Ministeri Kaisa Juuso avaan blogissaan kansantajuisesti, mistä näissä sopimuksissa on kyse, miksi ne tehtiin ja mitä ne käytännössä tarkoittavat Suomelle.
– Maailmassa ihmiset, tavarat ja tieto liikkuvat nykyään nopeammin kuin koskaan aiemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että tartuntataudit voivat levitä nopeasti maasta toiseen – kuten koronapandemia karulla tavalla näytti.
– Pandemiasopimuksen ja IHR:n (International Health Regulations) tavoitteena on parantaa maiden välistä yhteistyötä, tiedonkulkua ja varautumista, jotta voimme yhdessä torjua tulevia pandemioita ja muita rajat ylittäviä terveysuhkia tehokkaammin. Ilman yhteistyötä yksikään maa ei selviä yksin. Siksi tarvitaan kansainvälisiä leveämpiä hartioita terveysuhkien torjuntaan, Juuso kirjoittaa.
Ei lisäkustannuksia tai uusia velvoitteita
Juuso toteaa, että WHO:n pandemiasopimus ja IHR ovat sopimuksia paremmasta kansainvälisestä yhteistyöstä, ja että ne eivät siirrä valtaa WHO:lle tai pois Suomelta.
– WHO:n pandemiasopimus ja IHR ovat enemmän yhteistyön välineitä ja pelisääntöjä kuin konkreettisia käskylistoja. Ne auttavat meitä tunnistamaan uhkia nopeammin ja reagoimaan tehokkaammin – mutta päätösvalta on edelleen meillä.
– Päätökset tehdään edelleen Suomessa, perustuslain mukaisessa järjestyksessä ja reunaehdoilla. Muutokset eivät tuo Suomelle uusia velvollisuuksia tai kustannuksia. Tavoitteena on varautua paremmin – ei rajoittaa ihmisten vapautta, Juuso painottaa.
Kritiikin tulee perustua tosiasioihin
Juuso muistuttaa, että terveydenhuollon järjestäminen ja pandemiaan varautuminen pysyvät kansallisina asioina.
– WHO:n suositukset ovat suosituksia – ei määräyksiä.
– Asioista on toki hyvä keskustella kriittisesti, mutta on tärkeää, että keskustelu perustuu tosiasioihin. Myös WHO:n toimintaa on oikeus kritisoida, jos siinä näkee puutteita, mutta tämän pandemiasopimuksen osalta liiallinen kritiikki on perusteetonta, Juuso kirjoittaa.
