Perussuomalaisten kansanedustaja Kaj Turunen korostaa jätevesien puhdistamisen tärkeyttä ympäristön ja vesistöjen kannalta. Turunen epäili viime viikolla, olisiko uimarannoilla sattuneilla sairastumisilla tekemistä pienpuhdistamoiden ongelmien kanssa.

– Ongelmana on, etteivät kaikki nykyisin vaadittavat laitteet toimi, eikä viranomaiskäytäntö tue tosiasiallista ja kustannustehokasta jätevesien puhdistamista. Viranomaiset painostavat ihmisiä hankkimaan kalliita laitteita, joiden huolto ja ylläpito maksaa maltaita, Turunen huomauttaa.

Miksi asiaa ei tutkita?

Turunen muistuttaa, ettei viranomaistoiminta välttämättä siedä kaikilta osin päivänvaloa. Suomen ympäristökeskus sai moitteita oikeuskanslerilta jo toissa vuonna.

– Ympäristöministeriön yli-insinööri Jorma Kaloinen ja Suomen ympäristökeskuksen suunnitteluinsinööri Johanna Kallioyhteydestä uimavesien saastumiseen. He pyrkivät erilaisilla perusteilla kumoamaan epäilykseni, mutta eivät vihjanneetkaan, että asiaa voisi tutkia.

– Uimavesien saastumisen syynä ei kuitenkaan ole omakotiasukkaiden pienpuhdistamot, vaan saastuminen voi johtua nimenomaan suuremmista kyläpuhdistamoista ja/tai jätevesipumppaamoista, Turunen painottaa.

Viranomaiset peittelevät virheitään

Kaloisen ja Kallion mukaan kyläpuhdistamojen määrä on siirtoviemäreiden rakentamisen myötä vähentynyt ja jätevedet johdetaan suurempiin puhdistuslaitoksiin. Turusen mielestä juuri tässä on ”villakoiran ydin”.

– Tällaisissa siirtoviemäreiden pumppaamoissa ei ole nykyisin sähkölle varajärjestelmiä. Sähkökatkoksen sattuessa kaivo täyttyy hetkessä, ja sen jälkeen jätemassa ohjataan ylivuotoputkesta suoraan maastoon, josta se sitten valuu vesistöihin. Pumppaamo voi palvella satoja talouksia, joten maastoon päätyvän jäteveden määrä voi olla erittäin suuri. Sähkökatkokset voivat kestää tunteja, jopa vuorokausia. Tämäkin kannattaisi ympäristökeskuksen tutkia, eikä tyrmätä lonkalta.

– Lisäksi Kaloinen ja Kallio tyrmäävät saostuskaivopuhdistuksen. Tässä on se toinen villakoiran ydin. Viranomaisten virheiden piilottelu ja siitä johtuva näköalattomuus, Turunen sivaltaa.

Saostuskaivojen päivittäminen riittäisi

Ratkaisuksi Turunen tarjoaa haja-asutusalueilla yleisten saostuskaivojen päivittämistä.

– Kolmen saostuskaivon mallia voidaan hyödyntää täyttämään tiukentuneet päästörajoitukset ilman kalliita uusinvestointeja. Menetelmä on seuraava: Ensimmäiseen kaivoon tuodaan viemäri kuten ennenkin. Siinä tapahtuu orgaanisen aineen poisto. Toisessa kaivossa tapahtuu ammoniumin muuttaminen nitraattimuotoon, joka vaatii keskimmäiseen kaivoon ilmastuksen. Tämän voi hoitaa sadan euron kompressorilla, josta letku lasketaan kaivon pohjalle. Kolmannessa kaivossa nitraatti voi pelkistyä typpikaasuksi, jos se palautetaan viimeisestä selkeytyskaivosta prosessin ensimmäiseen kaivoon, jossa on hapeton hiiltä sisältävä osasto. Tämä tehdään ajastimen takana toimivalla pumpulla. Pumpun hinta on noin satasen verran. Fosforin poistamista voidaan tehostaa kemialla, joko manuaalisesti lisäämällä tabletti vessareissulla pönttöön tai esim. logiikkaohjatusti käyttämällä nestemäistä fosforin sidontaa, Turunen listaa.

– Menetelmä ei vaadi maasuodatusta ja  se puhdistaa jätevedet paremmin kuin markkinoilla olevat pienpuhdistamot. Laitteiden investointikustannukset ovat alle 300 euroa + tarvittaessa sähkön veto. Käyttökustannukset ovat murto-osa nyt vaadittuihin järjestelmiin verrattuna. Kaivoja kasvattamalla menetelmä sopii myös kyläpuhdistamoksi.

Nykyinen asetus kumottava

Turusen mielestä sen sijaan, että viranomaiset edistävät haja-asutusalueen asukkaiden rahastusta, josta tarjotaan vastineeksi huolta ja murhetta, olisi heidän viranomaisina suhtauduttava neutraalisti jätevesiohjeistukseen ja neuvontaan.

– Nykyinen jätevesiasetus onkin kumottava ja uusi säädettävä sellaiseksi, ettei se mahdollista haja-asutusasukkaiden ja mökkiläisten laillista ryöstöä, edes viranomaisten avustuksella.

PS VERKKOTOIMITUS