The Wall Street Journal (WSJ)  aprikoi niitä syitä, miksi Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi piti keskuspankkiirien kokouksessa Yhdysvalloissa puheen, missä hän vihjaili euroalueelle uusia talouspoliittisia tuulia.

Euroalueen talouskasvu pysähtyi keväällä, ja inflaatio on jatkanut hiipumistaan pitkin kuluvaa vuotta, mutta tämä johtui pääosin energian hinnan laskusta, jonka pitäisi vain piristää kulutusta. Samaten euro on heikentynyt Yhdysvaltain dollaria vastaan. Euron korkeaa kurssia on valiteltu useasta suunnasta alkuvuoden aikana.

Ilman poliittista unionia kohti vaikeuksia

WSJ toteaakin, että ”poliittisessa unionissa” taloussokkeja tasataan ja riskejä levitetään. Jos tämä on kunnossa, niin velkamäärä koko unionissa voisi olla suurempi alhaisella korolla. Näin ei kuitenkaan ole euroalueella. Yhteisvastuullisista kriisirahastoista ja pankkiunionista huolimatta euroalueen jäsenmailla on vähemmän työkaluja taistella talouskriisejä vastaan kuin itsenäisillä valtioilla. Koska ”poliittinen unioni” puuttuu, joutuvat jäsenmaat huoltamaan itse itsensä velkamäärien ja kilpailukyvyn suhteen.

WSJ esittää mielenkiintoisen kysymyksen: entäpä jos Draghilta on loppunut usko siihen, että euroalueelle voisi edes syntyä tällaista poliittista unionia?

Lehti palaa heinäkuuhun 2012, jolloin Draghi totesi tekevänsä kaikkensa euroalueen eheyden eteen. Silloin Ranskan presidentti François Hollande ilmoitti tiukentuvasta finanssipolitiikasta. Se pysäytti kasvun, rapautti luottamuksen ja lähetti työttömyysluvut kasvuun.

Italiassa silloinen pääministeri Mario Monti oli vääntänyt kättä työlainsäädännön uudistuksista, jotka vesittyivät puolen vuoden taistelun jälkeen. Tämän jälkeen hallituksesta oli tullut poliittisesti voimaton, eikä se enää pystynyt uudistuksiin. Montin seuraaja, Enrico Letta, joutui toteamaan uudistusten tekemisen ylivoimaisen vaikeaksi. Italian talouskasvu hyytyi.

Lopputuloksena on, että euroalue on vain entistä haavoittuvaisempi uusien taloussokkien edessä. Velkojen suhde tuotantoon on kasvanut, työttömyys ei ole helpottanut kuin nimeksi ja nyt manner on jopa uhkaavasti vajoamassa deflaatioon.

Taloussokkeja saattaa hyvinkin olla tulossa erityisesti Venäjän ja Ukrainan tilanteen vuoksi. Lisäksi lehti viittaa ”eteläisen rajan” ongelmiin.

WSJ arvelee, ettei Draghin kurssimuutosta välttämättä oteta Berliinissä riemulla vastaan.

Henri Myllyniemi