Vierailevana tutkijana Cambridgen yliopistossa Englannissa toimiva perussuomalaisten eurovaaliehdokas Sakari Puisto kirjoittaa EuroThinkTank-ryhmän tuoreesta tutkimuksesta ja eurovaluutan kurimuksesta.
Ajatuspaja Libera julkaisi 7.5.2014 kirjan ’Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot’. Analyysin on tehnyt 12 suomalaisesta asiantuntijajäsenestä koostuva riippumaton tutkijaryhmä, EuroThinkTank.
Kirjan on toimittanut kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen, ja ryhmässä on ollut mukana eturivin taloustieteilijöitä ja lahjakkaita nuoria asiantuntijoita. Ryhmää yhdisti pettymys paitsi euroalueen talouskehitykseen, myös turhautuminen käytyyn eurokeskusteluun ja syvällisten argumenttien puuttumiseen.
Kirja on antoisaa luettavaa ja varmasti yksi parhaista suomenkielisistä eurokriisin analyyseistä. Aihetta on käsitelty syvällisesti ja laajasti eri näkökulmista. Ennen kaikkea työryhmä ei ole sortunut poliittiseen korrektisuuteen vaan asioista puhutaan suoraan.
Euro ei ole peruuttamaton vaan yhteisvaluutta voitaisiin hallitusti purkaa korivaluuttajärjestelyn kautta.
Kirjan yksi kirjoittajista, valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtajan toimesta eläkkeelle jäänyt VTT Peter Nyberg painottaa: ”Jotta euroalue pysyisi koossa, siitä pyritään vähitellen luomaan liittovaltio. Suomessa on vähätelty tarvetta keskustella tästä, vaikka kehitys voi olla suomalaisille kallis ja päätösvaltaa kahlitseva. Kirjassa esitetään tiedossa olevat ongelmat ja tulevaisuuden vaihtoehdot. Valinta tulee tehdä avoimesti, järkiperäisesti ja toiveajattelua välttäen.”
Eurokriisin syntyyn on monta tekijää. Keskeinen syy on Euroopan keskuspankin EKP:n, joka monien muiden keskuspankkien tapaan toteutti liian lepsua rahapolitiikkaa 2000-luvulla ennen finanssikriisin puhkeamista. Luottoekspansio oli lavealla rahalla M3 mitattuna jopa 106 % vuosina 2001-2008. Markkinavalvonta euroalueella epäonnistui ja yhtenevät korot euroalueella lietsoivat edelleen opportunismia Etelä-Euroopassa.
Vesa Kanniainen kuvailee: ”Euroalueen jäsenmaat ja viranomaiset ovat olleet kyvyttömiä noudattamaan sopimuksia ja korjaamaan kestävästi yhteisvaluutassa syntyviä epätasapainoja. Päätöksenteossa on ollut vakava demokratiavaje”.
Erityisen mielenkiintoista on kirjoittajien analyysi euroerosta. Euro ei ole peruuttamaton vaan yhteisvaluutta voitaisiin hallitusti purkaa korivaluuttajärjestelyn kautta. Euro määriteltäisiin korivaluutaksi samaan tapaan kuten euron esiaste ecu.
Kansalliset valuutat otettaisiin rinnakkaisesti käyttöön vaihtokurssilla 1:1, jonka jälkeen kurssit määräytyisivät markkinahintaan. Keskeisimpinä korivaluutan arvon muodostajana säilyisi siis Saksan markka, jonka painoarvo olisi suurin.
Velat ja sijoitukset voitaisiin jatkossakin määritellä uudessa eurossa tai rinnakkaisesti laskea kansallisissa valuutoissa. Häiriöt markkinoille olisivat kirjoittajien mukaan maltillisia.
Kirja suitsii pelkoja kelluvista valuuttakursseista ja muistuttaa että suuret korjausliikkeet ovat lähes aina johtuneet siitä, että valuuttakursseja on pyritty keinotekoisesti pitämään yli- tai aliarvostettuina.
Euro ei jousta, joten työttömyyden on joustettava. Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki korostaa riskien väärinhinnoittelun tuomia vaaroja. Euroalueen joukkolainamarkkinoilla korot eivät ole heijastaneet markkinoiden todellista tilaa enää vuosiin. ”Olemme ajautumassa samaan tilanteeseen kuin 2000-luvun puolivälissä; tilanteeseen, joka johti euromaiden ylivelkaantumiseen ja sittemmin eurokriisiin. Riskillä ei ole enää hintaa”, Lepomäki toteaa.
Miten vastaa norsunluutorni asiantuntijoiden hyvin perusteltuun kritiikkiin? EU:n talous- ja raha-asioista vastaava komissaari ja Keskustan eurovaaliehdokas Olli Rehn on sitä mieltä, että euron vaihtoehtomalleista keskustelemiseen ei kannattaisi haaskata voimavaroja. Poliittisen ravintoketjun huipulla ei ole sitäkään vähää todellisuudentajua kuin nykypäivän manipuloiduilla markkinoilla.
SAKARI PUISTO