Kansanedustaja Kivelä: “Sivistys on itseisarvo – sen ei tule olla taloudelle alisteinen”

Vaikka hallituksen keskeisenä tavoitteena on velkaantumisen pysäyttäminen,  on kuitenkin muistettava, että sivistys on itseisarvo. Sen ei tule olla taloudelle alisteinen. Näillä painokkailla sanoilla kansanedustaja Kimmo Kivelä puntaroi koulutusvälikysymystä tänään Eduskunnassa. 

Kivelä muistutti puheenvuorossaan, että valtion surkean taloustilanteen seurauksena hallitus joutuu tekemään sopeutuksia, jotka koskettavat miltei kaikkia kansalaisryhmiä.

– Monet leikkauksista ovat vaikeita ja vastenmielisiä kohdistuen ihmisiin, jotka ovat muutenkin taloudellisesti tiukoilla. On äärimmäisen tärkeää, että opiskelijoille turvataan kohtuullinen toimeentulo myös vastaisuudessa.

Kivelä muistutti, että ensisijaisesti yliopisto-opiskelijoita varten 1970-luvulla luotua opintotukijärjestelmää on eri hallitusten toimesta muutettu tiuhaan.

– Mielestäni olisi harkittava, pitäisikö opintotukijärjestelmää uudistaa laaja-alaisessa parlamentaarisessa valmistelussa. Kokonaisvaltainen opintotukijärjestelmän tarkastelu olisi tarpeen kestävän ratkaisun aikaansaamiseksi.

– Lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, että sote-uudistuksen yhteydessä ei romutettaisi toimivia rakenteita kuten ylioppilaiden terveydenhoitojärjestelmää, vaan päinvastoin, saatettaisiin myös ammattikorkeakouluissa opiskelevat sen piiriin mahdollisimman nopeasti.

Opposition moitteet osuvat omaan nilkkaan

Kivelä otti kantaa myös opposition riveistä nousseihin moitteisiin.

– Erityisen paljon julkisuudessa on keskusteltu koulutukseen liittyvistä leikkauksista. Näitä pidetään kohtuuttomina siksi, että SDP:n johdolla ja vihreiden, vasemmistoliiton sekä RKP:n tuella, leikattiin viime hallituskaudella opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta n. 10 % resursseista. Merkittäviä lisäleikkauksia ei enää odotettu uuden hallituksen aloittaessa. Koulutusleikkaukset eivät ole hallitusohjelmaa parhaimmillaan.

– Poliittiseen retoriikkaan kuuluvaa propagandapuhetta sen sijaan ovat opposition väittämät hallituksen koulutusvastaisuudesta ja sivistysyhteiskunnan alasajosta. Kehyskaudella koulutusmenoja karsitaan n. 6 %:n luokkaa, kuten muiltakin sektoreilta. Leikkausten jälkeenkin Suomen panostus koulutukseen on hyvää OECD:n keskitasoa. Koulutusjärjestelmämme on hieno ja sitä ihaillaan maailmanlaajuisesti.

Kivelä muistutti, että valtio sijoittaa tänä vuonna koulutukseen lähes 6 miljardia euroa.

– Valtion satsaus koulutukseen ei ole vähäinen. Maksuttoman koulutuksen lisäksi valtio tukee yksittäisten opiskelijoiden jokapäiväistä elämistä lähes miljardilla eurolla vuosittain. Näistä tähtitieteellisestä summista huolimatta opiskelijat elävät toimeentulon äärirajoilla. Tästä johtuen yhä useampi opiskelija joutuu työskentelemään opiskelun ohessa.

– Työkokemuksen hankkimisessa ei sinällään ole mitään pahaa, päinvastoin. Mutta valmistumisen viivästyminen työnteon vuoksi ei vastaa asetettuja tavoitteita opintoaikojen lyhentämiseksi. Hallitus onkin viisaasti linjannut, että opintotuen kokonaismäärä nousee 1100 euroon ja että toisen sekä korkea-asteen opiskelijat siirretään yleisen asumistuen piiriin.

Kuulun siihen ikäpolveen, jonka opiskelujen rahoitus tapahtui ensisijaisesti opintolainan turvin. Mutta maailma on muuttunut. Opintolainan nostamista vältetään, joskin se on viime vuosina jonkin verran lisääntynyt.

Koulutukseen nojaava kansankunta

– Sivistyspoliittinen keskustelu on tärkeää kansakunnan tulevaisuuden kannalta. Snellmannista lähtien on korostettu pienen kansakunnan voiman nojaavan koulutukseen ja osaamiseen. Hallitus aikookin panostaa mm. lahjakkaiden nuorten tutkijoiden aseman vahvistamiseen, Kivelä jatkoi.