Yhteiskuntatieteiden tohtori Ilmari Rostila on juuri työntänyt paperiset kannatusilmoitukset väestörekisterikeskuksen aulaan. Paperipinon suuruusluokkaa kuvaa se, että kannatuslappujen työntämiseen tarvitaan kaksi aikuista miestä ja järeä elintarvikerullakko.
Puolen vuoden savotta tuotti lopulta 62 158 kannatusilmoitusta, joista 32 552 kerättiin netissä. Loput kolmisenkymmentätuhatta piti kerätä käsipelillä. Rostila on selvästi helpottunut pitkän urakan valmistuttua.
Ensin nettiin, sitten netistä pois
– Kun keräys puoli vuotta sitten alkoi, saimme muutaman ensimmäisen viikon aikana kerättyä netissä noin 15 000 nimeä. Valitettavasti tämän jälkeen netti meni ”jökkiin”, ja oli pakko alkaa kerätä nimiä käsipelillä.
Rostilan tiimi siirtyi kaduille, turuille ja toreille. Se oli alkuun tosi kovaa työtä. Aktiivien määrä oli alussa riittämätön, mutta porukka osoittautui Rostilan mukaan kesän aikana valioryhmäksi.
– Siellä oli iäkkäämpiä naishenkilöitä, jotka olivat aivan uskomattomia. Jotkut ylsivät 3 000 kannattajan yksilösuorituksiin, Rostila myhäilee.
Keräys eteni kesän aikana, ja vähitellen, elokuun alkupuolella alkoi näyttää selvältä: tavoite oli tulossa täyteen.
Rostilan porukka jatkoi samalla vauhdilla, ja ylitti lakialoitteeseen vaadittavan 50 000 kannatusilmoituksen rajan varsin selkein luvuin.
– Kova homma ehdottomasti. Jokaisen kannattajan saaminen vaati keskimäärin viiden ihmisen puhuttamista.
Ahdistelun pelko esti allekirjoittamisen monelta
Rostilan mukaan kannatusilmoitus edellyttää kansalaisilta tiettyä valmiutta ja rohkeutta.
– Siinä sitoutuu. Kun 50 000 nimeä tulee täyteen, kannatuksista tulee julkisia, eli tässä on tietyllä tavalla kyse myös kansalaisrohkeudesta.
Moni vapaaehtoisen ruotsin kannattaja ei kuitenkaan tohtinut allekirjoitustaan antaa. Rostila kertaa kuulemiaan esteitä:
– Jotkut puolestaan totesivat, että heille voi olla omalla työpaikalla haittaa siitä, jos he vaativat ruotsin valinnaisuutta. Tällaisia kantoja tuli niin yksityisten firmojen kuin julkisen sektorinkin työntekijöiltä. Että suomenkieliset joutuvat jollain tavalla ahdistelluksi vaatiessaan omia oikeuksiaan.
Myös siihen vedottiin, että on vain liian kiire.
Lisäksi Rostila mainitsee erityisen hidasteen, julkisuuden puutteen. Valtamedia – isot lehdet ja tv – eivät noteeranneet aloitetta aluksi lainkaan.
– Tiedotusvälineet eivät ole kertoneet mitään siitä, että tällainen aloite on vireillä. Vasta sitten uutisoitiin kun kävi selväksi, että nimet saadaan. Nimien keräystä varjosti marginaalissa olemisen ja lainsuojattomuuden leima, Rostila harmittelee ja jatkaa:
– Tiedotusvälineiden, siis vapaan journalismin pitäisi ottaa kansalaisaloitteet omaan suojelukseensa siten, että ihmisten omantunnon mukaisia mielipiteitä ei kohdeltaisi epätasa-arvoisesti tai epäkunnioittavasti, niin kuin meidän kohdalla on valitettavasti käynyt. Ei ole oikeastaan riviäkään kirjoitettu ennen kuin kävi selväksi, että on pakko kirjoittaa.
Miten nimiä kerättiin?
Puolen vuoden intensiivisen nimienkeruujakson läpikäynyt Rostila kuvailee nimien keruuta:
– Ei ole yhden ihmisen homma. Meillä on ollut 30 aktiivia keräämässä kannatusilmoituksia. Ja joukossa on oltava tulisieluja.
Hän kertoo, että asennoitui keräämiseen kuten palvelustehtävään.
– Olen antamassa ihmiselle mahdollisuuden ilmaista oma mielipiteensä: ”Tällainen aloite, oletko kuullut, haluatko kannattaa?” Ihmisellä on jo valmiiksi mielipide. Meillä oli sellainen periaate, että jos jonkun henkilön kohdalla meni vääntämiseksi, niin siirryttiin heti seuraavaan. Tämä toimi erittäin hyvin.
Mitä lakialoitteelle tapahtuu?
Mikäli väestörekisterikeskuksen tarkistuslaskennassa todetaan, että nimiä on vähintään 50 000, voi Rostilan tiimi jättää lakialoitteen eduskunnan käsiteltäväksi. Rostila ei kuitenkaan ole huolissaan siitä, vaikka suuren salin äänestys ei toisikaan toivottua lopputulosta. Eikä edes se ole varmaa, että eduskunta pääsee aloitteesta äänestämään. Aloite saattaa hautautua valiokuntakäsittelyyn.
– Olen sillä tavalla kääntänyt asian, että tämä aloite on jo mennyt läpi. Ja jos ei vielä tämän eduskunnan aikana mene läpi, niin seuraavien vaalien alla. Puolueet joutuvat maksamaan siitä, että jääräpäisesti eivät kuuntele. Erityisesti ajattelen kokoomusta ja SDP:tä. He joutuvat maksamaan sen äänissä.
FAKTAT – KUKA?
Ilmari Rostila
Kolmen pojan isä
Yhteiskuntatieteiden tohtori, professori
Vapaa kielivalinta ry:n puheenjohtaja
Perussuomalaiset rp:n jäsen
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 12/2013 -lehdessä.
