Joka vuosi eduskunta käy läpi saman rituaalin. Hallitus esittelee talousarvionsa, ja oppositiopuolueet julkaisevat talousarviolle omat vaihtoehtobudjettinsa. Useimmat suomalaiset jättävät koko näytöksen väliin. Jopa politiikan seuraajille vaihtoehtobudjetit näyttäytyvät lähinnä teknisenä pakollisuutena – oppositioteatterina, jonka merkitys on vähäinen ja jonka sisältö unohtuu seuraavana päivänä.
Vaihtoehtobudjettia laatii huomattavasti pienempi joukko kuin valtion budjettia, jota on laatimassa ministeriöiden virkamiesten armeija. Vaihtoehdon ei kuulukaan olla mikään täydellinen tai kaikenkattava suoritus. Riittää, että se paljastaa politiikan todelliset jakolinjat.
Vaihtoehtobudjetin laadinta on eräänlainen kenraaliharjoitus hallitustyölle. Oman vaihtoehdon muutosesitykset pitää saattaa sellaiseen muotoon, että ne ovat toteutettavissa perustuslain ja olemassaolevan lainsäädännön puitteissa.
Vaihtoehtobudjetit kertovat kuitenkin paljon puolueen mielenkiinnon kohteista. Vaihtoehdon linjaukset sitovat puolueita poliittisesti.
Vihreät – Euroopan halvimman täysihoitolan keksijänä
Perussuomalaisten politiikassa monet tavoitteemme liittyvät ilmiöihin, jotka eivät juuri budjetissa näy. Esimerkiksi EU:n elpymispaketti ei näy Suomen valtion velassa, koska velka on EU:n nimissä – Suomi vain joutuu maksamaan sen velan korot ja lyhennykset, tavalla tai toisella. Ilmastolaki tai EU:n ilmastosopimus on helppo allekirjoittaa, jos mahdolliset vaikutukset ja kustannukset ilmestyvät budjettiin vasta seuraavalla vaalikaudella. Maahanmuuton saralla yhden pakolaisen kustannus budjetissa on vain ensimmäisen vuoden vastaanottokulut. Budjettiin ei merkitä miljoonan tienoilla olevia elinkaarikustannuksia per pakolainen.
Vihreät ilmoittivat vaihtoehtobudjetissaan ajavansa pakolaiskiintiön korottamista 1 500 henkilöön. Koska pakolaiskiintiö on nyt 500, tämä korotus tarkoittaisi julkiselle taloudelle arviolta miljardin euron tappiota elinkaaren ajalta. Kuitenkin vihreät ovat varanneet rahaa tämän korotuksensa toteutukseen vain 10 miljoonaa, eli 10 000 euroa per pakolainen.
Riittääkö muka 830 euroa kuussa yhden pakolaisen majoittamiseen, terveydenhuoltoon, ruokkimiseen ja neuvontaan? Tuon hintainen täysihoitopaketti kelpaisi nimittäin minullekin, ehkä vihreiden puoluetoimistolta voi kysyä tarjousta? Mikäli vihreiden lukema pitäisi paikkansa edes yhden vuoden osalta, maamme voisi muuttua matkailu- ja majoituspalveluiden suurvallaksi.
Toimintaviiri SDP:lle, erikoistoimintaviiri keskustalle
Kuluvan vaalikauden aikana demarit ei ole vaihtoehtobudjeteissaan perunut kaikkia sellaisia Orpon hallituksen tekemiä toimia, joita SDP on äänestyksissä ja eduskunnan puheenvuoroissa vastustanut. Jos demarit olisi johdonmukaisesti perunut kaikki sellaiset toimet, joita se on vastustanut, he olisivat joutuneet myös varaamaan rahaa näiden leikkausten tai lainsäädäntömuutosten perumiseen. Se ei sitten olekaan niin helppoa. Toimintaviiri demareille siitä hyvästä, että se on hiljaa hyväksynyt suuren osan hallituksen tekemistä sopeutustoimista. Puheet ja teot, hyvät ystävät, puheet ja teot.
