Historian professori varoittaa länsimaisen demokratian murenevan, kun antirasistinen historian vääristely korvaa kansallisia yhdistäviä tarinoita syyllisyydellä ja häpeällä

Leidenin yliopiston historian professori Jeff Fynn-Paulin mukaan länsimaista demokratiaa uhkaa ideologinen menneisyyden vääristely. Länsimaisuudesta kerrotaan yksipuolista myyttistä tarinaa historian pahana voimana, ja uhrit kuten alkuperäiskansat esitetään uhreina, lähes pyhimyksen asemaan nostettuina marttyyreinä.

Kaukaiselta kuulostavat historialliset kertomukset ovat edelleen keskeinen osa itseymmärrystämme. Ne voivat kanavoitua joko rakentavana ja yhdistävänä tai hajottavana voimana. Siksi niihin kohdistuu edelleenkin poliittisia vaikutuspyrkimyksiä.

Vuonna 2020 länsimaisen yhteiskunnan polarisaation ja koronakriisin kourissa on helppo huomata, että yhteiset tarinat ja erityisesti historiaan liittyvät kertomukset ohjaavat yhteiskunnan tulevaisuutta. Esimerkiksi Suomen itsenäistymistä edelsi pitkään jatkunut omaleimaisen kulttuurin kehitys ja kansallisen itsetietoisuuden herääminen. Kansakuntien kertomukset ja niiden kontrollointi ovat osoittautuneet historiassa kohtalonkysymyksiksi hyvässä ja pahassa. Ne ovat olleet merkittävässä roolissa myös silloin, kun suuria kansanjoukkoja on valjastettu tukemaan radikaaleja murroksia.

Connecticutin yliopisto ohjasi uudet opiskelijat lataamaan historiatietoutta opettavan älypuhelinsovelluksen. Antamalla kotiosoitteensa sovellus kertoi opiskelijalle, miltä alkuperäiskansojen heimolta heidän kotinsa oli “varastettu”.

Leidenin yliopiston historian professori Jeff Fynn-Paul kirjoittaa Spectator-lehdessä julkaistussa esseessään, että tällä hetkellä länsimaista demokratiaa uhkaa ideologinen menneisyyden vääristely. Länsimaisuudesta kerrotaan yksipuolista myyttistä tarinaa historian pahana voimana, ja uhrit kuten alkuperäiskansat esitetään uhreina, lähes pyhimyksen asemaan nostettuina marttyyreinä. Länsimaisia positiivisia ja yhdistäviä historian kertomuksia romutetaan kovaa vauhtia kertomalla yksipuolista, ideologisesti valikoitua tarinaa. Kansalliset ylpeyden aiheet korvataan syyllisyydellä ja häpeällä. Fynn-Paul varoittaa, että mustavalkoinen länsimaiden syyllistäminen heikentää kunnioitusta läntiseen kulttuuriin ja järjestelmään, joka on tähän asti symboloinut toivoa koko muulle maailmalle.

Yhdysvaltojen historia räikeän vääristelyn kohteena

Professori Fynn-Paul nostaa esille tuoreen tapauksen, jossa Connecticutin yliopisto ohjasi uudet opiskelijat lataamaan historiatietoutta opettavan älypuhelinsovelluksen. Antamalla kotiosoitteensa sovellus kertoi opiskelijalle, miltä alkuperäiskansojen heimolta heidän kotinsa oli “varastettu”. Hänen mukaansa sovelluksen taustalla on uhrihistoriallinen tiedostava tarina, jonka mukaan Yhdysvallat on perustettu suuren kansanmurhan ja laajamittaisen maa-alueiden riiston pohjalle. Yksipuolisessa historiankertomuksessa Kolumbus seilasi joukkoineen uuteen maailmaan, he syrjäyttivät vastaantulijat, orjuuttivat loput ja levittivät tahallaan isorokkoa ratkaistakseen “alkuasukaskysymyksen”. Tämän jälkeen maahan tuotiin Afrikasta orjia, ja kaiken riiston pohjalta syntyi yhteiskunta, joka vielä kehtaa pitää itseään moraalisesti ylevänä supervaltana.

Eurooppalaisten myyttisellä pahuudella on tätä nykyä tapana selittää kaikkia alkuperäiskansojen ongelmia.

Narratiivit “varastetusta maasta” ja “alkuperäisväestön kansanmurhasta” eivät Fynn-Paulin mukaan kuitenkaan kestä tarkempaa historiallista tarkastelua. Se on hänen mukaansa lyhytnäköinen ja yksipuolinen tulkinta historiasta. Verrattain pitkässä esseessään professori avaa perusteellisesti historiallisia faktoja, jotka eivät tue vasemmistoliberaaleja kertomuksia eurooppalaisten yksipuolisesta maailmanhistoriallisesta pahuudesta. Esimerkiksi siirtokunnilla ei ollut systemaattista ja ylhäältä johdettua valloitussuunnitelmaa, eikä edes hajautuneiden siirtokuntien parissa vallinnut intoa taistella alkuperäiskansoja vastaan. Yksipuoliset historiankertomukset sivuuttavat sen, miten eurooppalaisten parissa ilmeni kunnioitusta alkuperäiskansoja kohtaan ja jopa pelkoa konflikteista.

