Kansanedustaja Toimi Kankaanniemi (ps.) ehdottaa kolumnissaan maataloustulolakia, jolla helpotettaisiin ahtaalle ajettujen maataloustuottajien tilannetta.

KOLUMNI | Ennen EU-jäsenyyttä Suomessa oli maataloustulolaki. Valtio ja tuottajajärjestöt kävivät määräajoin tuloneuvottelut. Niissä sovittiin tulotaso, joka turvasi viljelijöille toimeentulon, tuotannon kehittämisen ja talouden vakauden kohtuullisesti kaikissa tilanteissa. Järjestelmä oli toimiva, tosin monimutkainen. Muistelen, että sen hallitsi tarkoin vain silloiset MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto ja valtiosihteeri Raimo Sailas.

Nyt maatalous on äärimmäisen vakavassa kriisissä. Sen ovat aiheuttaneet EU ja kotimaiset päättäjät sekä kahden viime satokauden vaikeat sääolot. Maataloustuottajat on ajettu byrokratian, markkinavoimien, kaupan ja velkojien armoille. Koko elintarviketaloutemme uhkaa romahtaa, ellei pikaisiin toimenpiteisiin ryhdytä. Näin on käymässä keskustalaisen maatalousministerin aikana!

Euroopan keskuspankki joutuu pian mm. lopettamaan valtavaksi paisuneen roskalainojen osto-ohjelmansa, jolloin korkotaso lähtee nousuun. Brexit johtaa EU:n maataloustukien leikkauksiin. Näitä ja muuta kustannusten nousua velkaantuneet viljelijät eivät kestä.

Tarvitaan uusia, nopeita ja tehokkaita toimenpiteitä suomalaisen ruuantuotannon turvaamiseksi. On myös muistettava, että kotimaisessa elintarvikeketjussa on suuri määrä työpaikkoja, joista pääosa on maaseudulla.

On säädettävä uusi maataloustulolaki. Sillä pitää jakaa kotimaisten elintarvikkeiden kuluttajahinta alkutuottajan, jalostuksen, kuljetusten ja kaupan kesken oikeudenmukaisesti. Se ei ole helppoa, mutta välttämätöntä.

Kuluttajahintojen ei tarvitse lain johdosta nousta. Nykyhinta vain pitää jakaa niin, että jokainen ketjun osa saa siitä sellaisen osuuden, joka kattaa kaikki tuotanto- ja investointikustannukset ja lisäksi takaa kohtuullisen tuoton jokaiselle osalliselle, myös viljelijälle.

Laki on välttämätön maatalouden pelastamiseksi. Suomen hallituksen tulee harjoittaa ”unkarilaista” EU-politiikkaa eikä pidä antaa Brysselin byrokraattien tuhota maatalouttamme. Tässä asiassa ei pidä nöyristellä.

Kysymys on aivan perustavaa laatua olevasta asiasta. Jos Suomessa ei ole oman kansan kulutusta vastaavaa tuotantoa keskeisissä tuotteissa, kansakuntamme ei ole itsenäinen eikä turvassa. Laadukkailla tuotteilla on myös vientikysyntää.

Laki on järeä ase, mutta se on tarpeen kotimaisen puhtaan ruuan ja sen tuottajien turvaamiseksi.