joka ei ollut perustuslaillisesti mahdollinen – perustuslakiasiantuntijat tyrmäsivät sen.

Ei tämäkään toki mikään täydellinen malli ole, mutta on oletettavissa, että tähän pystyy liittämään poliittisen vastuun, jota kautta sitten perustuslaillisuus toteutuu. Mutta ei tämä mikään helppo harjoitus ole. Jos olisi, tämä olisi tehty jo.  Totta kai tässä on mukana myös poliittinen valta-asetelma sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rahat – kuka niistä päättää ja kuka niitä hallinnoi. Se on paitsi terveyspoliittinen kysymys mutta myös valtapolittiinen kysymys.

Onko tässä nyt kyseessä nimenomaan valta ja raha? Tässä on nyt kyseessä puolet julkisen talouden rahoista, valitaan ihmiset jotka niistä päättävät. Onko valta nyt noussut pääasiaksi?

En sanoisi, että pääasiaksi. Mutta on liian suureksi noussut. Pääpaino pitää olla siinä, että miten me vanheneva kansakunta pystymme hoitamaan sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille nyt ja tulevaisuudessa. Nykyrakenteella se ei onnistu, rahat eivät riitä. Vastuullista on se, että tämä rakennetaan niin että ihmiset saavat palvelut. Kuka tuottaa palvelut? Sekä julkinen että yksityinen.  Ja kuka käyttää valtaa? Tämä tulee minun asteikossani kolmantena. Ensin tulee ihminen. Sitten tulevat järjestäjät. Sitten tulee valta.  Toivoisin, että tällainen näkökulma olisi laajempikin.

Tämä on hämmentävää. Viime vaalikaudella sote kaatui siihen, että se koplattiin kuntauudistuksen kanssa ja siitä tuli liian monimutkainen harjoitus. Kaikki kiepsahti nenälleen. Nyt asia on koplattu aluehallintouudistuksen kanssa. Tehdään maakuntatason uudistusta ja sotea ja uudistetaan hallintoa ja sosiaali- ja terveyspalveluita. Eikä tässä nyt pieni ihminen unohdu, kun väännetään vallasta ja maakuntamalleista?

Perussuomalaisilta ei unohdu. Olen koko ajan kertonut marssijärjestyksen, että mitä kautta me asian hahmotamme ja sen että asia on sovittu. Tässä ovat pääkirjoittajat ja muutkin auguurit sanoneet, että perussuomalaiset olisivat hallituksen heikoin lenkki – mutta eivät muuten ole.

Twitterissä kysytään: kuinka kauan olet nähnyt hallituskriisin merkit?

Eilen meni jo niin tiukalle. Niin selvästi kuin voi olla. Kyllähän sellaisen ajatusketjun näkee, että nimenomaan alueiden määrät ovat hiertäneet koko ajan, mutta eivät pelkästään ne, vaan myös sisältö: kuka tuottaa, mikä on julkisen sektorin rooli.

Perussuomalaisille on tärkeää se, ettei synny järjestelmää, jossa kansainväliset isot firmat, jotka eivät maksa veroja Suomeen, hoitavat palvelut ja me ostetaan palvelut heiltä.

Onhan tässä nyt meneillään melkoinen draama. Niin kuin sanoit, neuvottelut jatkuvat kymmeneltä. Jos tässä nyt pääministeri Sipilä, joka pitää jääräpäisesti kiinni 18 alueesta ja kokoomus, joka on samalla tavalla maalannut itsensä nurkkaan korkeintaan 12 alueen kanssa. Jos sopua ei synny, niin Sipilä ilmoitti eilen yksiselitteisesti, että hän kävelee presidentin luokse ja hallitus hajoaa. Tämän jälkeen presidentti saattaa pyytää vielä jatkamaan neuvottelua. Jos sopua ei ole näköpiirissä, silloin alkavat uudet hallitusneuvottelut ja varmaankin kokoomus menee vaihtoon.

Tiedätkö, tänään on svenska dagen, ruotsalaisuuden päivä.

Näinpä tuntuu olevan.

Miltä tuntuu, jos pääset RKP:n kanssa hallitukseen?