Vaihtoehtobudjeteissa perutaan jokin hallituksen ikävä päätös tyypillisesti vain kerran. Seuraavana vuonna leikitään, että kyseinen muutos on jo vanha, eikä sitä muka tarvitse enää perua. Jos neljänä vuotena tekee joka vuosi yhden leikkauksen, ja oppositio vastustaa jokaikistä, kyllä silloin pitäisi pysty esittämään rahat kaikkien neljän leikkauksen perumiseen, eikä vain yhden.
Erityistoimintaviiri myönnetään kuitenkin keskustalle. Kun yleistä arvonlisäverokantaa korotettiin 24 prosentista 25,5 prosenttiin, keskusta puhui veromoukarista ja koko talouden näivettävästä hallituksesta. Keskustan omassa vaihtoehdossa alvia olisi korotettu vain 25 prosenttiin.
Ihan oikeasti, haloo ja huomenta. Vai että 25 on maltillista, mutta 25,5 on täystuho.
Kun keskusta ei juuri ilmestyneessä vaihtoehtobudjetissaan ilmoita arvonlisäveron madaltamisesta 25% tasolle, ilmeisesti se on nyt tyytyväinen hallituksen tekemään korotukseen. Mikä muuttui? Miksei keskustan linjaus ole uutinen? Pyytääkö keskusta nyt anteeksi aiempia puheita hallituksen veromoukarista ja näivettämisestä? Kaiken kukkuraksi keskusta rahoittaa vuoden 2026 vaihtoehtobudjettiaan perumalla vuonna 2027 voimaan astuvan veronalennuksen.
Kuluttajansuojaa pitemmän aikavälin ohjelmalla?
Jotta kuluttajansuoja toteutuisi, yksittäisen vuoden vaihtoehdon sijaan puolueilta olisi kiva nähdä monivuotinen suunnitelma. Tavoitteet, keinot, aikataulutus. Realistiset ja haastettavissa olevat oletukset muutosten vaikutusarvioista.
Ja silloin kun tehdään yhden vuoden budjettia, olisi kiva nähdä jokin arvio vaikutuksista julkisen talouden tilaan pitkällä aikavälillä. Tämä maa ei ole enää kiinnostunut siitä, mikä on jonkin asian vaikutus sukupuolten yhdenvertaisuuteen tai Suomen hiilipäästöihin. Jos joku on, se tekee sen kohteliaisuuttaan. Nyt ollaan paljon kiinnostuneempia siitä, onko ylisukupolvista Suomea olemassa. Se varmistetaan parhaiten ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden, ja pystyssä pysyvän valtiontalouden kautta.
Valtiontalouden tarkastusvirasto ja talouspolitiikan arviontineuvosto, lehdistön, ministeriöiden ja etujärjestöjen ohella, seuraavat hyvin tarkkaan hallituspolitiikkaa. Edes SDP ei pääse karkuun havaintoa, että Marinin hallituksen aikana määrärahat nousivat reilusti, ja kaikki lisäykset eivät liittyneet koronaan, turvallisuuteen tai automatiikkaan. Mutta kuka katsoo oppositiopuolueiden puheiden perään, ja arvioi niiden paikkansapitävyyttä?
Oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjetit voidaan hyväksyä poliittisina pamfletteina ja harjoitustöinä. Mutta on siellä rivien välissä asiaakin. Oppositiopuolueista keskusta ja SDP tietävät, että menosopeuttaminen on välttämätöntä eikä hallituksen toiminnalle ole isosti vaihtoehtoa. Hiljaisesti ne hyväksyvät suuren osan leikkauksista – ja vähän vaan peruisivat joitakin erityisen paljon huomiota saaneita hallituksen ikäviä päätöksiä.
