Juuso vaatii hallitusta lopettamaan lohen ylikalastuksen ja valikoimattoman sekakantakalastuksen Suomen rannikolla

Kansanedustaja Kaisa Juuso on jättänyt kirjallisen kysymyksen hallitukselle Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) ja Suomen kalastuslain 1 § noudattamisesta.

Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on lopettaa lohen ylikalastus vuoteen 2020 mennessä. Siitä huolimatta EU:n maatalousneuvosto hyväksyi vuoden 2020 lohikiintiöksi 86 575 lohta, joka on 47 % suurempi kuin kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suositus 59 800 lohta.

Suomen kalastuslain 1§ mukaan lain tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito. Lain tarkoituksena on turvata kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto ja kalakantojen luontainen elinkierto. Samoin sen tarkoitus on turvata myös kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu.

– ICES:n suositus lohikiintiöksi on parhaaseen tämänhetkiseen tietoon perustuva käytettävissä oleva asiantuntija-arvio. Suomen tulee noudattaa ICES-suositusta ja asettaa kansallinen kiintiö laskennallisesti vastaamaan suositusta. Nykyinen lohen aikaistettu pyynti ja merialueen suuri pyyntikiintiö eivät ole Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisia eivätkä täytä Suomen kalastuslain vaatimuksia, toteaa Kaisa Juuso.

Pyynnin aikaistaminen vaarantaa luonnonlohen

Vuoden 2017 Lohiasetus on muuttanut kaupallisen kalastuksen aloitusajankohdan aikaisemmaksi Suomen rannikolla. Aikaistetun pyynnin tavoite oli parantaa kaupallisen kalastuksen tuottoa, ja saada lisää kotimaista lohta juhannusmarkkinoille. Suuret, usean merivuoden naaraslohet, liikkuvat kohti nousujokia ensimmäisten joukossa nousukauden alkuvaiheessa. Siten pyynnin aikaistaminen vaarantaa luonnonlohen nousun.

Rannikkopyynnin aikaisempi ajankohta on lisännyt isoihin luonnonlohiin kohdistunutta pyyntiä suhteessa istutettuihin lohiin. Nousukauden alkuvaiheessa liikkuvien isojen lohien merkitys lohikantojen tulevaisuudelle on hyvin merkittävä. Aikaistettu lohenpyynti on vähentänyt lohikantojen geneettistä vahvuutta ja monimuotoisuutta.

– Suuri pyyntikiintiö ja aikaistettu meripyynti ovat uhka luonnonlohikannan säilymiselle. Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan tavoite oli lopettaa ylikalastus vuoteen 2020 mennessä. Nyt vallitseva tilanne on suuresti ristiriitainen yhteisesti asetetun tavoitteen ja Kansainvälisen merentutkimusneuvoston tieteellisten suositusten kanssa, huomauttaa Juuso.

– Suomen tulee näillä perustein luopua aikaistetusta pyynnistä ja siirtyä Hemilän asetuksen 258/1996 aikarajoituksiin, jolla kasvatetaan jokiin nousevien 3-5 merivuoden lohien määrää.

Valikoimaton sekakantakalastus rannikolla pitää lopettaa

Tornionjoki on Itämeren tärkein lohijoki. Se tuottaa lähes puolet koko Itämeren lohikannasta. Tornionjoki yksinään tuottaa lohenpoikasten määrän, jonka varassa on lähes koko Itämeren ammattikalastus.

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES ja Itämeren suojelukomissio HELCOM ovat viime vuosien aikana ilmaisseet huolensa Itämeren jäljellä olevien lohikantojen tilasta, ja ne tuovat ongelmana esille eri lohikantojen valikoimattoman sekakantakalastuksen. Kansallisessa lohi- ja meritaimenstrategiassa 2020 Itämeren alueelle on kirjattu, että Suomen tulee toimia valikoimattoman sekakantakalastuksen vähentämiseksi.

– Suomi ei ole toiminut kuten on linjannut, vaan jatkaa rannikolla sekakantakalastusta kuten ennenkin. Nousevien lohien kutukantatavoitteen toteutumiseksi tulee Suomen kaupallisessa kalastuksessa siirtää pyyntiponnistus rannikolta jokialueelle, jotta sekakantakalastus saadaan minimoitua ja pystytään nopeasti reagoimaan nousijamäärien vaihteluihin, Juuso linjaa.