Heikki Koskenkylän kirjauutuus – ”Suomessa saa olla mitä mieltä tahansa, paitsi eri mieltä”

Valt. tri Heikki Koskenkylä on yksi harvoista asiantuntijoista, joka on jo yli viiden vuoden ajan johdonmukaisesti todennut, että peli kannattaa laittaa poikki mahdollisimman pian, koska Etelä-Euroopan maat (mukaan lukien Ranska) eivät tule koskaan sopeutumaan yhteisen rahan edellyttämään tiukkaan talouspolitiikkaan.  Koskenkylä on verrannut euroaluetta uppotukkiin, joka uppoaa vähitellen, vaikka kumpikin pää nousee välillä ylös joko EKP:n setelirahoituksen tai EU:n tukipolitiikan ansiosta (EVM). Euroalue voi pysyä pystyssä pitkäänkin, mutta vain alati kasvavan yhteisvastuun avulla.  Se on jo nyt vajonnut pitkäaikaisen hitaan kasvun ja kasvavan työttömyyden kierteeseen Japanin malliin. Sosiaaliset ja poliittiset ongelmat tulevat lähivuosina kärjistämään tilannetta.  Koskenkylän mukaan Ruotsi, Tanska ja Sveitsi ovat esimerkkejä pienistä maista, jotka ovat menestyneet loistavasti omalla valuutalla, koska ne pystyvät harjoittamaan järkevää talouspolitiikkaa. Suomen tulee pyrkiä edellä mainittujen maiden joukkoon mahdollisimman nopeasti. Samalla estetään yhteisvastuiden jatkuva kasvu ja tulevat suuret sopeutustarpeet valtiontaloudessa.

Huumoria talouskriisin keskellä

Heikki Koskenkylä viljelee huumoria talouskriisin keskellä, hänen usein toistama lause on kuvaava: ”Kapitalismi ilman konkurssia on kuin Raamattu ilman helvettiä”.  Koskenkylä toteaa tuoreessa teoksessa, että Suomi oli teollisuusmaiden huipulla 2000-luvun alkuvuosina erityisesti kokonaistuotannon kasvulla ja vaihtotaseen ylijäämällä mitattuna.  Hän jatkaa, että Suomi Selvisimme 1990-luvun alun suuresta lamasta melko nopeasti uuteen kasvuun muiden Pohjoismaiden tapaan. Nousua siivittivät markan devalvoituminen, reaalipalkkojen lasku, kansainvälinen nousukausi ja Nokian menestyksen alku 1990-luvun lopulla.

Kun Suomi putos puusta

Tilanteemme on tänään, Koskenkylän mukaan, tyystin toisenlainen kuin 1990 luvulla. Suomen putoaminen huipulta on ollut häkellyttävän nopeaa. Kansainvälinen finanssikriisi alkoi vuonna 2007. Siitä euroalue ja Suomi selvisivät kohtalaisen hyvin. Globaali talouskriisi alkoi vuonna 2009, jolloin Suomen kokonaistuotanto supistui peräti 8,5 prosenttia. Euroalueen valtionvelkakriisi kärjistyi keväällä 2010. Tuolloin Kreikka ajautui konkurssin partaalle ja sitä seurasivat Irlannin, Portugalin, Kyproksen ja Espanjan kriisit. Italian ja Ranskan taloudet ovat olleet vaikeuksissa koko ajan. Euroalueella kokonaistuotanto supistui vuosina 2012 ja 2013. Eurokriisi ei ole alkuunkaan ohi. Suomen tunnusluvut ovat nyt lähellä Italian ja Ranskan tasoa. Valtion talouden alijäämä on jopa suurempi kuin näillä isoilla euromailla. Toisaalta johtava euromaa Saksa ja useat pienet maat kuten Ruotsi, Tanska, Sveitsi ja Itävalta ovat säilyttäneet vaikeina aikoina hyvät tunnuslukunsa. Suomen suhteellinen asema on romahtanut 2000-luvun alun kärkisijoilta paljon alle näiden vertailumaiden tason.

Suomen tilanne on huonompi kuin 1990-luvulla

Suomi on jälleen kerran vakavan ja haasteellisen rakennemuutoksen kourissa. Viimeksi vastaavanlainen tilanne koettiin1990-luvun laman jälkeen sekä aiemmin 1950- ja 1960-luvuilla ja 1970-luvun suuren öljykriisin yhteydessä. Suomen tilanne on Koskenkylän mukaan suhteellisesti ottaen huonompi kuin 1990-luvulla. Tuolloin kilpailukyky palautettiin devalvoitumalla. Nyt sitä keinoa ei ole. Kansainvälinen noususuhdanne nosti Suomen vientiä, nyt ei ole vastaavaa näköpiirissä. Ja lopuksi Nokia nosti Suomen kukoistukseen ja kansainväliselle huipulle.

