Jussi Niinistö: Ahvenanmaan asia

Puolustusministeri Jussi Niinistö ottaa kantaa Ahvenanmaan demilitarisointiin tuoreessa blogikirjoituksessaan.

Ahvenanmaan demilitarisointi nousi esille Ylen Ykkösaamussa, ja onhan sitä toki minulta aiemminkin kysytty. Kun kysyttiin, vastasin niin kuin ajattelen ja sekös herätti vastalauseita Ahvenanmaan ja opposition suunnalta, mutta toisaalta tukea tuli tutkijoilta. Ruotsissakin media horahti hereille, tosin osin väärää tietoa jakaen. Mistä siis oikein on kysymys?

Ahvenanmaan demilitarisointi juontaa juurensa niinkin kauas historiaan kuin Krimin sotaan. Ensimmäinen sopimus tehtiin jo 1856. (Vinkeä yhtymäkohta juuri tämä Krim: siellä pari vuotta sitten operoineet pienet vihreät miehet, tai ”kohteliaat ihmiset” kuten Putin heitä kutsui, ovat Ahvenanmaata koskevan nykykeskustelun taustalla).

Nykyinen demilitarisointi perustuu vuonna 1921 Kansainliiton päätöksen perusteella laadittuun Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskevaan sopimukseen. Tuolloinhan Kansainliitto päätti Ahvenanmaan kuuluvan Suomelle, ja Suomi puolestaan sitoutui maakunnan erityispiirteiden kuten ruotsinkielisyyden kunnioittamiseen. Sopimuksen mukaan Ahvenanmaa on rauhan aikana demilitarisoitu ja sodan aikana puolueeton. Sopimus myös velvoittaa Suomen puolustamaan Ahvenanmaata.

Sopimuksen allekirjoittajavaltioita on 13: Saksa, Tanska, Islanti, Viro, Suomi, Ranska, Iso-Britannia, Irlanti, Intia, Italia, Latvia, Puola ja Ruotsi mutta ei silloinen Neuvostoliitto. Venäjä ei siten ole sopimuksen osapuoli.

Sen sijaan Venäjän ja Suomen välillä on voimassa välirauhan vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton kahdenvälisesti solmima sopimus, jossa Suomi sitoutuu olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata. Puolueettomuutta ei sopimuksessa mainita.

Ajatus siitä, että Ahvenanmaa voisi demilitarisoituna alueena pysyä mahdollisen aseellisen selkkauksen ulkopuolella, on kauniisti sanottuna naiivi. Sitä ajatusta ei ainakaan historia puolla. Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan ja Suomen vapaussodan aikaan 1918 saarilla oli sotilaita Suomesta, Ruotsista, Venäjältä ja Saksasta. Jos Itämerelle puhkeaa vakava sotilaallinen kriisi, alkaa eri sotavoimien kilpapurjehdus Ahvenanmaalle.

Ahvenanmaalla on Gotlannin tavoin strategista merkitystä. Se on portti Pohjanlahdelle. Sen kautta kulkee merkittävä osa Suomesta länteen kulkevista tietoliikenneyhteyksistä. Ahvenanmaalta käsin voi hallita Pohjois-Itämerta, katkaista Suomen meriliikenteen ja aiheuttaa vakavan uhan niin Manner-Suomelle kuin Ruotsillekin. Siksi Suomella ja Ruotsilla on yhteinen intressi puolustaa Ahvenanmaata.

Demilitarisoituna Ahvenanmaa muodostaa sotilaallisen tyhjiön. Se on altis myös rajoitetuille, pienin voimin toteutettaville nopeille operaatioille – viittaan edelleen taannoisiin tapahtumiin Krimillä.

Suomi puolustaa koko valtioaluettaan, myös Ahvenanmaata, vaikka ahvenanmaalaiset on rajattu asevelvollisuuden ulkopuolelle. Saarten demilitarisointi ei vähennä saariin kohdistuvaa riskiä, pikemminkin päinvastoin. Tämä on villakoiran ydin.

Suomi ei ole puuttumassa Ahvenanmaan asemaan, vaikka se sotilaallisesti olisikin perusteltua. Kyse on laajemmasta kokonaisuudesta. Puolustusministerin tehtävä ei ole tehdä ulkopolitiikkaa, mutta maanpuolustuksesta minun on kannettava huolta. Ruotsin kanssa tehtävä yhteistyö on asia, joka voisi tulevaisuudessa parantaa kykyämme puolustaa Ahvenanmaata.

Jussi Niinistö
puolustusministeri (ps.)