Simo Grönroos aloittaa kirjoituksensa lainaamalla pätkiä Ylen uutisesta.
”– Kosovolaiset etsivät turvallisuutta hakeutumalla toistensa luo, Bajgora vastaa.”
”Heillä oli kaipuu puhua omaa kieltä ja tavata maanmiehiään sodan ja yksinäisyyden keskellä, hän jatkaa.”
”– Varmasti monet ovat ajatelleet myös, että on hyvä, että lapsilla on kosovolaisia kavereita, joiden kanssa he voivat puhua omaa kieltään, ettei se unohdu.”
”Asunnon hankkimiseen vaikutti myös se, että alueella asui paljon muita albaniankielisiä.”
”Yhteisö järjestää myös kulttuuri-iltoja, konsertteja ja tapaamisia, joissa tanssitaan, lausutaan runoja, kerrotaan kansantarinoita sekä esitetään vanhoja kansantansseja.”
Myös suomalaiset hakeutuvat omiensa luo
Grönroos toivoisi kirjoituksessaan Ylen ymmärtävän senkin, että myös suomalaiset etsivät turvallisuutta hakeutumalla toistensa luo ja että myös suomalaiset haluavat, että heidän lapsensa voivat puhua kavereidensa kanssa suomea. Myös suomalaiset valitsevat asuntonsa se mukaan, että alueella asuu toisia suomalaisia, ja myös suomalaiset viettävät mielellään vapaa-aikaansa harrastaessaan kulttuuria toisten suomalaisten kanssa.
– Massamaahanmuutto ja väestön vaihtuminen tekevät tämän kuitenkin jatkuvasti vaikeammaksi, ja suomalaiset joutuvat tätä menoa tulevaisuudessa samaan asemaan kuin Espoon kosovolaiset nyt, kun Pikku-Suomet kokoavat yhteen pääkaupunkisedun suomalaisia.
– Haluammeko säilyttää Suomen suomalaisten kotimaana vai muuttua yhdeksi vähemmistöksi muiden joukossa? Grönroos kysyy.