Yle julkaisi vappua edeltävällä viikolla laajan juttukokonaisuuden nettikirjoittelun pimeästä puolesta. ”Me tiedämme missä asut”-sivusto nosti jälleen kerran julkiseen keskusteluun pohdinnan siitä, mitä verkkokeskustelussa on hyväksyttävää sanoa ja mitä ei. Ylen esille nostamat poliitikkoihin, tutkijoihin ja toimittajiin kohdistuneet uhkailut olivat rajuja. Solvauksia, herjoja, pahimmillaan suoranaisia tappouhkauksia.
Miksi näitä uhkauksia esitetään? Tappiolle jäämisen pelon vuoksiko?
Olen seurannut nettikeskusteluja pitkään. Usein niissä toistuu sama kaava: sanojen ja mielipiteiden mittelössä tappiolle jäävä ei halua tyytyä osansa, vaan pyrkii viemään tilanteetta sinne, missä on itse vahvoilla. Tilanne rinnastuu lätkäkaukaloon, jossa raskastekoinen pakki ei saa ketterää keskushyökkääjää aisoihin. Pakki turhautuu ja rusauttaa poikittaisella mailalla ärsyttävän herhiläisen laitaa vasten.
Lätkäkaukalossa on tällaisia tilanteita varten tuomarit, mutta netissä pilliin puhaltaviin raitapaitoihin harvemmin törmää. Niinpä pakki voi rauhassa ruhjoa hyökkääjää poikittaisella mailalla, kunnes tämä tajuaa poistua jäältä.
Valitettavasti nettikeskustelujen taudinkuva ei ole pelkästään tässä. Nettipakki ei ole välttämättä liikkeellä pelkästään oman ilkeytensä vuoksi. Hän saattaa pelata jonkin sellaisen asian puolesta, joka on hänelle tärkeämpää kuin hyökkääjän henkinen hyvinvointi.
Lähes kaikki Ylen juttukokonaisuudessa haastatellut ovat itse julkisia keskustelijoita ja taitavia sanankäyttäjiä. Tätä taustaa vasten en suuresti ihmettele, että he ovat saaneet vastaansa erittäin kovia sanoja. Nuoren Olli Immosen kansallismielisyys on vain joillekin globalisteille liikaa, ja niinpä matalan mielen uumenista suolletaan sanoja, joiden parasta ennen -päiväys ohitettiin jo 50-luvulla.
Moni närkästyy vihreiden ja vasemmistolaisten tarmosta kieltää turkistarhaus elinkeinona ja kertoo sitten liudan suoria sanoja. Yhdet kuohahtavat uskonnoista, toiset aborteista, kolmannet homoliitoista. Yksi leiri pystyttää eurooppalaista liittovaltiota, toinen turvaisi kansallisvaltioon. Jotkut kannattavat laajamittaista maahanmuuttoa, toiset pitävät moista aietta talous- ja turvallisuuskatastrofina.
Suurien asioiden aikana käytetään suuria sanoja. Näin kuuluu olla, mutta kaikille niille, jotka keskusteluun osallistuvat, haluaisin sanoa muutaman sanan:
Ensiksi: Jos ette kuuntele toista osapuolta, on turha odottaa, että teitäkään kuunneltaisiin. Ja toiseksi: Joka kerta ei ole pakko voittaa. Politiikassa ei ole ylipäätään järkevää pyrkiä selkävoittoihin tai täystyrmäyksiin. Pienillä pistevoitoilla pääsee parhaiten maaliin. Kiroiluun ja koohkaukseen syyllistyvät nolaavat itsensä ja asiansa.
Poliittisia kantoja on voitava esittää ilman uhkailuja. Piste.
Kaikesta yllä sanotusta huolimatta olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että nettikeskustelua tarvitaan entistä enemmän. Muutaman punahehkulla käyvän nettipakin ylilyöntien takia ei ole mitään syytä jättää käyttämättä sitä huimaa potentiaalia, jonka verkko tarjoaa. Perussuomalaiset on aiemminkin kyennyt tuomaan politiikkaansa erinomaisesti esille nimenomaan verkon kautta. Joten ei muuta kuin uutta vaihdetta silmään.
Voinkin ilokseni kertoa, että perussuomalaisten sisäiseen keskusteluun tarkoitettu intranet-hanke etenee hyvää vauhtia. Puoluemedian ohjaama hanke pilotoidaan ensin Helsingin kaupungin valtuustoryhmän ja kaupunginosayhdistysten kanssa. Intranettiä voidaan käyttää valtuustoryhmän sisäiseen keskusteluun, luottamuselimissä toimivien viestinvaihtoon sekä aktiivisten perussuomalaisten verkottumiseen. Kun palaset ovat kohdallaan, voidaan käyttöä laajentaa muihin kaupunkeihin.
Yhdessä mennään tulevaa kohti.
(Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 6/2013 -lehdessä)
MATIAS TURKKILA
Artikkeliin liittyvät aiheet
Viikon suosituimmat
Perussuomalaisten kansanedustaja Onni Rostila syyttää hallitukselle rasismikoulutuksen järjestänyttä Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta itse rasistiseksi, THL:n omat verkkosivut nimittäin pursuavat pseudotieteellisen, valkoihoisia syrjivän "valkoisuustutkimuksen" oppeja.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut verkkosivuillaan laajan identiteettipoliittisen sanaston, jossa esiintyy mm. termit "valkoinen etuoikeus", "antirasistinen pedagogiikka" ja "suomalaisuusmyytti". Woke-henkinen sanasto herättää hämmennystä, sillä se kyseenalaistaa suomalaisen kansallisuuskäsityksen "myyttinä". Jopa maahanmuuttajien kotouttamista tarkastellaan ongelmallisena "pakkoassimilaationa". Sosiaalisessa mediassa monet keskustelijat ihmettelevät, miten tällainen ideologinen terminologia liittyy ylipäätään kansanterveyteen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun THL:n nähdään wokettavan. Jo vuosien ajan THL on leikannut tieteellisestä asiantuntijatyöstään pitämällä kiinni poliittisesta aktivismista.
Polarisaatio ei enää tarkoita vain poliittisten näkemysten nurkkakuntaistumista. Vastakkainasettelu on entistä juurtuneempaa jo henkiselle tasolle – kyvyttömyyteen kokea empatiaa vastakkaisen poliittisen laidan edustajia kohtaan. Tieteelliset tutkimukset osoittavat, että poliittisten ryhmien edustajien keskuudessa empatia on valikoivaa. Vielä hämmästyttävämpi löydös on se, että tämä empatian puolueellisuus on epäsymmetristä oikeistolaisten ja vasemmistolaisten keskuudessa. Oikeistolaiset osoittivat enemmän empatiaa vasemmistolaisia kohtaan kuin vasemmistolaiset oikeistolaisia kohtaan. Tutkimuksen mukaan oikeistolaisilla on siis suotuisammat mielipiteet vasemmistolaisista kuin vasemmistolaisilla oikeistolaisista.
Puolustusministeriön rakennuksen julkisivu töhrittiin vaaleanpunaisella maalilla lauantain vastaisena yönä. Poliisi tutkii asiaa rikosnimikkeellä törkeä vahingonteko. Rikoksen tekijäksi on ilmoittautunut palestiinalaisia tukeva Palestine Action -järjestö, joka uhkaa “eskaloida toimintaansa”, ellei Suomi katkaise suhteitaan Israeliin ja peru asekauppoja.
Expressenin kolumnisti Sofie Löwenmark seurasi muslimiyhteisöjen verkostoitumista Ruotsissa. Hän kirjoittaa, että samaan aikaan, kun poliittisessa keskustelussa korostetaan integraatiota, vahvistuu rinnakkaisyhteiskunta muslimiyhteisöjen tiiviiden verkostojen voimalla. Eikä se ole hänen mukaansa sattumaa.
Greta Thunbergin purjehdusreissulle osallistuneen aktivistiseurueen jäsenet ovat oman kertomansa mukaan valmiita vain rauhanomaiseen ja väkivallattomaan vastarintaan. Yksi Gretan purjehduskavereista on kuitenkin osallistunut terroristijärjestö Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin hautajaisiin. Matkalle osallistunut ranskalainen vasemmistomeppi puolestaan väitti Hamasin kaappaaman vauvan, 4-vuotiaan lapsen sekä heidän äitinsä kuolleen Israelin miehityksen ja kolonisaation seurauksena.
Perussuomalaisten kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Ari Koponen raivostui uutisesta, joka koskee Peter Vesterbackan johdolla tapahtuvaa ulkomaalaisten opiskelijoiden maksullista rekrytointia suomalaisiin lukioihin.
Vaikka muualla länsimaissa puhutaan DEIn olevan mennyttä tai vähintään uudelleenmäärittelyn tarpeessa, Väestöliitto asettuu siilipuolustukseen DEIn puolesta ja syyttää globaaleja jättejä takinkääntäjiksi. Kampanja leimaa DEI-toimintojen karsimisen yksioikoisesti tasa-arvon vastaiseksi. Se sivuuttaa DEI:n ristiriitaisuudet ja perustellun kritiikin. Kampanja ei näytä pyrkivän rakentavaan keskusteluun haastavasta aiheesta. Vielä enemmän suomalaiset saattavat ihmetellä, kuuluuko polarisoiva DEI-aktivismi juuri Väestöliiton ydintehtäviin.
Perussuomalainen elinkeinoministeri Wille Rydman pitää blogissaan EU:n vaatimusta sukupuolettomista ammattinimikkeistä järjettömänä. Mies-päätteisten sanojen kieltäminen ei tee Rydmanin mielestä maailmasta rahtustakaan tasa-arvoisempaa, mutta suomen kielestä tällainen sensurointiyritys tekee köyhemmän, historiattomamman ja vähemmän ilmaisuvoimaisen.
Perussuomalaisten kansanedustaja Mikko Polvinen uskoo, että tulevaisuudessa eri Euroopan maat tekevät kahdenkeskisiä sopimuksia rajattomista alueistaan ja vapaasta liikkuvuudesta. Tämä tulee johtamaan siihen, että maahanmuutossa epäonnistuneet valtiot joutuvat alistumaan rajatarkastuksiin naapurien suojellessa itseään.
