Johanna Jurva: Rahanpuute estää aikuisopiskelun

Vantaalainen kansanedustaja, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen ja lähihoitaja Johanna Jurva on huolissaan siitä, että monilla halukkailla ei ole varaa opiskella hoitoalalle:
”Meillä löytyy paljon terveitä ja motivoituneita työttömiä, jotka haluaisivat opiskella esimerkiksi lähihoitajaksi, mutta se tulee liian kalliiksi. Syy tähän on se, että aikuisen, mahdollisesti perheellisen kannalta opintotuet ovat niin mitättömiä, ettei ole varaa opiskeluun.
”Nyt olisi kiire kouluttaa uusia alan ammattilaisia, ennen kuin iäkkäämmät jäävät eläkkeelle. Heidän mukanaan häipyy myös se hiljainen tieto.
”Myös oppisopimuskoulutusta pitäisi lisätä niin, että keski-ikäisetkin halukkaat pääsisivät hoitotyöhön”, sanoo Jurva.

Menokohteisiin tärkeysjärjestys

Jurvalla on selvä näkemys siitä, mistä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on leikattava ja mistä ei saa höylätä:
”Mielestäni sosiaali- ja terveysmenot sekä sivistyskustannukset kaikkiaan on pidettävä leikkausten ulkopuolella.
Jos jostakin on otettava esimerkiksi noiden edellä mainittujen alojen kulujen kattamiseksi, niin ottaisin yli miljardi euroa kehitysyhteistyövaroista, EU:n jäsenmaksuista ja niin kutsuttujen kriisimaiden tukemisesta”, esittää perussuomalainen kansanedustaja.

Vanhuspalvelulaki ei muuttanut mitään

Johanna Jurva myöntää, että uuden vanhuspalvelulain ajatus on hyvä, mutta:
”Henkilömitoitukset ja hoidontarpeen arviointi ovat olleet käytössä tähänkin saakka. Laki ei siis tuo mitään konkreettista parannusta nykytilanteeseen.
”Laki saattaa jopa huonontaa tilannetta. Jo nyt monissa kunnissa on ollut hoitajia 0,7 yhtä vanhusta kohden. Laki voi johtaa siihen, että hoitajien määrä laskee lain sallimalle alarajalle eli 0,5 hoitajaa per vanhus. Tähdellisintä kun kuitenkin on se, että käsipareja on tarvittava määrä ja ikäihmisillä riittävästi virikkeellistä toimintaa, ulkoilutusta ja niin edelleen.
”Tilanne on usein vanhainkodeissa se, että hoitohenkilöstö uupuu ja joutuu sairauslomille, mikä taas on omiaan vähentämään niitä tarvittavia käsipareja.
”Vielä yksi kasvava ongelma vanhusten hoidossa on se, että kun tuodaan hoitajia ulkomailta, niin yhä useammin vanhus on tilanteessa, jossa hän ei saa tarvitsemaansa palvelua suomeksi. Olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että vanhukset saavat kommunikoida hoitohenkilökunnan kanssa omalla äidinkielellään”, tähdentää Jurva.