Irak on maailman pahimpia maita naiselle. Toukokuussa 2018 julkaistu Maahanmuuttoviraston katsaus kertoo naisen asemasta Irakissa. Se pohjautuu YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n ja esimerkiksi UNICEFIN raportteihin. Mukana on lisäksi kansainvälisten järjestöjen ja tutkimuslaitosten tuottamia aineistoja. Toimittaja Heli-Maria Wiik perkaa katsauksen läpi.

Esipuheessaan raportti huomauttaa, että naiset voivat joutua oikeudenloukkausten kohteeksi nimenomaan oman perheensä, sukunsa, aviomiehensä tai tämän perheen taholta, jolloin kyseinen taho ei toimi naisen turvaverkkona. Toisaalta johonkin pieneen etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvalla naisella voi olla oma perhe ja aviomies turvaverkkona, mutta kuuluminen kyseiseen vähemmistöön altistaa naisen oikeudenloukkausten kohteeksi yhteiskunnan muiden toimijoiden taholta.

Irakin yhteiskunta on perinteisesti perhekeskeinen. Irakissa perheen käsite on laajempi kuin mihin länsimaissa on totuttu ja asia heijastuu lainsäädännössä. Irakin vuoden 1951 perheoikeuden (Civil Code No. 40 of 1951 artiklan 38 englanninkielisen käännöksen) mukaan perhe muodostuu henkilön suvusta: ”The family of a person is made up of his relatives; those who are united by a common ancestry will be deemed to be relatives.”

Irak on naisten hyvinvointimittarin sijalla 147

Yhdysvaltalainen Georgetown Institute for Women, Peace and Security (GIWPS) ja Norjan rauhantutkimusinstituutti (PRIO) ovat kehittäneet Women, Peace and Security (WPS) – mittariston, joka mittaa naisten hyvinvointia kolmella eri osa-alueella: Osallisuus (inclusion), oikeudenmukaisuus (justice) ja turvallisuus (security). Uusimman mittariston (2017/2018) mukaan Irak on sijalla 147 yhteensä 153 maan joukossa. Vertailun vuoksi: Islanti sijoittuu sijalle 1 ja Suomi sijalle 6. (Jemen sijalle 151, Syyria 152 ja Afganistan 152, Somalia 140, Nigeria 128.)

Irak on kyllä liittynyt useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, kuten YKn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen (Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination Against Women, CEDAW) vuonna 1986, mutta on liittänyt sen keskeisiin kohtiin varaumia.

Koko suku valvoo naisen kunniaa

Irakin yhteisöllisessä kulttuurissa perhe ja suku vaikuttavat voimakkaasti yksilön elämään. Miehet ovat pääosin vastuussa perheestään ja tämän kunniasta, ja suurin osa irakilaisnaisista on kulttuurisista syistä riippuvaisia miehistä. Vaikka asenteissa on havaittavissa muutosta, naisia rajoittavat käyttäytymisnormit. Naiset kokevat myös syrjintää työelämässä ja koulutuksessa. Käyttäytymisnormeja rikkovat naiset saattavat joutua niin kutsutun kunniaväkivallan uhreiksi.

Raportti avaa myös yksin elävien naisten asemaa, johon Irakissa suhtaudutaan kielteisesti. Sitä pidetään sopimattomana käytöksenä. Naisiin voi kohdistua oikeudenloukkauksia niin yhteisön kuin viranomaisten taholta. Käytännössä yksin elävillä naisilla on myös hyvin heikot mahdollisuudet hankkia toimeentulo itsenäisesti.

Islam menee perustuslain yli

Irakiin perustuslain (vuodelta 2005) artiklan 14 mukaan kaikki irakilaiset ovat samanarvoisia lain edessä.

Perustuslaki on ristiriitainen, sillä toisen artiklan mukaan islamin määräysten kanssa ristiriidassa olevaa lakia ei voida säätää.

Naisen pahoinpitely kunnian vuoksi on lainmukaista

Rikoslaki kieltää fyysisen pahoinpitelyn, mutta ei täsmällisesti kiellä kotona tapahtuvaa väkivaltaa. Rikoslain artiklan 41(1) mukaan aviomiehellä on oikeus rangaista vaimoaan tietyissä rajoissa. Kyseessä on siten lainmukainen teko eikä rikos.

Kunnian vuoksi tehdyn teon motiivi lieventää rangaistusta

Rikoslain artiklan 128(1) mukaan rikoksista, jotka on tehty kunnian vuoksi tai uhrin yllytyksestä, voidaan teko jättää rankaisematta tai rangaista lievemmin.

