Kiinan taloudella on edessään vuosisadan talousreformi, mutta lopputulos on epävarma

Kiinan velkavetoinen kasvu hidastuu, ja sen teollisuudella on merkittävää ylikapasiteettia. Luottoluokittajat ovat kiinnittäneet huomiota maan talouden heikkenevään tilaan. Maa on suuren haasteen edessä – onnistuuko se muuttamaan tuotantorakennettaan raskaasta teollisuustuotannosta kohti yksityisten palveluiden tuotantoa? Suomen Pankin ex-johtaja, VTT Heikki Koskenkylä arvioi maan tilannetta.  

Der Spiegel -lehti julkaisi helmikuun lopussa laajan ja syvällisen Kiinaa koskevan analyysin. Myös the Economist-lehti julkaisi samoihin aikoihin Kiinaa koskevan analyysinsa otsikolla ”Zombieiden marssi”. Molempien lehtien johtopäätökset ovat varsin samanlaisia. Kiinan talouden ongelmat ovat kasvaneet varsin suuriksi ja uhkaavat hidastaa maailmantalouden kasvua. Kiinan kasvuvauhdin taittuminen ja ylisuureksi kasvanut maan sisäinen velkaantuneisuus horjuttavat pörssejä jo maailmanlaajuisesti. Kiinan johdon on uudistettava maan talous perusteellisesti. Kysymys on vuosisadan talousreformista, jonka lopputulos on epävarma.

Kiinan pitkään jatkunut noin kymmenen prosentin bruttokansantuotteen kasvu näyttää hidastuneen pysyvästi. Tavoitteeksi asetettu seitsemän prosentin kasvu näyttää toistaiseksi toteutuvan. Ennakkotietojen mukaan tämä toteutui viime vuonna. Riski kasvun edelleen hidastumisesta lähivuosina on suuri. Nyt myös luottoluokittajat ovat huomanneet Kiinan ongelmat. Moody’s heikensi Kiinan talouden näkymät vakaasta negatiiviseksi. Perusteluina ovat Kiinan kasvava velkaantuneisuus ja valuuttavarannon huomattava supistuminen. Myös Standard & Poors on ilmaissut huolen Kiinan kasvavasta sisäisestä velkataakasta.

Maan voimakas talouskasvu on perustunut jo yli 20 vuoden ajan vientiin ja investointeihin. Niiden suhde bruttokansantuotteeseen on ollut poikkeuksellisen korkea ja toisaalta yksityisen kulutuksen suhde alhainen. Kokonaistuotannosta taas teollisuuden osuus on ollut hallitseva, osuus oli korkeimmillaan lähes 50 prosenttia vuoden 2005 tienoilla. Vuoteen 2015 mennessä osuus oli laskenut jo noin 40 prosenttiin. Todettakoon, että länsimaissa osuus on 15-20 prosenttia. Saksassa osuus on keskimääräistä korkeampi 23 prosenttia. Monissa maissa kuten Britanniassa ja Yhdysvalloissa osuus on vain noin 15 prosenttia.

Kiinassa on tällä hetkellä liikakapasiteettia monilla teollisuuden aloilla. Ylituotantoa on erityisesti teräksen, kivihiilen, sementin, alumiinin ja paperin tuotannossa. Myös laivojen rakennuksessa on merkittävää ylikapasiteettia. Näiden tuotteiden kysynnän kasvu on hidastunut, ellei peräti supistunut. Kiina tuottaa terästä enemmän kuin Intia, Japani, Venäjä ja Yhdysvallat yhteensä. Paljon tehtaita on jo suljettu, mutta lisää joudutaan sulkemaan. Keskushallinnolla on ollut vaikeuksia ohjata tätä kehitystä.

