Kokenut opettaja pohtii: Kaunistelevatko koulut maahanmuuttajatietojaan?

Kyse voi tietenkin olla huoltajan tai satunnaisen kouluvierailijan näköharhasta tai ennakkoluuloisesta katseesta. Tai sitten ei.

Kokenut AMK-opettaja ja teini-ikäisten äiti arvelee, että koulujen verkkosivuilla tai virallisissa esitteissä vilahtelevat luvut eivät tarkkaan ottaen pidä paikkaansa.

Yritys estää koulushoppailua

Toinen vaihtoehto on, että kukaan ei vääristele mitään, mutta tilastollisin keinoin asiat saadaan näyttämään toiselta kuin mitä ne ovat.

– Esimerkiksi Espoo on linjannut, että jos oppilas on syntynyt Suomessa, hänet luokitellaan S1-oppilaaksi – kielitaidosta tai muusta taustasta riippumatta, opettaja pohtii.

Jos todella on niin, että koulukohtaisia tietoja kaunistellaan, syynä voi olla yritys estää koulushoppailua eli valikointia sen mukaan, millainen oppilasaines niissä on.

– Tätä voisi ehkä olla syytä selvittää. En varmaankaan ole ainoa, joka on asiaan kiinnittänyt huomiota sekä huoltajan että opettajan roolissa.

Vika ei ole oppilaissa vaan politiikassa

Suomen Uutisten haastattelema AMK-opettaja on alun perin opiskellut suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi, ja siinä ominaisuudessa hän työskentelee myös nykyisessä työpaikassaan.

Tai yrittää työskennellä.

– Myös minulla on paljon maahanmuuttajia opiskelijoinani. Näen, että ei ole näiden nuorten aikuisten, vaan meidän maahanmuutto- ja koulupolitiikkamme syy, että arki, oppiminen ja opettaminen ovat yhtä suossa tarpomista.

– Kun pääasia on valmistuvien oppilaiden määrä, ei laatu, joudun jatkuvasti tinkimään esimerkiksi suomen kielen osaamiseen liittyvistä vaatimuksista. Se tuntuu pahalta, myös näiden nuorten puolesta. Minulle henkilökohtaisesti tämä finglish ottaa koville.

Käytännöt siunataan monikulttuurisuuden nimissä

Vaatimustason lasku ja monet muut seikat ovat johtaneet siihen, että opettajat joutuvat jatkuvasti painiskelemaan eettisten, varsinkin ammattieettisten, kysymysten äärellä.

– Tietyistä kulttuureista meille tulee oppilaita, jotka olettavat, että kun he ulkomaalaisina maksavat opinnoistaan, he saavat vaatia läpipääsyä olemattomalla osaamisella ja vielä olemattomammalla kielitaidolla. Monikulttuurisuuden nimissä ja nimellisten tutkintotavoitteiden vuoksi meidän virkavaltamme siunaa nämä käytännöt.

Opettaja toisi sekä peruskouluun että myös kolmannen asteen opetukseen tasoryhmät:

– Osaamiserot ovat valtavia. Sekä hitaat että nopeat oppijat kärsivät, kun lähtötaso oletetaan automaattisesti samaksi.

– Monet kollegani ihmettelevät, mitä järkeä tässä työssä enää on. Kysymme tätä siis siitä huolimatta, että olemme opettajiksi halunneet ja hakeutuneet. Koulutus oli Suomen kruununjalokivi, ja tekee pahaa seurata sen tahallista tuhoamista.

Lukiolaisten maahantuonti on orjakauppaa

Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.

Suomen Uutiset tapasi opinto-ohjaaja ja koulukuraattori Jouni Vallinin, jolla on kattava kokemus niistä lukio- ja amk-opiskelijoista, joita houkutellaan ja tuodaan Suomeen esimerkiksi Burmasta, Indonesiasta ja Taiwanista. Tuontibisneksestä hyötyvät erityisesti yksityishenkilöt, jotka välitystä ja markkinointia hoitavat. Ongelmistaan huolimatta maksullinen opiskelijatuonti on tuonut Suomeen myös positiivisia asioita, joista Vallin mainitsee esimerkiksi saapujien korkean lähtötason.

– Esimerkiksi matematiikassa nämä Kaukoidästä tulleet oppilaat ovat paljon edellä samanikäisiä kantasuomalaisia. Mietinkin joskus, saavatko tulijat tarpeeksi haastetta täällä. Lisäksi he ovat tunnollisia, aina paikalla, hyvänä esimerkkinä muille.

Tämä ei tarkoita, että Vallin kannattaisi opiskelijatuontia sellaisena kuin se nyt toteutuu. Päinvastoin, hän nimittää tuontibisnestä orjakaupaksi.

– Heidät houkutellaan maahan katteettomilla lupauksilla ja pannaan maksamaan siitä, Vallin sanoo ja viittaa esimerkiksi Peter Vesterbackan Finest Future -bisneksiin.

Tuontibisnes on verorahojen ja lasten hyväksikäyttöä

– Kun oppilas on saatu tänne, hän jää yksin. Osa selviää, huolestuttavan iso osa ei. Ja tämä ei ole näiden lasten vika.

– He ovat vielä teini-ikäisiä ja tarvitsisivat perheen ja vanhemman läheisyyttä ja ohjausta, varsinkin, kun suomen kielen taito on puutteellinen. Meillä myös opetus ikäänkuin ajaa yksinäisyyteen ja ruudun ääreen, kun opiskelumateriaali on pitkälti verkossa.

– Parhaiten jaksavat ne, jotka löytävät harrastuksia ja liikunnallisia aktiviteetteja. Mutta olen nähnyt niitä lapsia, jotka tänne saavuttuaan päätyvät melkein itsemurhan partaalle. He ovat lisäksi niin kunniantuntoisia, että eivät voi myöntää tai kertoa sitä esimerkiksi omaisilleen kotimaassa.

Vallin arvelee, että perinteiset opetusmenetelmät ja yhteiset liikuntatauot voisivat tukea niin maahantuotuja kuin omiakin oppilaita.

– Tällaisena kuin tuontibisnes nyt on, näen sen lähinnä meidän verorahojemme ja kaukaa tulevien lasten hyväksikäyttönä.