KOLUMNI | Historioitsija, kansanedustaja Teemu Keskisarja jatkaa keskustelua opiskelusta, alkoholista ja mielenterveysasioista.

Muinaisesta nuoruudestani muistelen, että kielten ylioppilaskirjoituksissa painoivat kielioppia enemmän kuullun ja luetun ymmärtäminen. Kelanauhalta kuului puhetta auditorioon, jossa abiturientit paineisina kököttivät kuulokkeet korvilla. Liikuntasali pyhittyi paperipinkkojen pähkäilyyn erillisissä pöydissä ja tarkan valvonnan alla.

Nyt 33 vuoden kuluttua varmaan reputtaisin kaikki aineet ruotsia lukuun ottamatta. Ei se mitään. Aikalaisillani nimittäin on vielä vaikeampaa. Juuri kukaan ei ymmärrä suomen kieltä. Ei millään ilveellä.

Luullakseni sanon mitä tarkoitan ja tarkoitan mitä sanon. Pakinani ja puheenvuoroni ovat lyhyenläntiä: alle sivu taikka pari minuuttia. Mitta ei yllä kymmenesosaankaan yo-vaatimuksista. Mutta jokin mättää joko minussa tai väärinymmärtäjissäni. ”Kovin epätasaisesti lankeevat täällä hengenlahjat päämme päälle”, sanoi Jukolan Juhani.

Otan opikseni. Hylkään vertaukset ja kielikuvat. Pyrin vastedes silkkaan selko-selko-selkokieleen.

Ennen pyrintöjäni, parahin lukija, voisitko kirjallisen ja audiovisuaalisen aineiston perusteella vastata seuraavaan monivalintakysymykseen. Vain yksi vaihtoehto on oikein.

Sanoiko ja kirjoittiko kansanedustaja Keskisarja, että

a) Päihteet parantavat psykoosin ja skitsofrenian.

b) Alkoholismi ennaltaehkäisee tehokkaasti mielenterveysongelmia ja itsemurhia.

c) Entisyys oli tervettä ja reipasta, koska liiat psykiatrit ja terapeutit eivät häirinneet nuorisoa.

d) Viinapirua pahempia riivaajia ovat vuonna 2023 somen keinoelämä ja digitaalinen sielunvihollinen.

TEEMU KESKISARJA