

Sopimus Euroopan unionista, artikla 125. / LEHTIKUVA
Kommentti: Suomen valtion lainsäädännöllinen pohja on tällä hetkellä epäselvä – EU:n lakeina toimii poliittinen tahto
Suomen lainsäädäntö on alisteinen EU-lainsäädännölle. EU ei piittaa omista laeistaan. Näiden yhdistelmä aiheuttaa Suomelle erikoisen oikeudellisen tilanteen. Asiasta kirjoittaa päätoimittaja Matias Turkkila.
On ollut jo pitkään tiedossa, että EU-oikeus on jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden yläpuolella. Tätä kutsutaan ensisijaisuusperiaatteeksi.
Mutta mitä on EU-oikeus? Onko sitä olemassakaan?
Keneltäkään ei varmaan ole jäänyt huomaamatta, että EU ei noudata omia sääntöjään. Ei edes kaikkein pyhintään, eli perussopimuksia, joiden lähin vastine Suomessa on perustuslaki.
Keskustan Antti Kurvinen kertoo EU-oikeuden tulkinnan olevan teleologista – siis päämäärähakuista.
Sama suomeksi: tarkoitus pyhittää keinot.
EU:n toiminta on kieltämättä ollut tämän periaatteen mukaista.
Esimerkki: EU:n peruskirja kieltää ehdottomasti maiden välisen yhteisvastuun. Kieltoa on rikottu pää märkänä, ja erilaisia yhteisvastuuseen perustuvia rahoitusmekanismeja on rakennettu vuosikausien ajan.
Juuri nyt odotetaan EU-komission ehdotusta, joka vie kielletyn yhteisvastuun niin sanotusti nextille levelille. On tarkoitus antaa suoria avustuksia. EU on jälleen luomassa uutta rahoitusvälinettä, joka ei perustu vallitsevaan lakiin, vaan on sen vastainen.
Suomen pääministeri Sanna Marin ei puutu siihen, että uusi tukimuoto rikkoo sekä EU-perussopimuksen henkeä että sen suoraa kirjainta. Hänen mukaansa Suomi kannattaa rakentavaa otetta ja yhteisymmärrystä.
Suomessa on kaksi keskeistä kansanvallan instituutiota. Toinen on pääministerin johtama eduskunta, toinen on tasavallan presidentti. Viikonlopun kultarantakeskustelujen keskeinen anti oli näiden kahden välinen konflikti. Sauli Niinistön sanoma on verhottu diplomatian kielelle, mutta viesti on selvä: tasavallan presidentti varoittaa yhteisvastuusta. Pääministeri ei lotkauta korvaansakaan.
+++
Kuuluisan Kantin imperatiivin mukaan jokainen yksittäinen teko tulisi aina punnita siten, että teon perusteella voitaisiin säätää yleinen moraalilaki. Esimerkiksi tikkarin varastaminen on huono ajatus, koska yksittäisen varkauden salliminen edellyttäisi ajatusta, että varastaminen on ylipäätään sallittua. Harva kannattaisi tällaista.
EU-oikeus ei läpäise Kantin imperatiivia. EU tarjoilee meille ajatusta, että lakien ja kaikkein keskeisimpien EU-periaatteiden rikkominen on sallittua.
Suomessa on totuttu ajattelemaan, että lait laaditaan eduskunnassa perusteellisen kansalaiskeskustelun ja asiantuntijakuulemisten jälkeen.
EU:ssa kaikki on toisin. Euroa ja velkaantumista koskevissa kriittisissä kysymyksissä EU:n lakeina toimii tällä hetkellä poliittinen tahto. Ei lain kirjain eikä sen henki.
Suomen lainsäädäntö on alistettu tälle tahdolle.
Lopputulos on häkellyttävä – on mahdotonta täsmällisesti sanoa, mitkä oikeudelliset periaatteet ovat Suomessa voimassa ja mitkä eivät.
+++
On syytä muistuttaa ikivanhasta kahtiajaosta, jota kuvaavat termit rule-of-law ja rule-by-law:
Rule-of-law tarkoittaa oikeusvaltioperiaatetta. Sen peruspilareihin kuuluu periaate, jonka mukaan kukaan ei ole lain yläpuolella. Poliittisten johtajien oikeus hallita nojaa kansalaisten vapaaehtoiseen valintaan.
Rule-by-law tarkoittaa hallitsijan oikeutta vallankäyttöön lakien avulla. Maailman pimeimmissä despotioissa hallitsijat käyttävät lakeja turvatakseen oman valtansa. Laeista ei ole suojaa hallitsijoiden vaatimuksia ja mielihaluja vastaan, vaan ne päinvastoin sinetöivät hallitsijan aseman.
Euroopan unioni on ottanut askeleita jälkimmäiseen suuntaan. Unioni hilaa päämajansa katolle despotian lippua.
Poliittinen tahto tekee mitä tahansa turvatakseen asemansa ja valtansa. Kuten EKP:n ex-pääjohtaja Mario Draghin sanoi: ”whatever it takes”.
+++
Se poliittinen tahto, joka ei itse välitä oikeusvaltioperiaatteesta, syyttää tietenkin samasta synnistä muita. EU käy sen mahtia vastaan niskoittelevien jäsenmaiden (Puola, Unkari) kimppuun muodollisena perusteenaan oikeusvaltioperiaatteen rikkominen.
Ilmassa leijuu paradoksin katku.
MATIAS TURKKILA
Artikkeliin liittyvät aiheet
- Rule-by-law Rule-of-law Elpymisrahasto Oikeusvaltioperiaate Sanna Marin Sauli Niinistö Mario Draghi EKP Matias Turkkila EU
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita


