Vaatimus tuulivoiman terveysselvityksistä etenee – ”nouseeko verenpaine, kun tuulivoimalasta tulee JUMPS, JUMPS, JUMPS”

Perussuomalaisten vaatimus tuulivoiman terveysvaikutusten selvittämisestä etenee. Vaikutukset selvitetään vielä kerran kunnolla infraääniä myöten.

– Huolien hälventämiseksi on perusteltua tutkia vaikutuksia lisää. On selvää, että tuulivoimamelu häiritsee, jos asunto sijaitsee hyvin lähellä tuulivoimalaa. Myös huoli voi aiheuttaa terveyshaittoja, arvioi tutkija Anu Turunen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Hän kertoi asiasta tiistaina 13.12. eduskunnan energiaremonttiryhmän tilaisuudessa.

Tällainen tutkimus ei valmistu muutamassa kuukaudessa, eli ennen kunnallisvaaleja se ei valmistu. Mutta 1-2 vuodessa sellainen syntyy.

Rekisteritutkimus katsoo taakse päin

Tutkimus voidaan tehdä Turusen mukaan esimerkiksi niin, että tutkitaan erilaisista rekistereistä, onko tuulivoima-alueille ilmestynyt entistä enemmän joitakin terveysoireita, jotka voisivat johtua tuulivoimasta.

Turusen mukaan ongelmana on, että tällaiset oireet, joita on julkisuuteenkin noussut, ovat hyvin yleisiä, eikä niiden syystä voi aina päästä selville.

Tilaisuuteen osallistui myös perussuomalaisten työmies Matti Putkonen, joka kantoi huolta oireita saaneista. Hän ei pitänyt tutkimusta näin ongelmallisena.

– Ei se sen vaikeampaa ole, kun etsitään infraääni ja asennetaan ihmisille mittarit, jotka kertovat, nouseeko verenpaine tai muuttuvatko sydänäänet, kun tuulivoimalasta tulee ”JUMPS, JUMPS, JUMPS”. Seurannan täytyy tapahtua viikon ja kellon ympäri parin-kolmen kuukauden ajan, Putkonen ehdottaa.

Tutkijat kannattavat uutta tutkimusta

Putkonen kysyi, vastustavatko tutkijat uutta tutkimusta. Tilaisuuteen osallistuneet asiantuntijat vakuuttivat kannattavansa uutta tutkimusta, jotta asiaan saadaan selvyys.

Tilaisuuteen osallistuivat myös melututkija Valtteri Hongisto Turun ammattikorkeakoulusta, joka toimii myös meluntorjunnan dosenttina Aalto-yliopistossa, sekä toiminnanjohtaja Anni Mikkonen Tuulivoimayhdistyksestä.

Vanha tutkimus ei löydä oireille selitystä

Hongisto selvitti kuulijoille aluksi vanhempaa ja sitten uudempaa tutkimusta. Ääntä mitataan korvan aistimusten perusteella. Nollaa desibeliä ei kuulla, kovin ääni muuttuu kivuksi, jota ei enää aistita äänenä.

Ympäristömelusta säädettiin vuoden 1992 laissa näin: melua saa olla pihalla päiväsaikaan 55 desibeliä, yöllä 50 desibeliä. Sisälle sai kantautua melua päivällä 35 desibeliä ja yöllä 30 desibeliä.

Vuonna 2014 tehtiin riippumaton keräystutkimus aiemmasta melututkimuksesta. Sen mukaan ainoa kiistaton terveysvaikutus on melun häiritsevyys, joka tulee ilmi yli 40 desibelin melussa.Siinä näyttäisi olevan jonkinlainen kynnys, jonka jälkeen häiritsevyys alkaa keskimäärin nousta. Näin kovalle äänitasolle altistuu kuitenkin hyvin harva suomalainen, joten tulokset ovat epävarmoja.

Millään tekijällä ei näyttänyt olevan terveydellisiä vaikutuksia – infraäänet mukaan lukien.

– Ne näkyisivät tutkimuksissa, Hongisto toteaa.

Tuulivoimamelu häiritsee enemmän

Hän sanoo tutkimusten vahvistavan kuitenkin, että tuulivoimamelu häiritsee enemmän kuin muu melu. Tämä otettiin huomioon uusissa melumääräyksissä niin, että elokuussa 2015 laskettiin tuulivoimamelun ohjearvoja päivällä 45 desibeliin ja yöllä 40 desibeliin.

Tuulivoiman häiritsevyyteen vaikuttavat monet tekijät. Häiritsevyys on suurempi jos äänitaso on suurempi, mutta myös se, onko asenne tuulivoimaa kohtaan kielteinen, asenne voimaloiden maisemavaikutuksiin kielteinen, luottamus virkamiehiin huono tai kokeeko henkilö huolta tuulivoiman terveysvaikutuksista.

– Meidän tuloksemme vastaavat ulkomaisissa tutkimuksissa saatuja tuloksia, Hongisto sanoo.

Ulkomainen tutkimus tehtiin pienistä voimaloista

– Vanhat tutkimukset tehtiin alle 1,5 megawatin voimaloista. Siksi tutkimme isompien voimaloiden vaikutuksia, Hongisto kertoo.

Suomessa tutkittiin vähintään kolmen megawatin voimaloita Porissa, Iissä ja Salossa.

