Helsingin yliopiston tutkimusryhmä esittää osallistavaa sosiaaliturvaa pitkäaikaistyöttömien aktivoimiseksi. Ryhmä esittävää työmarkkinatuen tilalle vastikkeellista osallistumistuloa kaikille työttömille, jotka ovat olleet pitkään työmarkkinatuella. Tarkoitus on ennen kaikkea estää syrjäytymistä työmarkkinoilta. Professori Heikki Hiilamon johtama työryhmä esitteli selvitystään keskiviikkona oikeus- ja työministeri Jari Lindströmille (ps.).

– Tämä on erittäin herkkä aihe. Ja korostan, että tämä on vasta selvitys, ei hallituksen päätös, Lindström korosti julkistustilaisuudessa.

Työryhmä selvitti, millaista osallistavaa sosiaaliturvaa tarjotaan Saksassa, Tanskassa ja Hollannissa. Työryhmä kehitti etenkin Hollannin mallin pohjalta neljännen mallin eli osallistumistulon, jota ryhmä suosittelee mahdolliseen jatkovalmisteluun Suomessa.

Työtön mukaan päättämään aktiivisuuden tavasta

Osallistumistuloon sisältyisi työnhaun ohella työllisyyttä tai osallisuutta edistäviä toimia, joista sovittaisiin yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa.

Päätavoite olisi ehkäistä syrjäytymistä. Osallistumistulo korvaisi pitkään työmarkkinatukea saaneiden työmarkkinatuen ja sisältäisi osallistumisen työllisyyttä tai osallisuutta edistäviin toimiin. Työttömille annettaisiin mahdollisuus sopia oman tapansa osallistua aktiivitoimiin. Valinnanvapauden ohella malliin kuuluisi myös velvoitteita, mutta seuranta perustuisi lähtökohtaisesti luottamukseen.

– Malli tarkoittaisi melko radikaalia muutosta kohderyhmään kuuluvien työttömien oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Samalla se olisi muutos suomalaisessa aktivointipolitiikassa ja sosiaalityössä. On tärkeää käydä aiheesta perusteellinen yhteiskunnallinen keskustelu ja ottaa kohderyhmään kuuluvat ihmiset mukaan päätöksentekoon, sosiaalipolitiikan professori Hiilamo sanoo.

Kansan reaktioita tutkittiin etukäteen

Työttömien osallistaminen yhteiskunnan toimintaan on herkkä aihe. Tämä selvisi marraskuussa, kun Ilta-Sanomat julkaisi nettiuutisen ”Työttömät vapaaehtoistöihin – hallituksen työryhmältä mullistava esitys”. Siihen tuli vuorokaudessa 2558 kommenttia, jotka työryhmä analysoi.

Kommenteissa korostui kahtiajako oikean työn ja vapaaehtoistyön, pakkotyön ja ”työttömien makoilun” ja tarpeellisen aktivoinnin ja byrokratian välillä. Asiaa voi siis katsella eri näkökulmista, jolloin tulkinnat poikkeavat toisistaan jyrkästi.

Sen vuoksi mallin täytyy pohjautua suurelta osin vapaaehtoisuuteen. Työttömälle täytyy antaa mahdollisuus suunnitella oman aktiivisuutensa tapoja ja heitä täytyy kuulla myös hankkeen mahdollisessa jatkokehittelyssä, jos se päätetään toteuttaa.

Mahdollisuus myös opiskeluun tai yrittämiseen

Mallissa annettaisiin mahdollisuus myös opiskella osallistumistuen varoilla, tai kehitellä pienimuotoista yritystoimintaa. Rahoilla voitaisiin jopa korvata opiskelusta tai muusta toiminnasta koituvia kuluja. Tämä poistaisi myös kannustinloukkuja. Opiskelulla voitaisiin parantaa mahdollisuuksia työllistyä. Työllistymistä pidettäisiin tärkeimpänä tavoitteena. Mutta toinen päätavoite on syrjäytymisen ehkäiseminen. Syrjäytymistä ehkäisevä aktiivinen toiminta nousee pääasiaksi heillä, joiden työllistyminen on erityisen vaikeaa ja jotka ovat täten kaikkein vaikeimmassa asemassa.

Tutkimus on osa valtioneuvoston vuoden 2016 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Tehtävänä oli tuottaa tietoa hallitusohjelman toimeenpanoon. Työryhmä korostaa, että jos ryhmän esityksiä otetaan jatkovalmisteluun, päätöksiä pitää tehdä poliittisten linjausten pohjalta.

Työ on parasta sosiaaliturvaa

Hiilamon mukaan työ on edelleen parasta sosiaaliturvaa. Osallistumistuloon osallistuva ei siis siirry työllisyyspalveluiden ulkopuolelle. Työllistyminen olisi yhä ensisijainen tavoite, toissijainen olisi osallistuminen toimintaan.

Hiilamolta kysyttiin, voisiko laki ja jopa perustuslaki tuottaa vaikeuksia, kun malli tuottaisi kahdenlaisia työttömiä. Hiilamo vastasi, että mallissa annettaisiin entistä enemmän tukea kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville – ja sitä ei mikään laki kiellä.

Puoliväliriihessä tarkastellaan

Lindströmin mukaan mallia tarkastellaan hallituksen puoliväliriihessä.

– Siellä voi tästä jotakin tulla ulos, mitä on vielä liian aikaista ennakoida, Lindström sanoi.

Siellä harkitaan, otetaanko malli jatkovalmisteluun ja miten sitä ehkä kehitettäisiin edelleen – jos näin päätetään tehdä.

– Totta kai tämä tulee tarpeeseen ja tutkitaan perusteellisesti, Lindström vakuuttaa.

Lindström: Herkkä aihe

Lindström korosti, että aihe on herkkä, mutta sitä kehitetään niin, että aihetta pelkoon ei enää ole.

– Tämä on tosi herkkä aihe ja se näkyy siitä tulevasta palautteestakin. Toistan, että nyt on saatu tämä selvitys ja nyt on aika istua alas ja miettiä, miten tätä rakennetaan, Lindström aloitti ja korosti hallituksen saaneen jo kokemusta monista esityksistä.

– Esimerkiksi tämä työkokeilu, joka lähti ihan lapasesta alussa. Sitä muokattiin ja kuuntelimme eräitä tahoja ja saimme sen lopussa sellaiseen muotoon, että lopulta sitä kehuttiin eduskunnassa! Tämäkin on mahdollista rakentaa niin. Tässä tulee esille ”syyllistäminen” ja ”pakkotyö”, joiden vuoksi tämä on tosi vaikea aihe. Itse haluan katsoa tätä positiivisten lasien kautta: tosi myönteistä on, että työtöntä itseään kuullaan: hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tehdään, eikä sitä ylhäältä sanella, Lindström kertoi.

– Ymmärrän täysin sen tuskan ja jopa pelon. Meidän tehtävämme on, jos me jotakin teemme, rakentaa sellainen malli, että hälvennämme niitä pelkoja. Nostaa esille se ajatus, että pyrimme auttamaan ihmistä takaisin työelämään – eikä syrjään. Koska sen korjaaminen on iso juttu, Lindström totesi.

Veli-Pekka Leskelä