EKP imuroi kaiken Italian uuden nettovelan yhteiseen piikkiin – Vähämäki: Laittavat pohtimaan euroalueesta eroamista

EKP lisää pandemiaostojaan 600 miljardilla eurolla – epätasapainoinen osto-ohjelma jo 1 350 miljardia euroa

EU-tukipakettien yhteissumma nousee biljooniin – Koskenkylä: Eduskunnan selvitettävä paketin laillisuus Suomen perustuslain kannalta
Viikon suosituimmat

Teemu Keskisarjan kolumni: Aatu Arjalainen ja Nahom Hagos – kumpi on todempi uhka?

Someen jaettu pahoinpitely nostatti espanjalaisten raivon – afrikkalaisjengin ja paikallisten yhteenotot ovat jatkuneet yli viikonlopun
Paikallisten asukkaiden ja afrikkalaisjengin väliset väkivaltaisuudet ovat jatkuneet jo kolmatta yötä espanjalaisessa pikkukaupungissa. Taustalla ovat sosiaaliset ongelmat ja uskonnollinen eripura, joiden sanotaan olevan hallitsemattoman maahanmuuton seurausta. ”On aika panna vastaan ennen kuin on liian myöhäistä”, tulkitsee asukas paikallisten tuntoja.

Päivän pointti: Missä Suomi-median logiikka Teksasin tulvauutisoinnissa? Väittää ehdotettujen menoleikkauksien vaikuttaneen ennen kuin niitä on tehty

Riippumattomalta medialta yläpeukkua Teemu Keskisarjan ehdotukselle Yle-veron uudelleenohjauksesta – pitkällä tähtäimellä kaiken median tulisi kuitenkin toimia markkinaehtoisesti
Aidosti riippumattomat ja itsenäiset media-alan tekijät pitävät ongelmallisena nykyistä Yle-veromallia, jonka turvin Yleisradio syö tilaa mediakentältä. Kansanedustaja Teemu Keskisarjan esitys Yle-veron uudelleenkohdistamisesta toisi mukaan kilpailua mediakentälle, sekä palauttaisi osittaisen protestoinnin mahdollisuuden kansalle.

Yliopistonlehtori emerita ajattelee liberaalilaatikon ulkopuolelta: Pakkoinkluusio ei toimi missään – ei kouluissa, työpaikoilla eikä maahanmuuttopolitiikassa
Voiko yliopistolla työskennellä ja luoda uraa, vaikka tunnustautuu kristityksi tai konservatiiviksi? Saako tieteentekijä vastustaa aborttia, pitää Israelin puolta ja puhua ääneen islamisaation luomasta uhkasta länsimaille? Kyllä, se on mahdollista, mutta ei mutkatonta. Ja ehkä siksi niin harvinaista.

Hallitus selvittää maahanmuuttajien arvot: ”Lupa asua Ruotsissa ei kuulu ihmisoikeuksiin”
Maahanmuutto- ja integraatiopolitiikan pitää perustus tosiasioihin, ei näppituntumaan saatikka oletuksiin. Näin ajattelee tuore opetus- ja integraatioministeri Simona Mohamsson (ent. Mohammad). Yhteiset tasavertaisuuteen perustuvat arvot on hyväksyttävä, sillä ”lupa asua Ruotsissa ei kuulu ihmisoikeuksiin”.

Päivän pointti: Toksinen vallankäyttö, toiminnan ristiriitaisuudet ja kasvava tyytymättömyys Pride-liikkeen sisällä herättävät pohtimaan, joko Pride-aikakausi on tullut päätökseensä

Ranska avaamassa ovea uusille tulijoille – pelkkä palestiinalaisuus riittää nyt turvapaikan perusteeksi
Ranska on päättänyt myöntää turvapaikkoja Gazan palestiinalaisille. Tie EU:n alueelle on nyt periaatteessa auki kahdelle miljoonalle uudelle pakolaiselle. Päätökseen on reagoitu voimakkaasti, sillä se voi johtaa pakolaistulvaan ja Hamasin terrroristien ujuttautumiseen Euroopan ytimeen.

Työelämägallup: Vain vajaa puolet ammattiliiton jäsenistä tietää, että työttömyysturva ei edellytä liiton jäsenyyttä
Ammattiliittoon kuuluminen ei itsessään takaa turvaa työttömyyden varalta. Turvan takaa työttömyyskassan jäsenyys. Tämä ei ole selvää läheskään kaikille ammattiliittojen jäsenille.

EVA:n tutkimus paljastaa arvomuutoksen: Suomalaiset kallistuvat oikealle, identiteettipolitiikka ei enää vetoa kansaan kuten ennen
Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuore arvo- ja asennetutkimus osoittaa, että suomalaisten asenteet ovat siirtyneet selvästi oikeistolaisempaan suuntaan kuluneen vuosikymmenen aikana. Suomalaisista noin puolet (49 prosenttia) asemoi itsensä poliittisesti oikealle, vajaa kolmannes vasemmalle (31 prosenttia) ja viidesosa (19 prosenttia) keskelle.