Fynn-Paulin mukaan eurooppalaisten myyttisellä pahuudella on tätä nykyä tapana selittää kaikkia alkuperäiskansojen ongelmia. Vastaavasti alkuperäiskansat esitetään historiassa viattomina uhreina, ja niiden aikaisemmat elämäntavat ja yhteiskuntajärjestelmät nähdään kaikin tavoin ylevämpinä. Harmittomat kuvaukset alkuasukasheimoista sivuuttavat helposti mm. sen faktan, että eri heimot ovat pitkin historiaa käyneet eurooppalaisista riippumatta mittavia verisiä sotia toisiaan vastaan. Historian professori arvioi, että mustavalkoisesta ja historiallista monimutkaisuutta sivuuttavasta ajattelutavasta on tullut valtavirtaa historioitsijoiden parissa vallitsevan ryhmäajattelun ja pelon ilmapiirin myötä. Hän muistuttaa:

“Jos olisimme rehellisiä, myöntäisimme, ettei maan päällä ole yhtään sellaista maata, joka ei koskaan olisi syrjäyttänyt aiempia kansoja, osallistunut häikäilemättömiin sotiin ja hävitykseen pitkin historiaa. Nykyinen tapa asettaa Yhdysvallat ja Kanada tikun nokkaan on pahimman laatuista historian vääristelyä.”

Historiallisten tarinoiden ja länsimaisen demokratian kohtalonyhteys

Se, mikä on totta henkilökohtaisella tasolla, on totta myös kansallisella tasolla. Omasta mielestään hyvää tarkoittavat vasemmistoliberaalit eivät Fynn-Paulin mukaan näytä hahmottavan, että demokratioilla on kohtalonyhteys kansallisiin tarinoihin. Tämä on nähtävissä Yhdysvaltojen kaltaisissa maissa, joissa ei ole päivänpolitiikasta irrallisia hengellisiä johtajia kuten kuninkaita. Fynn-Paul on huolissaan, että historian hahmottaminen tällä tavalla kiistää modernien länsimaiden kuten Yhdysvaltojen ja Kanadan legitimiteetin:

“Yhteiset kertomukset ovat viime kädessä yhteiskuntaa koossa pitävä liima. Jos tarina kertoo demokratian olevan läpimätä, miten kenenkään voisi odottaa innostuvan tällaisesta järjestelmästä? Historia on kerta toisensa jälkeen osoittanut, että niin kauan kuin valtio ei usko itseensä tai ihanteisiinsa saati siihen, että ne olisivat ympäröiviä tyrannioita parempia, se on taipuvainen alistumaan niille.”

Demokratian arvostus on murentunut nuorten parissa monella mittarilla.

Ympäri Yhdysvaltoja leimahtaneet mellakat ja autoritaaristen johtajien rohkaistuminen eri puolilla maailmaa kertovat Fynn-Paulin mukaan huolestuttavasti länsimaisen demokratian itseaiheutetusta taantumuksesta. Tämä pelko ei perustu vain tunteeseen, vaan ympäri maailmaa kantautuvat uutiset tukevat tätä käsitystä. Demokratian arvostus on murentunut nuorten parissa monella mittarilla. Fynn-Paul havaitsee, että erityisesti Yhdysvalloissa ihmiset eivät näytä edes tiedostavan, miten heidän maataan katsotaan edelleen ylöspäin ulkomailla ja erityisesti epädemokraattisissa maissa. Jos Yhdysvaltojen imagoa murennetaan tarkoitushakuisesti ja lyhytnäköisesti, sen koko perusta tahraantuu, ja lukemattomat ihmiset ympäri maailmaa ovat vaarassa vaipua epäuskoon demokratiapyrkimyksissään.

Jäitä hattuun kulttuurimarxismille

Fynn-Paul ihmettelee, ovatko todistettavissa olevat historian vääryydet peruste kirjoittaa aivan koko historia uusiksi. Hän luonnehtii vääristelyä osaksi kulttuurimarxistista agendaa, joka pyrkii häpäisemään kapitalismin, demokratian, läntisen sivilisaation ja eurooppalaiset yleisesti. Vääristelijät tarkastelevat maailmaa yksinomaan rasismin ja uhriutumista painottavien linssien läpi. Heidän toimintansa antaa syytä epäillä, etteivät he usko tasapuolisen faktatiedon ja demokraattisen prosessin olevan riittäviä keinoja korjata vääryyksiä:

“Pohjimmiltaan tällaiset ihmiset eivät usko demokratiaan. Marxilaiset ovat aina uskoneet, että muutama itse nimitetty älykkö on soveltuvampi luomaan “hyvän yhteiskunnan” kuin käytännön moniääninen parlamentarismi.”

Ovatko todistettavissa olevat historian vääryydet peruste kirjoittaa aivan koko historia uusiksi?

Hän varoittaa, että tosiasiassa läntisen demokratian heikentyminen uhkaa eniten jo valmiiksi haavoittuvaisessa asemassa olevia ihmisiä. Yhteiskunnan pirstaloituminen uhkaa kiihdyttää entistä vihamielisempää vastakkainasettelua ja epävakautta. Fynn-Paulin mukaan kulttuurimarxistit haukkuvat aivan väärää puuta. Hän muistuttaa, että erilaisten vähemmistöjen asema Yhdysvaltojen, Kanadan ja Britannian kaltaisissa länsimaissa on poikkeuksellisen turvattu muihin maailman kolkkiin verrattuna.

“Tämä touhu on alkanut määrittämään kulttuuriamme aivan liikaa, ja se on aivan liian vahingollista globaalille järjestykselle, ettemme voi enää sulkea siltä silmiämme – tieteen, kohtuuden, tasapuolisuuden, inhimillisyyden ja demokratian nimissä.”