KOMMENTTI | Toimittaja Johanna Vehkoo kutsui oululaista kaupunginvaltuutettua Junes Lokkaa ”natsipelleksi” ja ”rasistiksi” 2016. Onko kyseessä kunnianloukkaus? Normaalisti tämän selvittäminen olisi oikeuslaitoksen tehtävä, mutta tämän päiväisen uutisoinnin perusteella asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Suomalainen media on jälleen kerran ryhtynyt osapuoleksi sitä itseään koskevaan keskusteluun, ja ryhmittynyt tukemaan Vehkoota – yhtä omistaan – ja syyttelemään oikeusjärjestelmää. Tapaus ei ole kunniaksi mediakentälle.
Vilkaistaanpa tuoreita ulostuloja:
Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Ahon mukaan ”syytteen nostaminen Vehkoota vastaan osoittaa suhteellisuudentajun puuttumista”. Asiasta kirjoittaa HS.
Liiton mukaan ”Oikeudenkäynti on kohtuuton” sekä ”nurinkurinen”.
Iltalehden mukaan ”tänään nähdään irvokas puuhasteluhetki Oulun käräjäoikeudessa”.
Lehti jatkaa: ”Maalaisjärki ihmettelee kovasti, miksi käräjät edes käydään, kun asianomistaja on rakentanut koko näkyvyytensä solvausten ja loukkausten varaan, ja vastaaja on esittänyt yksittäisen, sinänsä epäkorrektin ilmauksen.”
Aamulehti kommentoi aiemmin, että kyseessä on ”irvokas tragikomedia, joka ei ole kunniaksi suomalaiselle oikeusjärjestelmälle.”
Jaa.
On erittäin poikkeuksellsita, että media ottaa näin suorasukaisesti kantaa avoimeen oikeustapaukseen. Erityisen kummallista on se, että kantaa otetaan kun syytettynä on median edustaja itse. On ilmiselvää, että median pitäisi kiihkostaan huolimatta kunnioittaa oikeuslaitoksen arvovaltaa ja pysyä nahoisaan sen aikaa, että tuomio kuullaan.
Puntarissa on monta asiaa, eikä vähäisimpänä niistä ole toimittajien halu jatkaa niiden lokaamista, joista eivät pidä. Tätä taustaa vasten ei sinänsä ole ihme, että media on niin pistoksissa tapauksesta.
Vertailun vuoksi: Äskettäin puitiin toista kunnianloukkaustapausta, jossa mieshenkilö oli kirjoittanut toimittaja Linda Pelkoselle tekstiviestin. Mies nimitti Pelkosta ”törkeeksi ämmäksi”. Käräjäoikeuden mukaan ilmaisu täytti halventamisen tunnusmerkistön, ja mies tuomittiin kunnianloukkauksesta. Asiasta kertoi Uusi Suomi.
Jos ”törkee ämmä” tekstiviestissä on kunnianloukkaus, niin eikö someryhmään kirjoitettu ”natsipelle” ole myöskin kunnianloukkaus? Jos ei ole, niin miksei? Linjanveto on nykylainsäädännön puitteissa vaikeaa.
Jotta asia voidaan ratkaista säällisessä järjestyksessä, on oikeuslaitoksen ratkaistava asia. Sitä ei voida ratkaista toimittajien oman kollektiivin huutoäänestyksellä.
Media on toisaalta itse vaatinut voimakkaasti yhä kireämpää vihapuhelainsäädäntöä ja sananvapauden rajoituksia. Ei tietenkään itseään koskevia, vaan sellaisia, joilla suitsitaan tavallisten kansalaisten puheoikeutta. Mutta ei varmaankaan ole tarkoitus, että Suomen lait koskevat vain nettikirjoittajia, eivätkä lainkaan toimittajia?
Syyttäjällä lienee perusteensa syytteen nostamiseen, ja päätös kuullaan myöhemmin. Puntarissa on monta asiaa, eikä vähäisimpänä niistä ole toimittajien halu jatkaa niiden lokaamista, joista eivät pidä. Tätä taustaa vasten ei sinänsä ole ihme, että media on niin pistoksissa tapauksesta. Mutta kyseessä on toisaalta myös kansalaisten oikeusturva. Onko sellaisella henkilöllä, joka on syystä tai toisesta joutunut median epäsuosioon, oikeutta saada asiaansa asiallisesti käsitellyksi?
On ilmiselvää, että medialla on Suomessa merkittävää poliittista valtaa. Sen haluttomuus kunnioittaa riippumattoman tuomioistuimen päätösvaltaa korostaa entisestään sen asemaa.
Vehkoon tapauksen myötä suomalaisessa keskustelussa nousee väistämättä esiin kysymys siitä, mikä on lopulta heidän asemansa, jotka asettuvat valtamediaa vastaan? Lainsuojattomuus? Elämä häpäistynä? Sen saman median toimesta, joka etsii vihapuhujia öin ja päivin?
Ehkä ihan kaikissa toimituksissa ei ole havaittu sitä, että Suomessa ei enää vähään aikaan ole ollut voimassa lainsuojattomuuden käsitettä. Vaikka Kake sanoisi Arskasta perjantaina rumasti, ei se tarkoita sitä, että Arska voi kirjoittaa Hesarin etusivulle seuraavana päivänä, että Kake on natsifasisti.
Ja jos Kake puhkoo Arskan auton renkaat, ei se tarkoita sitä, että Arska voi laillisesti puhkoa Kaken auton renkaat.
Vehkoon tapauksessa on kyse myös siitä, kumpi tässä maassa lopulta sanoo kiistanalaisten asioiden kohdalla viimeisen sanan. Oikeusistuin vai pääkirjoitustoimittaja?
Täydennys:
Samalla kun puidaan sitä, voiko toimittaja sättiä Junes Lokkaa natsiksi, eräs toinen oikeustapaus ratkeaa. Niin ikään Oulun käräjäoikeudessa.
Ilta-Sanomat kertoo pelkistetyssä uutisessaan Oulun seksuaalirikosvyyhdin ensimmäisestä tuomiosta: Tadzikistanilainen Asoev Muso saa käräjäoikeudessa kolmen vuoden kahdeksan kuukauden mittaisen ehdottoman vankeusrangaistuksen alle 10-vuotiaaseen tyttöön kohdistuvasta törkeästä hyväksikäytöstä ja törkeästä raiskauksesta. Tyttö on maahanmuuttajataustainen, ja Muso on toiminut tämän uskonnollisena opettajana.
Kenellekään vaihtoehtomedioita seuranneelle Junes Lokan ja hänen kumppaninsa Tiina Wiikin osallisuus äärimmäisen törkeän seksuaalirikossarjan paljastamisessa ei tule yllätyksenä. Perinteisen median seuraajat ovat saaneet lähinnä ihmetellä sitä, miten valtamedia on yrittänyt poisselittää seksuaalirikosilmiötä.
Samaa tympeää kohtelua, jota valtamedia tänään tarjoaa oikeuslaitokselle, tarjoiltiin hetki sitten poliisille. Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen jopa väitti poliisin lietsovan pelkoa tiedottamisellaan.
Näiden kahden oikeustapauksen yhdistelmä on mieletön: Valtamedia kieltäytyy käsittelemästä asiallisesti maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia, ja käy solvauksilla niiden kimppuun, jotka tuovat rikoksia päivänvaloon. Kun haukkuja saanut puolustautuu, media katsoo asiakseen käydä oikeuslaitoksen edustajien kimppuun.
Ylimielistä pöyhkeyttä. Ei mitään muuta.
Jokin on tämän maan mediassa pahasti vialla.
MATIAS TURKKILA