Kun transkiihkoilu tieteen jyräsi: woke-aktivistilääkäri salasi tutkimustulokset, joiden mukaan murrosiän siirtäminen ei paranna nuorten mielenterveyttä

Yhdysvaltain terveysinstituutit (National Institutes of Health) toteuttivat yhdessä tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli selvittää murrosikää jarruttavien lääkehoitojen mielenterveysvaikutuksia. Kysymys lasten ja alaikäisten mahdollisuudesta saada sukupuolihoitoja jakaa mielipiteitä hyvin jyrkästi.

Tutkimuksen kohteena oli 95 lasta, joiden ikä oli keskimäärin 11 vuotta. Lapset olivat saaneet murrosikää jarruttavia lääkkeitä vuodesta 2015 lähtien. Transhoitoihin tyypillisesti kuuluvan lääkityksen tarkoituksena oli viivästyttää murrosiän mukanaan tuomia vaikutuksia kehoon, kuten rintojen kehitystä tai äänen madaltumista.

Kahden vuoden seurannan jälkeen hoidot eivät olleet parantaneet lasten mielenterveyttä. Kesti kuitenkin lähes kymmenen vuotta ennen kuin tietoa tutkimustuloksista tihkui julkisuuteen. Tutkimushankkeen johtava lääkäri ja transoikeuksien puolestapuhuja Johanna Olson-Kennedy oli haluton julkaisemaan tuloksia sellaisenaan.

Olson-Kennedy selitteli lasten olleen ”todella hyvässä kunnossa” sekä ennen tutkimusta että sen jälkeen. New York Times kuitenkin huomautti tällaisen kaunistelun olevan ristiriidassa tutkijoiden aikaisempien havaintojen kanssa. Neljäsosalla tutkimukseen osallistuneista oli havaittu olleen ”masentuneita tai itsetuhoisia” taipumuksia ennen hoitojen aloittamista.

Tuore tutkimus ei myöskään vahvista aikaisemman, vuoden 2011 hollantilaistutkimuksen tuloksia, johon lasten transhoitojen puolestapuhujat tyypillisesti vetoavat. 70 lapsen otannalla tehty tutkimus väitti hoitojen parantaneen potilaiden mielenterveyttä ja vähentäneet henkisiä ongelmia.

Kun New York Times kysyi Olson-Kennedyltä, miksi hänen hankkeensa tutkimustuloksia oli pantattu lähes yhdeksän vuotta, hän myönsi poliittiset motiivinsa. ”En halua työmme joutuvan lyömäaseiksi”. Toisaalta hän selitteli, että tulosten tulisi ”Olla tasan tarkkaan asian ytimessä, selkeästi ja johdonmukaisesti. Ja se vaatii aikaa.”

Erityisesti Olson-Kennedy kertoi pelkäävänsä, että todisteita olemattomista mielenterveyshyödyistä tultaisiin käyttämään oikeudellisesti hoitojen tarjoamista vastaan.

Washington Post -lehden KFF Trans in America -kyselyn mukaan ehdoton enemmistö (68%) amerikkalaisista aikuisista vastustaa murrosikää lykkäävien hoitojen tarjoamista transsukupuolisiksi identifioituville 10-14-vuotiaille lapsille. 58% vastustaa samoja hormonihoitoja vielä 15-17-vuotiaille.

Pantattuun tutkimukseen osallistunut Boston Collegen kliinisen ja tutkimuspsykologian harjoittaja Amy Tishelman kritisoi tulosten tarkoitushakuista panttaamista tieteen vastaisena. Hänen mukaansa hormonihoitojen vähäiset mielenterveyshyödyt voidaan tulkita myös rakentavasti. Tishelman korostaa, että ilmiötä ei ylipäätään tunneta tarkasti, ja sitä pitäisi tutkia enemmän.

Transnuoriin erikoistunut kliininen psykologi Erica Anderson kommentoi New York Post -lehdelle, että päätös tiedon panttaamisesta oli ”shokeeraava” ja ”ahdistavaa” sitä vasten, miten merkittävästä tutkimuksesta on kyse:

”Janoamme tietoa sukupuoltaan kyseenalaistavan nuorison lääketieteellisistä hoidoista. Tohtori Olson-Kennedyllä on Yhdysvaltain historian suurin tutkimusrahoitus tämän aiheen tutkimiseksi, ja hän vain panttaa arvokasta tietoa.”

Andersonin mukaan Olson-Kennedyllä ei ole etuoikeutta päättää tutkimustulosten julkaisemisesta. Hän ei myöskään ostanut kohutohtorin esittämiä perusteita tulosten hyllyttämisestä: ”Tuloksia ei raportoida tai pantata sen perusteella, miten joku toinen reagoisi niihin.”

Viime huhtikuussa Ison-Britannian kansallinen terveydenhuolto-organisaatio NHS kielsi lapsille suunnatut murrosikää hidastavat hoidot. Taustalla oli neljän vuoden mittainen itsenäinen tutkimus, jonka mukaan suurimmalle osalle nuorista lääkehoidot eivät ole paras keino hallita sukupuoliahdistusta.

New York Post nostaa esille myös johtavan suomalaisen nuorisopsykiatrian professorin Riittakerttu Kaltialan, jonka mukaan neljä viidestä sukupuoltaan kyseenalaistavasta lapsesta ”kasvaa ulos” sukupuoliahdistuksesta ja hyväksyy synnynnäisen sukupuolensa ilman lääkinnällistä väliintuloa.