Eräs kilpailukykysopimuksen (kiky) suurista arkkitehdeistä, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola pääsi juhlistamaan sopimuksen syntyä puhuessaan lauantaina perussuomalaisten puolueneuvoston kokouksessa Lahdessa. Mutta tiukalle se veti. Metalliliiton valtuusto pääsi äänestämään sopimuksen puolesta vasta perjantai-iltapäivänä koko päivän kestäneen tiukan kokouksen jälkeen. Mutta tulos on sitäkin kauniimpi mitä vaikeamman takaa se on haettu.
Palola, entinen merikapteeni, vertasi 13 kuukauden urakkaa pitkään merimatkaan.
– Kilpailukykysopimuslaiva saapui viikko sitten yli vuoden kestäneeltä purjehdukseltaan satamaan, mutta ihan laituriin saakka ei päästy. Eilen sitten tuli lupa mennä laituriin. Nyt siellä ollaan ja siitä voimme olla tyytyväisiä, Palola aloitti.
– Matka satamaan oli pitkä, se kesti 13 kuukautta ja voin sanoa, että neuvotteluista tuli mieleeni elokuva Elämäni murmelina, jossa pääosan esittäjä heräsi aina samaan päivään ja eli sen uudestaan ja uudestaan. Sellainen oli se tunnelma, Palola kuvasi.
Usko oli koetuksella
– Se oli pitkä, karikkoinen matka eikä siinä myrskyiltäkään vältytty. Alkuperäisestä reitistä poikettiin usein tilanteen vaatimalla tavalla. Luulen kaikkien neuvottelijoiden uskon olleen koetuksella, varmasti myös hallituksenkin. Ja kärsivällisyys oli medialla koetuksella. Ehkä myös kansalaisilla. Yli kymmenen kertaa jouduin vastaamaan kadulla tai junalla töihin mennessäni kysymykseen, että ettekö te nyt Palola osaa tällaista asiaa yksinkertaisemminkin hoitaa. Kyllä se kävi välillä itsellänikin mielessä, Palola tunnusti.
Sisäinen devalvaatio on vaikea asia
Mutta kyse ei ollut helposta asiasta. Kyse on sisäisestä devalvaatiosta, eikä sitä ole helppoa tehdä.
– Sisäinen devalvaatio otetaan kansalaisten ja palkansaajien selkänahasta. Kaikkein pahin kauneusvirhe joka tehtiin, mutta minä tein, mitä oma hallintoni päätti, oli se, että kipeitten ratkaisujen lisäksi jouduttiin leikkaamaan pieni- ja keskituloisten ostovoimaa. Jouduimme puuttumaan julkisen sektorin pieni- ja keskituloisten ja etenkin naisvaltaisten alojen ostovoimaan lisäleikkauksilla leikkaamalla kolmeksi vuodeksi lomarahaa. Tämä on sopimuksen kaikkein pahin kauneusvirhe, Palola murehti.
Ilkkujilla ei ole vaihtoehtoja
Palolan mukaan ilkkujia on matkan varrella riittänyt, mutta heillä ei ole kuitenkaan ole ollut vaihtoehtoja esitettävänään.
– En ole nähnyt yhtään realistista vaihtoehtoa arvostelijoilta, on sitä sitten sanottu liian vaatimattomaksi tai raskaaksi. Tämä oli varmaankin sellainen ratkaisu, joka nyt oli tehtävä ja se on nyt tehty, Palola totesi.
Kiitos hallitukselle ja perussuomalaisille
– Haluan kiittää erityisesti hallitusta siitä, että ratkaisun seurauksena pakkolait on haudattu Atlantin syvimpään kohtaan. Tämän lisäksi lisäleikkauksista ja veronkorotuksista luovuttiin ja ennen kaikkea ostovoimaa tuetaan veroratkaisuilla. Siitä kiitos hallitukselle ja perussuomalaisille – tiedän, että te olette olleet tämän takana, Palola sanoi salintäydelle yleisölle, jossa myös puolueen ministerit istuivat.
Palola toivoi myös, että vielä saataisiin jokin ala mukaan niin, että kattavuus nousisi 90 prosenttiin, kun nyt se on noin 86. Se toisi verohelpotuksiin vielä 100 miljoonaa euroa lisää, millä olisi suuri merkitys. Tällä hetkellä verohelpotuksia on tulossa 415 miljoonaa euroa, kun 90 prosentin kattavuus toisi 515 miljoonaa euroa.
”Hulluja nuo suomalaiset”
Palolan mukaan palkansaajat ovat nyt osuutensa tehneet. Seuraavaksi odotellaan sopimuksen mukanaan tuomia työpaikkoja. Ja toivotaan, että niitä tosiaan tulee ja riittävän ajoissa, ettei kurki kuole ennen kuin suo sulaa.
Vaikeaa on ollut, mutta sopiminen on suomalainen tapa.
– Eurooppalaiset kollegat ovat usein kysyneet että mitä nyt teette – poltatteko autoja tai muuta vastaavaa? Vastasin, että ei – me ryhdymme neuvottelemaan! Siihen he vastasivat Asterixin tyyliin että ”Hulluja nuo suomalaiset”, Palola naurahti.
Veli-Pekka Leskelä