Tässä on nyt tärkeintä, että Suomi pärjää. Ehkä tässä on nyt hyvä miettiä, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä ja puoluehallitus ja koko puolue on sitoutunut siihen, mitä sovittiin. Ollaan ”otettu kuokkaan” asioissa, jotka ovat meille tärkeitä. Ollaan ajateltu, että kolmessa ja puolessa vuodessa Suomen suunta kääntyy.

Ollaan kamalassa taloudellisessa tilanteessa. Meillä on turvapaikkakriisi päällä, ulkopolitiinen turvallisuustilanne on erittäin haasteellinen.  On Ukrainaa, Syyrian sotaa. On oltava toimintakykyinen hallitus joka pitää Suomen puolta. Me olemme tässä nyt aivan etunenässä olleet. Tämä on hyvä huomata, kun muuta hakkaamista tuntuu tulevan.

Joka tapauksessa saattaa käydä niin, että hallituskumppaneiksi tulee RKP ja KD. Se olisi puhemiehen kanssa 102 kansanedustajaa. Teidän ryhmässä aina joku välillä lipeää. Joku pannaan aina välillä jäähylle. Miten tällainen hallitus pystyisi toimimaan?

Ei mennä asioiden edelle. Perussuomalaisissa on kuri ja järjestys. Jos rikkoo normeja, on ulkopuolella. Jos katuu ja tulee takaisin, niin sitten on taas sisäpuolella. Puolue ei ole kuin rautatieasema, missä tullaan ja mennään.  Meillä on säännöt, ja niitä noudattavat kaikki.

Tilanne on nyt harvinaisen vaikea. Mitä realistisia vaihtoehtoja on? Jos Sipilä perääntyy, hän menettää täydellisesti kasvonsa. Jos Stubb, hän menettää kasvonsa. Vaikka kompromissi tulisi, niin pystyykö tällainen hallitus jatkamaan eloaan tämän jälkeen?

Se on selvää, että tämän jälkeen lommo on olemassa, ei siitä mihinkään pääse. Mutta saattaa käydä niinkin, että ihmiset katsovat, että perussuomalaiset ovat valmiita sopimaan. Ps ei käy julkisuuden kautta näitä asioita läpi. Vaan me väännämme kättä siellä hallituksen sisällä. Ei perussuomalaiselle puolueelle huonosti käy.

Ennen kuin ajaa itsensä juntturaan, kannattaa ajatella, että miten sieltä tullaan pois. Yleinen elämänkokemus ja poliittinen kokemus ovat avuksi.

Ymmärrän myös sen, että tulee päivä, jolloin vedätys on lopetettava. Että ei niin voi mennä, että jos aina kiukuttelet ja ämpyilet julkisuudessa, itkupotkuraivarit vedät kurahousuissa, niin sitten sinulle annetaan periksi. Eihän se niinkään voi olla.

Viittaatko kokoomukseen? Onko kysymys kokoomuksen itkupotkuraivareista ja vedättämisestä?

En viitsi alkaa ketään nimetä ja pistää kepinnokkaan.

Vaihtoehtoa on kaksi.

Niinhän niitä on. Sen nyt voi sanoa, että me [perussuomalaiset] emme tällä tavalla toimi. Me väännämme ja käännämme sisällä. Jos ei sillä tavalla onnistu, niin luottamus kärsii. Ja luottamuksen varassa on koko poliittinen elämä.  Ei siitä mitään tule, jos pitää aina pelätä, että toinen laittaa asiat julkisuuteen ja ajaa agendaansa sillä lailla.

Kerrotko vielä Suomen kansalle, että mitä ihmettä te oikein siellä hallituksessa puuhaatte?

Tässä on vakava paikka, joka pitää hoitaa asiallisesti ja tehokkaasti, ja niin että ratkaisu syntyy. PS on ratkaisuhakuinen puolue, joka pystyy yhteistyöhön. Ja joka tekee niin kuin lupaa. Tässä tilanteessa nyt me lähdemme siitä neuvotteluun ratkaisukeskeisesti.  PS ei pelkää eikä pelaa, vaan hakee ratkaisua. Mutta paikka on nyt paha, ja tässä on nyt tosi kyseessä.

Katso video HS:n sivuilta >

SUOMEN UUTISET