Nyt teollisuudesta on kadonnut 120 000 työpaikkaa vuoden 2000 jälkeen. Työllisyys on kasvanut vain PK-yrityksissä. Monikansalliset vientiyrityksemme investoivat pääosin ulkomaille ja lisäävät siellä henkilöstöään. Suomessa niiden henkilöstö supistuu kovaa vauhtia.

Suomessa Hollannin tauti

Suomessa on Koskenkylän mukaan Hollannin tauti, liian suuri julkinen sektori ja liian korkea veroaste.  Samanaikaisesti poliitikot keskittyvät kakun jakamisen näennäisiin oikeudenmukaisuuskysymyksiin sekä iloitsevat epäolennaisuuksista. Poliitikot unohtuvat sen olennaisimman eli jaettavan kakun kasvattamisen.  Fakta on Koskenkylän mukaan, että Suomessa kaikki verot paitsi yhteisövero ovat liian korkeat. Hänen mukaansa työmarkkinoiden jäykkyydestä kertoo, että huippuvuosinakin Suomen työllisyysaste oli vain 71 % ja nyt se on vain 67 %.  Julkinen talous (menot) on suhteessa BKT:een kohta 60 prosenttia, mikä on EU:n korkein luku. Veroaste on noin 45 prosenttia BKT:sta.   Karkeasti ottaen näiden erotus on katettu lisävelalla. Supistunut yksityinen sektori ja pienenevä vientiteollisuus eivät kykene kannattamaan nykyisen tasoista julkista sektoria ja hyvinvointivaltiota. Suomi ei työllistä ja työmarkkinamme ovat pohjoismaiden jäykimmät.

Samaan aikaan useat pienet maat, Koskenkylä toteaa, ovat menestyneet erinomaisesti omalla valuutalla ja rahapolitiikalla (Ruotsi, Tanska ja Sveitsi). Ne ovat harjoittaneet järkevää ja kurinalaista talouspolitiikkaa. Lisäksi työmarkkinoiden joustoja on lisätty olennaisesti osin Saksan Hartz-reformi esikuvana. Suomi pystyy halutessaan samanlaiseen talouspolitiikkaan ja rakennemuutoksiin. Suunnanmuutoksella Suomen talouspolitiikassa alkaa olla suuri kiire, koska on hidasteltu jo vuosia, ongelmat ovat kärjistyneet ja taloutemme tunnusluvut ovatkin jo pudonneet Italian ja Ranskan tasolle. Ja nämä kaksi suurta euromaata puolestaan ovat Koskenkylän mukaan täysin pudonneet Saksan vauhdista.

Hyvinvointivaltion loppu on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alku

Suomen tulisi omaksua aiempaa tiukempi linja jatkuvaa (ja salakavalaa) yhteisvastuun kasvattamista vastaan. Jos tämä ei muuten onnistu niin on syytä erota euroalueesta. Tätä varten on varmuuden vuoksi syytä laatia valmiit suunnitelmat hallituksen toimesta.

Koskenkylä toteaa, että Suomi on puolittainen suunnitelmatalous, jossa on kolmikanta, yleissitovuus, kartellisoitunut TEL-järjestelmä ja valtavasti kaikenlaista sääntelyä.  Sääntelyn määrä sen kun kasvaa EU:n kautta.  Kilpailua on liian vähän monilla aloilla ja erityisesti kaupan piirissä. Kilpailu ei toimi kunnolla myöskään julkisessa palvelutuotannossa ja julkisissa hankinnoissa. Ylipäänsä aivan liian suuri julkinen sektori tuo itsestään lisää sääntelyä, jäykkyyksiä ja alati kasvavaa byrokratiaa talouteemme. Kaiken kaikkiaan Suomi on Euroopan uusi siirtymätalous, mutta kun entiset Itä-blokin siirtymätaloudet ovat siirtymässä kovaa vauhtia kohti aitoa markkinataloutta, Suomen suunta on päinvastainen eli kohti täydellistä suunnitelmataloutta.  Suomen suunta tulisi Koskenkylän mukaan kääntää ja omaksua vihdoin aidon markkinatalouden ominaisuudet.  Meidän tulisi Koskenkylän mukaan tunnustaa tosiasiat, valtiokeskeisen hyvinvointivaltion loppu on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alku.

Kirjan julkistustilaisuuden videotaltiointi:

Kirjan julkistamistilaisuus järjestettiin Ostrobotnian Baarikabinetissa torstaina 10.4. klo 9 – 11. Tilaisuudessa Heikki Koskenkylä esitteli teoksensa. Kirjan teemoista olivat keskustelemassa Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen johtaja Vesa Vihriälä sekä Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén.