Luomutuotanto pian muisto vain – perinteinen viljely yhä ympäristöystävällisempää ja satoa puolet lisää

Luonnonmukaisesti viljelty peltoala pienenee Ruotsissa kaiken aikaa. Perustaltaan on kyse siitä, että kansalaisten on haluttava luomua ja oltava valmiita maksamaan siitä. Pelkästään tukien varassa viljely ei pitemmän päälle onnistu.

Luonnonmukaisesti viljelty peltoala on ränä vuonna Ruotsissa 11 prosenttia ja 37 336 hehtaaria pienempi kuin vuosi sittten. Luomuala on vähentynyt vuodesta 2017. Kulutuskysyntä on ollut laskusuunnassa erityisesti pandemian ajoista lähtien.

– Kun porukat ovat sitä mieltä, että heillä ei ole luomuun varaa ja huomaamme kysynnän laskevan, niin sitä rupeaa miettimää itsekin omaa jatkamistaan, kertoo vastikään luomusta luopunut maanviljelijä Anette Gustawson Dagens Nyheterissä.

– Viime vuosi oli katastrofaalinen. Mutta nyt näemme, kuinka kasvu on merkittävästi parempaa. Minulla ei ole vertailumateriaalia, mutta varmasti sato on puolet parempi. Varmaan sillä on asian kanssa tekemistä, että olemme lisänneet typpilannoitusta.

Perusmaatalous yhä luonnonmukaisempaa

Perinteinen maatalous on edennyt paljon pidemmälle ympäristö- ja ilmastoajattelussa, kuin mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten. Kysymys on siitä, mikä tässä maailmassa lopulta on kestävää.

– Pelkästään se, että viljelemme maata niin, että meillä on ruokaa, on kestävää. Elintarvikkeet ovat myös paljon muutakin kuin vain sitä, mitä syömme. Jos ajattelee vaikkapa varautumisen näkökulmasta, sanoo Anette ja puoliso Jacob täydentää:

– Tuoton maksimointi pinta-alaa kohti on sekin ilmastotavoite.

Pelkästään tukien avulla ei voi viljellä

Aiemmin Ruotsin valtio tuki vuoroviljelyä. Vuorovuosin pelto oli heinällä ja sitten taas oli viljan vuoro. Tuki kuitenkin poistettiin vuodenvaihteessa.

Gustawsonin viljelijäpariskunnan mielestä perusta luomuun perustuvalle maataloudelle on se, että ihmiset haluavat luonnonmukaisesti viljeltyjä tuotteita ja ovat valmiita niistä myös maksamaan.

Viljely pelkästään tukien avulla ei onnistu. Näin jälkeenpäin he ovat tyytyväisiä omaan valintaansa.

– Luonto oli meitä vastaan, pohtii Jacob puolileikillään ja puoliso täydentää:

– Halusimme olla yhtä sen kanssa, mutta luonto ei ollut samaa mieltä meistä.