– Yli kolmen megawatin voimaloista saatiin samat tulokset kuin ulkomaisissa tutkimuksissa alle 1,5 megawatin voimaloista, kun tarkasteltiin samoja äänitasoja. Sen mukaan voimalan koolla ei oleva vaikutusta melun häiritsevyyteen, Hongisto kertoo.

Alueella on kuitenkin suuri merkitys. Porissa saatiin huonompi tulos kuin Iissä, vaikka äänitasot olivat samoja. Paikallisesti asioista voidaan ajatella eri tavoilla. Haittaa koetaan, jos henkilö on huolissaan tuulivoiman terveysvaikutuksista.

– Yksittäisen tapauksen perusteella ei voi tehdä yleisiä johtopäätöksiä, Hongisto korostaa.

Hongisto sanoo, ettei hän ole löytänyt kirjallisuudesta mainintoja infraäänien aiheuttamista oireista. Hän tietäisi, jos siitä olisi kirjoitettu.

1980-luvulla tehtiin ns. myötätuulivoimaloita, jotka aiheuttivat 10-20 desibelia voimakkaampaa infraääntä kuin saman tehoiset vastatuuliturbiinit.

Terveyshaittojen pitäisi näkyä tilastoissa

– Jos äänistä olisi terveysriskejä, niiden pitäisi näkyä epidemiologisissa tilastoissa, joita on tehty Kanadassa, Ruotsissa ja Hollannissa. Ainoa haitta, joka jäi tutkimuksessa jäljelle, oli äänen häiritsevyys. Tämä on sama tulos kuin vuoden 2014 suomalaisessa kirjallisuustutkimuksessa. On epätodennäköistä, että edes infraäänet aiheuttaisivatnegatiivisia terveysvaikutuksia tai sairauksia, Hongisto sanoo.

Mutta tieto ei poista asukkaan kokemusta. Hongisto pitääkin uutta tutkimusta perusteltuna.

– Infraäänistä on ollut liikkeellä paljon väärää tietoa. Lääkärilehden mukaan pelot ja huolet aiheuttavat ihmisille haitallista huolta ja sitä kautta myös oireita ja terveysvaikutuksia voi tulla esiin, Hongisto toteaa.

Jatkotutkimuksen pitäisi olla Hongisto mielestä monitieteinen ja laajasti rahoitettu.

Putkonen vaatii teknistä tutkimusta

Putkonen esitti tähän väliin oman näkemyksensä tutkimuksen tarpeesta.

– Toivomme, että hallituksen tutkimus tehdään sellaisilla laitteilla, joilla nähdään infraäänet ja kuinka ne heijastuvat terveyteen, jopa ihmisen autonomiseen hermostoon. Tämä on vakava asia, jolla ei voi leikkiä. Kaikki ihmiset eivät voi olla luulosairaita. Infraäänten vaikutukset täytyy tutkia, Putkonen korosti.

THL:n tutkija Anu Turunen kertoo myös THL:n toteuttamasta kyselytutkimuksesta. Hän on erikoistunut työssään asuinympäristön meluun. Vuosina 2015-16 tutkittiin yhdeksän suomalaista tuulivoima-aluetta: Tervola, Simo, Vähäkyrö, Honkajoki, Hauhia, Raahe, Kauhajoki, Siikainen ja Luhanka.

Siinä kysyttiin esimerkiksi, häiritseekö melu sisällä ja häiritseekö se unta. Alle kaksi prosenttia katsoi voimalan häiritsevän paljon, silloinkin alle 2,5 kilometrin etäisyydellä. Viiden kilometrin päässä häiriötä koki 0,7 prosenttia.

– Tuulivoima häiritsee siis varsin harvoja. Harvaan asutuilla alueilla se häiritsee enemmän, mutta tutkimusaineistokin on siellä pienempi, Turunen sanoo.

Turunen sanoo,kysyttyjen oireiden yleisyys oli sama kaikilla etäisyyksillä tuulivoimaloista. Mitkään tunnetut tuulivoimaan liittyvät mekanismit eivät selitä havaittuja haittoja. Turusen mukaan on siis epätodennäköistä, että ne johtuisivat tuulivoimasta. Mainitut oireet ovat hyvin yleisiä, eikä niiden syytä voida läheskään aina selvittää. Tällainen on esimerkiksi verenpaine.

Turusen mukaan vaikutusten pitäisi näkyä asukkaiden terveystiedoissa, jos vaikutuksia olisi. THL aikookin tehdä rekisteritutkimuksen, joka kerää tiedon tuulivoima-alueiden asukkaiden terveystiedoista. Näin nähdään, onko aiemmasta poikkeavia oireita ilmaantunut voimaloiden rakentamisen jälkeen. Vastaavaa tutkimusta tehdään myös Tanskassa.

– Asiaa on perusteltua tutkia lisää huolien hälventämiseksi. On selvää, että tuulivoiman kuultava melu häiritsee, jos asunto sijaitsee hyvin lähellä tuulivoimaloita. Myös huoli voi aiheuttaa terveyshaittoja. Tieteen käsitys on nyt, että tuulivoiman terveysvaikutukset ovat epätodennäköisiä, mutta aihetta on järkevää tutkia lisää, Turunen korostaa.

Muutos 22.12.2016 klo 22:55. Tehty useita pieniä sanamuotojen täsmennyksiä ja tarkennuksia. Poistettu yöllisestä desibelimäärästä kertova virke. Muutettu virheellinen nimi Honkonen -> Hongisto.