Illan varsinaisena teemana oli lahjakkaan oppilaan asema suomalaisessa koulujärjestelmässä, mutta samalla alan asiantuntijat pääsivät käsittelemään niitä koulujen ongelmia, jotka vahingoittavat yhtä lailla heikkoja ja lahjakkaita lapsia.
”Tasokurssit tukisivat kaikkia oppilaita”
Suomalainen peruskoulu ei ole koko olemassaolonsa aikana piitannut lahjakkaista lapsista tai heidän oikeudestaan kehittää kykyjään. Painopiste on aina ollut heikoimman tukemisessa. Salminen muistuttaa, että peruskoulun alkuvuosikymmeninä koulu tarjosi edes tasokursseja, mutta vuonna 1985 ne poistettiin opetushallituksen päätöksellä, koska niitä pidettiin eriarvoistavina.
– Tasokurssit tosiaan saattoivat estää jatko-opintomahdollisuudet muun muassa pojilta, jotka murrosiän kuohuissa halusivat päästä yli siitä, missä aita oli matalin. Tämä tasokurssien valuvika olisi kuitenkin vältettävissä, korosti Jari Salminen.
Samaa on useissa yhteyksissä painottanut myös koulutustutkija Sirkku Kupiainen, joka kannattaa lämpimästi joustavia tasokurssijärjestelyjä.
Illan yleisössä herätti suurta kiinnostusta Tyrnävän Kuulammen koulun matematiikan opettaja Miikka Mattilan esitys. Mattila on kollegoineen kehittänyt koulussaan uudenlaista tasokurssijärjestelmää.
Oppilaat voivat voimiensa ja kykyjensä mukaan siirtyä tasolta toiselle, ja tulokset puhuvat puolestaan. Tyrnävän koulu loistaa sekä PISA-tuloksissa että oppilaitten tyytyväisyyskyselyssä.
– Mallimme mahdollistaa joustavan ryhmittelyn matematiikassa ja äidinkielessä, ja se näkyy erityisesti poikien lukutaidon tuloksissa, jotka ovat parantuneet. Kyselystä käy myös ilmi, että matematiikkaan liittyvät ahdistuksen tunteet ovat vähentyneet, kertoo Mattila.
Valitettavasti vaativien kurssien suorituksesta ei kuitenkaan saa merkintää todistukseen. Seminaarissa keskusteltiinkin siitä, voisiko jatkossa ainakin 9. luokan todistus kertoa, miten vaativia tehtäviä oppilas on suorittanut.
”Kasvatustiede on hukannut koulun”
Salminen on useissa teoksissaan ja artikkeleissaan kannustanut koulutuspoliitikkoja ja -lainsäätäjiä noukkimaan vanhasta rinnakkaiskoulujärjestelmästä sen hyviä puolia. Rinnakkaiskoulujärjestelmässä kansakoulua seurasi oppikoulu, jonne pyrittiin pääsykokeella. Opetus oppikouluissa oli systemaattista, teoreettista ja aidosti vaativaa.
– Systeemissä oli vikansa, mutta jonkinlainen oppikoulu 2.0 voisi palvella sekä heikkoja että lahjakkaita oppilaita, sanoo Salminen.
– Tärkeää olisi myös se, että opettajankouluttajat ja kasvatustieteilijät ylipäätään tutustuisivat koulun arkeen. Näin vältyttäisiin sellaisilta ylilyönneiltä kuin esimerkiksi viime vuosien avoimet luokat ja digihype – kalliita kokeiluja, joiden seurauksista kärsitään pitkään.
”Kouluhallinto on arviointivihamielinen”
Sirkku Kupiainen ihmetteli omassa puheenvuorossaan kouluhallintoon ja myös opettajainkoulutukseen pesiytynyttä arviointivihamielisyyttä. Opetushallitus vastustaa muun muassa valtakunnallisia päättökokeita.
– Päättökokeet – tai vaihtoehtoisesti lukioiden ja ammattikoulujen pääsykokeet – antaisivat oppilaille, heidän huoltajilleen, päättäjille ja työnantajille informaatiota osaamisen tasosta. Nyt meillä ei ole oikeastaan mitään mittareita sille, mitä täällä osataan ja mitä ei. Osallistumme toki PISA-mittauksiin, mutta se ei riitä – PISA on kansainvälinen mittelö eikä kerro siitä, mitä kansallisesta opetussuunnitelmasta on omaksuttu, sanoo Kupiainen.
Opetushallitus on parhaillaan ”selkeyttämässä” arvioinnin kriteereitä. Tätä on toki yritetty tehdä jo aiemminkin, mutta edelleen kriteerit ovat monitulkintaisia eikä niiden avulla päästä mittaamaan oppilaan substanssiosaamista.
– Toivoisin myös, että kouluihin palautettaisiin koulutarkastajat, joita meillä vielä takavuosikymmeninä oli, lisäsi Kupiainen puheenvuorossaan.
Perussuomalaisten kansanedustaja, erityisopettaja Sara Seppänen on usein esittänyt samansuuntaisen toiveen ja ehdottanut ennakkotarkastusta myös koulukirjoille ja oppimateriaaleille.
Tutkimuksesta tukea lahjakkuuden vaalimiselle
Osaamista, koulua ja nuorten kykyjen kehittämistä ruotii myös viime syksynä ilmestynyt, Helsingin yliopiston tutkijoiden kirjoittama teos ”Lahjakas oppilas koulussa”.
Kirjan tekijät Kirsi Tirri, Sonja Lumme ja Taina Makkonen pohtivat erillisluokkien ja tasokurssien merkitystä pedagogisesta näkökulmasta. He toteavat muun muassa tasoryhmien, kilpailujen ja nopeutetun opetuksen motivoivan lahjakasta oppilasta – ja tuottavan hyvää tulosta.
Tyrnävän koulun opettaja Miikka Mattila vahvisti oman opetuskokemuksensa ja kokeilujensa pohjalta, että samantasoisten oppilaitten kanssa opiskelu näyttää motivoivan kaikkia – siis aivan yhtä lailla niitä oppilaita, jotka oppivat hitaammin.
