Kansanedustaja Keskisarja: ”Rahvas rakastaa äidinkieltään, esivalta ja eliitti näyttävät pirullista esimerkkiä kielenvaihdossa”

Esimerkkejä englannin kielen valta-asemasta ei tarvitse hakea kaukaa: pikaruokaravintola Burger Kingissa on jo arkipäivää, että asiakkaita palvellaan enää vain englanniksi.

Myös korkeakoulutuksessa englannin kieli pahimmillaan jo uhkaa kotimaisia kieliä. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa opetusta saa lähinnä enää vain englanniksi, ja tarjolla on enää vain muutama suomenkielinen maisteriohjelma.

Lakialoite suomen kielen aseman vahvistamiseksi

Suomen kielen asemasta ja säilymisestä myös tulevaisuudessa keskusteltiin maanantaina Suomalaisuuden Liiton järjestämässä paneelikeskustelussa Oodissa Helsingissä.

Perussuomalaisia tilaisuudessa edustivat kansanedustajat Teemu Keskisarja ja Pekka Aittakumpu, joka on äskettäin myös jättänyt lakialoitteen, jossa esitetään suomen kielen aseman vahvistamista. Aloitteessa esitetään esimerkiksi korkeakouluille ja ravintoloille velvoitetta palvella suomen kielellä.

Aittakumpu pitää huolestuttavana suomen kielen aseman heikkenemistä etenkin korkeakoulumaailmassa.

– Etenkin Aalto-yliopistossa tekniikan ja kaupan aloilla englannin kieli on käytännössä jo syrjäyttänyt suomen kielen opiskelukielenä. Mutta eihän se näin voi olla: kyllä Suomessa pääasiallisen opiskelukielen on oltava suomi.

”Haluammeko maksaa tästä?”

Helsingin yliopiston professori Janne Saarikivi nostaa korkeakoulujen kielikeskusteluun kysymyksen, mistä kannattaa ja pitää maksaa. Professori katsoo, että yliopistojen julkisen rahoituksen tulisi kohdistua pääasiassa suomen- ja ruotsinkieliseen opetukseen.

– Yliopistoissa jo noin puolet maisteriohjelmista alkaa olla englanninkielisiä, vaikka siirtymä englannin kieleen on tapahtunut vaivihkaa, ilman laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Ainakaan en itse muista kuulleeni kysymystä, haluavatko suomalaiset lakkauttaa suomenkieliset maisteriohjelmat ja ottaa tilalle englanninkieliset. Minusta meidän on esitettävä kysymys, haluammeko me maksaa tästä, koska kyseessä ovat kuitenkin julkisrahoitteiset organisaatiot, eli kannattaako julkisella rahalla kouluttaa ihmisiä englanniksi Suomessa, Saarikivi sanoo ja jatkaa:

– Maailmassa annetaan jo nyt runsaasti englanninkielistä koulutusta Suomen ulkopuolella, eikä englannin kielen käyttö millään tavalla lisää englanninkielisiä koulutusmahdollisuuksia maailmassa. Sen sijaan suomen kielen käytön lakkaaminen suomalaisissa korkeakouluissa uhkaa lakkauttaa suomen kielen käyttöä globaalisti, koska Suomen ulkopuolella suomen kieltä ei muualla käytetä korkeakoulutuksen kielenä.

Julkishallinnossa humisee aikalaishulluus

Kansanedustaja, historioitsija Teemu Keskisarja sanoo olevansa ”fanaattisesti samaa mieltä” Aittakummun ja Saarikiven kanssa.

– Rahvas rakastaa äidinkieltään, sen sijaan esivalta ja eliitti näyttävät pirullista esimerkkiä kielenvaihdossa.

– Muutama vuosi sitten alkoi rollaattorimummojen ja -pappojen riemuksi esiin ponnahdella pop up -rokotuksia. Lisäksi vaikkapa Helsingin kaupungilla on tänä päivänä walk in -elatusapupalvelu. Kun julkishallinnossa humisee jo tällainen aikalaishulluus, voi jo kysyä, mitä järkeä tähän maahan on enää synnyttää lapsia tai maksaa niistä ruokkoja.

Keskisarja ei olekaan koskaan erityisesti vastustanut ruotsin kielen asemaa, jonka hän on kuvannut olevan vain ”pieni päänsärky”. Sen sijaan pakkoenglanti on historioitsijan mukaan jo ”aivosyöpä”.