“Kaiken kulttuuritoiminnan tulevaisuus on nyt vaakalaudalla. Hallitus haluaa tehdä valtavia leikkauksia kulttuurin rahoitukseen ja Suomen elokuvasäätiön toimintaan. Leikkaukset olisivat kuolinisku suomalaisen elokuvan tuotannolle, esitystoiminnalle ja koko alalle”, julistaa Mikke Uutela Helsinki International Film Festivalin sivuilla.
Suomen elokuva-ala kritisoi jyrkästi hallituksen syyskuussa 2025 tekemiä budjettiriihen päätöksiä leikata elokuvatuotannon tukia. Vaikka leikkaus pieneni eduskunnalle jätetyssä budjettiversiossa yli kaksi miljoonaa euroa alkuperäisestä esityksestä, se on toki edelleen erittäin merkittävä.
Tuki vai investointi
Elokuvasäätiön itsensä mukaan päätöksen taustalla on ymmärtämättömyyttä, eikä säätiön kohdalla pitäisi kuulemma lainkaan puhua yritystuesta. ”Kyse ei oikeastaan ole tuesta vaan investoinnista”, sanoo säätiön toimitusjohtaja Lasse Saarinen MTV:n Uutisextrassa.
– Poliitikot ja virkamiehet eivät ymmärtäneet mitä he päättivät, hän sanoo.
Vieläkin kovemman linjan ottaa ohjaaja, näyttelijä sekä käsikirjoittaja Kari Heiskanen, joka syyttää kulttuurileikkauksista perussuomalaisia.
– He eivät pidä siitä, että millä tavalla heitä kritisoidaan aiheesta mediassa ja niinpä he yrittävät ajaa alas Yleisradion toimintoja ja suitsia lehdistön sananvapautta, Heiskanen julistaa MTV:n uutisissa.
– Elokuva-alan leikkauksissa on kyse kaikkien aikojen yritystukipuhalluksesta, jyrähtää sosialidemokraattien kansanedustaja Nasima Razmyar.
Julkisen rahan jako ei aina tuo katsojia saleihin
Tukien perään itkijöiden on hyvä muistaa, että Spede Pasanen teki aikoinaan suosittuja Turhapuro-filmatisointeja ilman elokuvasäätiön tukia. Mutta kansa katsoi.
“Yhteisöllisin menetelmin” toteutettu Parvet “tekee omassa genressään tilaa tarinoille, joita ei kuulla”. Elokuva rohmusi ensi-iltaviikonloppunaan 88 katsojaa.
Suomen elokuvasäätiö on myöntänyt Parvet-elokuvalle tukea yhteensä 500 000 euroa. Kesäkuussa 2024 elokuvan markkinointia on tuettu vielä 15 000 eurolla. Myös Yleisradio on rahoittanut elokuvahanketta.
Rahan jakaminen julkisen kassan kautta ei siten aina korreloi sen kanssa, mitä ihmiset haluavat katsoa.
”Suomalaista kulttuuria”
Elokuvantekijät usein puolustelevat tukia sillä, että tukirahalla tuetaan ”suomalaista kulttuuria”. Kuitenkin elokuvasäätiön uusimmissa tukipäätöksissä suurimman potin – 700 000 euroa – sai Suomen ensimmäinen mustan naisohjaajan pitkä fiktioelokuva, joka kertoo tarinan 10-vuotiaasta somalitytöstä.
Samaan aikaan Simo Häyhästä kertova elokuva sai tukea 13 500 euroa. Joka tosin on “juuri se summa”, jota tekijät hakivatkin.
Samojen tekijöiden Lapua 1976-elokuva ei saanut aikoinaan euroakaan elokuvasäätiön tuotantotukea, mutta keräsi satojatuhansia katsojia ja menestyi silti kaupallisesti.
Elokuvan budjetti oli noin 1,3 miljoonaa euroa, ja se kerättiin monesta eri lähteestä. Pääosan budjetista, 500 000 euroa, tuotantoyhtiön osakkaat rahoittivat omilla lainoillaan.
Ihmetystä ja kummastusta
Vasemmisto ja vihreät ovat esittäneet ponnekkaasti, että yritystukia pitää karsia rajusti, jotta rahaa vapautuisi kestävän kehityksen ja koulutuksen tarpeisiin. Elokuvasäätiön rahoitus joutui sopeutusten kohteeksi, koska valtiovarainministeriö katsoo, että elokuvan tuotantotuessa on kyse yritystuesta.
Kun keskustelussa on noussut esiin myös elokuvateollisuuden tukien kohtalo, punavihreä kuoro vetoaakin kulttuurin ja kotimaisen tarinankerronnan arvoon. Ilmeisesti kaikki yritystuet eivät olekaan samanarvoisia.
