Joukko italialaisia ekonomisteja suosittelee maalleen ”fiskaalista rahaa” eli rinnakkaisvaluuttaa euron rinnalle. Osa Italian suurista puolueista on aiemmin esittänyt maalle rinnakkaisvaluuttaa. Ekonomistit käyvät kirjoituksessaan lävitse myös eurojärjestelmän kriisiä.

Italian talous on junnannut paikoillaan neljännesvuosisadan. Financial Timesin kolumnisti Wolfgang Münchau pitää rinnakkaisvaluuttaa ”pehmeänä euroerona”.

Italialaisekonomistit kirjoittavat usean arvostetun ekonomistin varoittaneen, ettei yhteinen valuutta sovi kovin erilaisille maille. Euromailla oli suuria eroja kilpailukyvyssä, tuottavuudessa ja inflaatiotasossa. Kirjoittajien mukaan euro pikemminkin eriyttää jäsenmaat toisistaan, vaikka yhteisvaluutan tarkoitus oli yhdistää euromaiden taloudet.

Euro on ollut finanssikriisin jälkeen talouskasvun käsijarru.

Euromailla vain ulkomaan valuutta

Ekonomistit kertovat euron olevan jäsenmailleen ulkomaan valuutta, koska jäsenmaat eivät itse voi kontrolloida valuuttansa arvoa tarpeiden mukaan. Velkakriisit ovat koskeneet maita, joissa on suuri määrä velkaa nimenomaan ulkomaan valuutassa. Useimmiten tämä valuutta on ollut Yhdysvaltain dollari.

Kirjoittajat huomauttavat velkakriisien pakottavan velkaisen maan toteuttamaan ankaraa säästöpolitiikkaa aikana, jolloin taloutta pitäisi nimenomaan elvyttää. Heidän mielestään niin sanottu helikopterirahoitus on kriisien aikana tarpeen. Tämä kuvainnollinen termi tarkoittaa helikopterista käsin heitettyjä rahasäkkejä kansalaisten keskuuteen. Se parantaa kansalaisten ostovoimaa ja kysyntää, mikä johtaa puolestaan työllisyyden kohenemiseen.

Talouskurisopimus roskakoriin?

Italian vaalit voittaneet vasemmistopuolue Viiden tähden liike ja kansallismielinen oikeistopuolue Liitto ovat kertoneet halustaan neuvotella joustoja EU-maiden kesken sopimaan talouskurisopimukseen. Sopimuksen mukaan ylivelkaisten maiden tulisi kulkea asteittain kohti ylijäämäisiä budjetteja, jotta valtion velkaa voisi lyhentää.

Tämä olisi monelle EU-maalle ongelmallinen ehdotus. Kriiseihin ajautuneet pienet jäsenmaat on saatu pakotettua vyönkiristykseen. Sopimuksesta lipsuminen suuren jäsenmaan kohdalla aiheuttaa mitä ilmeisimmin närää. Sopimuksen takana jämäkästi seisoneet jäsenmaat taas menettäisivät kasvonsa ajettuaan määrätietoisesti ”väärää talouspolitiikkaa” koko EU:n alueelle.

Toisaalta euromaat ja Euroopan keskuspankki tuskin ilahtuvat kansallisesta rinnakkaisvaluutasta, saati Italian euroerosta.

Henri Alakylä