Emeritusprofessori Timo Vihavainen muistelee Suomen 1980-lukua lämmöllä ja epäilee, ettei kultakausi enää palaa.
Helsingin yliopiston Venäjän-tutkimuksen professorina toiminut Timo Vihavainen kokosi pessimisminsä kirjaan Barbarian paluu – Euroopan auringon laskiessa.
Vihavainen kirjoitti 1987 ilmestyneessä Suomen historian pikkujättiläisessä, että “aineellisen hyvinvoinnin, yhteiskunnallisen tasa-arvon ja muiden aikaisempien sukupolvien uneksimien hyvyyksien kannalta nykyinen aikakausi on vertaansa vailla”.
Vihavainen jatkoi, että “nykyaika ensimmäistä kertaa historiassa saa… yhä useampien mielessä kultakauden leiman, ajan, jonka veroista ei ole ollut eikä kenties enää ole tuleva.”
Uudessa kirjassaan Vihavainen ihmettelee, kuinka vaikeasti ennakoitavaa historia on. Harva näki Vihavaisen tapaan, ettei kehitys välttämättä jatku 1980-luvun onnen päivistä yhä korkeampaan edistykseen, mutta ei Vihavainen itsekään nähnyt, mitä kaikkea tuleman pitää.
Moni muistelee nyt 1980-lukua lämmöllä: saattaahan jokin asia olla nyt paremmin kuin silloin, mutta on vaikea kuvitella, miten yhteiskunta voisi olla yhtenäisempi kuin silloin. Jotkut saattoivat pitää tuon ajan yhtenäiskulttuuria tylsänä, mutta ainakin se oli turvallisempi kuin uusi monikulttuuri.
Jos Vihavainen on nyt yhtä profeetallinen kuin 1980-luvulla, edessä on todella hyytävä tulevaisuus.
Tulevaisuuden Euroopassa talouskasvu on nihkeää, ellei olematonta, ja koko maanosan merkitys maailmanpolitiikassa ja -taloudessa tulee hiipumaan merkityksettömäksi. Mutta se on ongelmistamme pienin.
Vihavaisen käsitys on, että pohjoismainen hyvinvointivaltio, jota ehkä olemme pitäneet mallina koko maailmalle seurata, jää muutaman vuosikymmenen kestoiseksi poikkeamaksi maailmanhistoriassa. Kun yhteiskunnalliset erot kasvavat, hajoaa vähitellen myös vaivalla luotu luottamus erilaisten ryhmien välillä. Vastavuoroisuus yhteiskunnan maksajien ja saajien välillä katoaa.
Vihavainen ottaa saman vastavuoroisuusnäkökulman myös pakolaisongelmaan. Vallanpitäjien on huolehdittava siitä, että pakolaisten kohtelua ei pidetä vapaamatkustamisena, muuten heidän uskottavuutensa murenee.
– Mikäli he eivät kykene suojaamaan maata ei-toivotuilta maahantunkeutujilta, vaarantuvat yhteiskuntasopimus ja yhteiskunnassa vallitseva luottamus, Vihavainen kirjoittaa.
Marko Hamilo