Vielä maaliskuussa monet talousennustelaitokset ymmärsivät, että talous sukeltaa harvinaisen syvälle koronarajoitusten vuoksi. Samoissa ennusteissa arveltiin talouden myös toipuvan pikaisesti, kunhan rajoituksista on päästy. Ajatuksena oli, että kansalaisten eristystoimien jälkeen ”patoutunut kysyntä” johtaa ripeään toipumiseen. Ennusteet ovat synkistyneet viime aikoina. Ehkei toipumista tule lainkaan, kyse voi olla globalisaation romahduksesta.
Kirjailija Charles Hugh Smith arvelee Daily Reckoning -sivustolla, että globalisaatio voi hyvinkin olla koronapandemian suurin urhi. Noin sata vuotta sitten riehuneen espanjantautinakin tunnettu influenssa-aalto johti kymmeniin miljooniin kuolonuhreihin. Sen sijaan 1920-luvun alun ripeä talouskasvu on antanut Smithin mielestä väääränlaisen vaikutelman – tälläkin kerralla voi käydä samoin.
Smithin ajatus pohjautuu siihen, että globalisaatio ja finansialisaatio tarvitsevat jatkuvaa laajenemista voidakseen toimia. Globalisaatio on johtanut moniin yksipuolisiin talouksiin, joissa valtiot keskittyvät omaan osaamiseensa ja vaihtavat tuotteita ja palveluja keskenään.
Globalisaation voittajiin kuuluvat ne valtiot, jotka voivat painaa omaa reservivaluttaansa. Muilla valtioilla on edessään hankalat ajat.
Yksipuolinen talous on haavoittuvainen
Vain muutamaan avaintuotteeseen tai -palveluun keskittyvät taloudet ovat riippuvaisia pääomavirroista. Smith mainitsee turismista riippuvaisten talouksien kärsivän nyt 75 vuoden globalisaation aikakaudesta. Monikansalliset yritykset ovat kahmineet monet muut alat jättäen turismimaat riippuvaisiksi turistien mukanaan tuomista soljuvista pääomavirroista.
Tilanne on erittäin tukala myös niillä talouksilla, joiden oma ruokahuolto on pääosin tuonnin varassa. Globalisaatio ja finansialisaatio ovat luoneet arvostuskuplia. Lisäksi monet kansalaiset elävät velan turvin. Tällainen käyttäytyminen johtaa siihen, että arvostuskuplat myös puhkeavat aikanaan.
Keskuspankitkaan eivät ole kaikkivoipia
Smith listaa lukuisia asioita, joita Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve ei voi tehdä. Rajoitukset koskevat muitakin keskuspankkeja.
Fed ei voi luoda luottokelpoisia asiakkaita. Fed ei voi myöskään pakottaa pankkeja myöntämään luottoja, eikä se voi pakottaa luottokelpoisia asiakkaita lainatiskeille.
Keskuspankit eivät voi myöskään vain painaa velkoja villaisella. Esimerkiksi asuntolaina menettää arvonsa, kun sitä ei hoideta. Laajamittainen velkojen anteeksianto vaikuttaa samalla myös velkojien varallisuuteen. Smith kysyykin, minkä arvoinen tyhjä liikekiinteistö on.
Smithin mielestä finansialisaatio ei ole kestävää. ”Tuhoisa globalisaatio” on mahdollistanut finansialisaation kestämättömän taipaleen.
Henri Alakylä