Artiklassa 409 säädetään lisäksi kunniaväkivallasta seuraavasti:

”Any person who surprises his wife in the act of adultery or finds his girlfriend in bed with her lover and kills them immediately or one of them or assaults one of them so that he or she dies or is left permanently disabled is punishable by a period of detention not exceeding 3 years. It is not permissible to exercise the right of legal defense against any person who uses this excuse nor do the rules of aggravating circumstance apply against him.”

”Jokaista, joka yllättää vaimonsa aviorikoksesta tai löytää tyttöystävänsä sängystä rakastajansa kanssa ja tappaa heidät välittömästi tai yhden heistä tai pahoinpitelee jotakin heistä niin, että hän kuolee tai saa pysyvän vamman, on rangaistava enintään kolmen vuoden vankeudella. Oikeutta hätävarjeluun turvautumiseen ei tällaisissa tapauksissa hyväksytä, eikä sääntöjä raskauttavista asianhaaroista sovelleta mieheen.”

Raiskaus avioliitossa ei ole rikos

Artiklan 398 mukaan syytteet rikoksentekijää kohtaan kumotaan, jos rikoksentekijä avioituu uhrin kanssa. Raiskaus avioliitossa ei ole myöskään rikos.

Naamioitu seksiorjuus

Naisia ja tyttöjä pakotetaan väliaikaisiin avioliittoihin (muta’a). Väliaikaisessa avioliitossa mies antaa myötäjäisrahaa tytön perheelle ja saa luvan avioitua tytön kanssa määräaikaisesti. Syy näihin liittoihin on ilmeinen – seksuaalinen hyväksikäyttö.

Lapsimorsiamet ja pakkoavioliitot

Irakilaisista naisista noin 5 prosenttia on avioitunut tai on ensimmäistä kertaa liitossa alle 15-vuotiaana. Yli 20 prosenttia on avioitunut tai mennyt liittoon alle 18-vuotiaana. Prosenttiosuudet ovat kutakuinkin samansuuruiset keskushallinnon ja Kurdistanin alueella.

Alaikäisenä solmittujen avioliittojen katsotaan olevan pakkoavioliittoja, koska lapsilta yleensä puuttuu riittävä kypsyys ja tietoa joita tarvittaisiin tietoisen valinnan tekemiseksi. Lapset usein hyväksyvät avioliiton solmimisen perheen paineen alaisena. Heitä voidaan uhata väkivallalla tai heitä vastaan voidaan käyttää väkivaltaa. Tyttö voidaan myös luvata vaimoksi jo lapsena.

Pakkoavioliittoja solmitaan myös 18 vuotta täyttäneiden kesken.

Serkusavioliitot ja tytärten vaihtaminen

Irakin Kurdistanissa serkusavioliittoa pidetään perinteisesti ideaalina. Tyttö voidaan esimerkiksi pakottaa avioitumaan isän puoleisen serkkunsa kanssa (Al Nehwa – avioliitto). UNCHR viittaa useaan lähteeseen ja mainitsee maan pohjoisosien maaseutualueilla harjoitettavan ns. zhin bi zhin (’a woman for a woman’) avioliittoja, jotka voidaan katsoa pakkoavioliitoiksi. Niissä perheet vaihtavat tyttäriään keskenään eikä morsiusmaksuja siten tarvitse maksaa.

Tyttöjen sukupuolielinten silpomista (UNICEF 2013) suoritetaan pääasiassa Kurdistanin alueella Erbilin ja Suleimanian lääneissä sekä kiistellyillä alueilla Kirkukin läänissä. Irakin lääneittäin tarkasteltuna ympärileikattujen 15 – 49-vuotiaiden tyttöjen ja naisten prosenttiosuudet ovat seuraavat: Erbil (Kurdistan) 58 %; Suleimania (Kurdistan) 54 %; Kirkuk 20 %; Dohuk (Kurdistan) 2 %; Salah al-Din 2 % ja Qadissiya 1 %.

Sieppauksen uhri voi joutua kunniaväkivallan uhriksi

Naisten sieppauksia toteutetaan Irakissa muun muassa lunnaiden vaatimisen ja ihmiskauppaan pakottamisen vuoksi. Vaikka uhri vapautettaisiin myöhemmin, on tapahtuneella sieppauksella vakavia seurauksia.

Kunniakäsitysten vuoksi siepattuna olleet naiset kärsivät leimaantumisesta tai pahimmillaan joutuvat perheensä toteuttaman kunniamurhan uhriksi, koska heidän oletetaan joutuneen seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Lähteet: Migri, UNHCR, UNICEF, Iraqi Women Rights UN

Irakin perustuslain ovat kääntäneet YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) ja YK:n Irakin alaosasto (UNAMI).

Heli-Maria Wiik