“Miksei pitkäaikaistyöttömiä päästetä pois kortistosta?”

Vaasalainen Maria Tolppanen (ps.) kantoi eduskunnan kyselytunnilla huolta pitkäaikaistyöttömien kohtalosta: onko kortisto oikea paikka ihmisille, jotka saattavat olla vuosikausia työttöminä – pitäisikö heitä auttaa jotenkin muuten?

– On sellaisia pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat olleet useita vuosia työttöminä ja jotka käyvät työvoimatoimistossa vain kerran vuodessa saadakseen perustoimeentulon. Pitäisikö sellaiset pitkäaikaistyöttömät siirtää sosiaalipuolelle täysin toiselle momentille, Tolppanen kysyi.

– Sehän pienentäisi esimerkiksi kuntien velvoitetyöllistämistä, kun tiedetään, että heille ei kuitenkaan haeta työtä, koska he eivät mahdollisesti kykenisi siihen työhön, joka heille annettaisiin. Onko tähän asiaan tulossa sellaista muutosta, joka olisi todellinen rakenteellinen muutos? Se antaisi mahdollisuuden keskittyä todellisiin työttömiin, jotka ovat työikäisiä ja -haluisia, Tolppanen kysyi työministeri Lauri Ihalaiselta (sd.).

2000-luvun Lex Taipale

Ihalainen vastasi, että työttömyyden rakenne on kehittynyt huolestuttavaan suuntaan: jo puolet on työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat olleet työttöminä yli vuoden, toistuvaistyöttömiä sekä sellaisia, jotka eivät ole työllistyneet työvoimapoliittisista toimenpiteistä huolimatta.

Siis vaikeimmin työllistyviä työttömiä. Meillä on 91 000 yli vuoden työttöminä olleita ja yli kahden vuodenkin erittäin paljon ja vielä sitäkin pitempään olleita, Ihalainen kertoi.

– Tosiasia on se, että osa näistä ihmisistä on väärässä putkessa: he eivät koskaan tule työllistymään. Sitten pitää miettiä, mikä olisi inhimillinen ratkaisu näille ihmisille, kun työ ei ole todellisuudessa näiden eihmisten vaihtoehto. Jokin lääketieteellinen valinta olisi hyvä juttu: jokin 2000-luvun Lex Taipale tarvitaan. Sekin on taloudellisesti aika arvokasta ja täytyy miettiä miten resursseja käytetään, Ihalainen puntaroi.