Kiina seuraa vanhoja teollisuusmaita talouden rakenteen kehityksessä. Yksityisen kulutuksen osuus kokonaiskysynnästä tulee kasvamaan investointien ja viennin osuuksien laskiessa. Suurin haaste on kuitenkin tuotannon rakenteen muuttaminen teollisuustuotannosta yksityisten palveluiden tuotantoon. Teollisuustuotannosta ovat vastanneet pääosin valtion ja maakuntien omistamat suuret yritykset. Palvelujen tuottamiseen tarvitaan paljon uusia yrityksiä, jotka yleensä ovat pääosin pieniä ja keskisuuria. Keskushallinnon ja maakuntien on vaikea luoda tällaisia yrityksiä. Niiden syntymisen tuleekin perustua yksityiseen omistajuuteen. Omistussuhteiden muutos on vakava haaste Kiinan keskitetyn ohjauksen talousjärjestelmälle. Mitään vaihtoehtoa Kiinalla ei kuinkaan ole, koska teollisuustuotantoa siirtyy jo Kiinastakin halvemman työvoiman maihin Aasiassa ja Afrikassa. Mikäli tuotannon rakenteen muutos etenee hitaasti, talouden kasvuvauhti voi hidastua entisestään.

Velkavetoinen talouskasvu

Kiinan akuuttina ongelmana on myös kaikkien sektoreiden velan kasvu. Vuonna 2005 Kiinan kokonaisvelka suhteessa BKT:een oli 158 prosenttia. Suhteelliset osuudet olivat sektoreittain valtio 42 %, rahalaitokset 72 %, muut yritykset 24 % ja kotitaloudet 20 %. Vuonna 2014 kokonaisvelan ja BKT:n suhde oli kohonnut peräti 282 prosenttiin. Sektoreittain suhdeluku oli valtio 55 %, rahalaitokset 123 %, muut yritykset 65 % ja kotitaloudet 38 %. Velan BKT-suhde on siis kasvanut kaikilla sektoreilla. Kiinan kokonaisvelka oli viime vuonna 28 000 miljardia dollaria! Kiinan valtionvelka on kasvanut vuodesta 2005 vuoteen 2015 mennessä 372 %, Yhdysvalloissa vastaava luku on 123 % ja Saksassa vain 41 %. Voidaan pitää jopa yllättävänä, että Kiinankin talouskasvu on ollut huomattavalta osin velkavetoista, kuten muissakin kehittyvissä talouksissa. Velkavetoista kasvua ei voida jatkaa vaan kasvun tulee perustua aiempaa enemmän yritysten sisäiseen rahoitukseen eli voittoihin ja osakepääomaan. Tämäkin aiheuttaa merkittäviä paineita muuttaa talousjärjestelmää kohti kehittyneempää markkinataloutta.

Kiina-asiantuntija Michael Pettis toteaa, että jos talousreformi onnistuu, voisi Kiinan kasvuvauhti olla seuraavien kymmenen vuoden aikana 3-4 prosenttia vuodessa. Pettis on asunut Kiinassa 13 vuotta, hän luennoi talousasioista Pekingin yliopistossa ja on perustanut useita yrityksiä Kiinaan.

Kiina ei suinkaan ole ainoa maa, joka kohtaa suuren rakennemuutoksen paineen. Sama koskee kaikkia vanhoja teollisuusmaita. Globaalin kilpailun kiristyminen laittaa kaikki maat lujille. Rakenteita on uudistettava, tuottavuutta parannettava ja talous saatava nykyistä joustavammaksi, mikäli aikoo menestyä globaalissa kilpailussa. Suomella on tältä osin erityisen suuret haasteet, koska taloutemme on kohdannut useita suuria shokkeja kuten Nokian kännykkätuotannon loppumisen, useiden paperitehtaiden sulkemisen ja Venäjälle viennin tyrehtymisen. Lisäksi viennin kustannuskilpailukyky on heikentynyt huomattavan paljon. Teollisuustuotanto onkin supistunut Suomessa lähes samaa tahtia kuin Kiinassa. Vuonna 2005 teollisuustuotannon BKT-osuus oli 23,2 prosenttia ja viime vuonna vain 16,2 prosenttia. Osuuden lasku on ollut kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen suuri.

Heikki Koskenkylä

Kirjoittaja on lähes 40 vuotta Suomen Pankissa työskennellyt rahoitusmarkkina-asiantuntija. Hän jäi eläkkeelle rahoitusmarkkinaosaston päällikön paikalta, ja toimii nykyisin Linse Consultingissa liikkeenjohdon konsulttina.