KOMMENTTI | Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus pohti laajassa artikkelissaan Suomen Uutisten (SU) tyyliä ja julkaisuperiaatteita. Esiin nousi usein kuultu kysymys siitä, miksei Suomen Uutiset kuulu Julkisen sanan neuvoston piiriin. Tässä kirjoituksessa hahmotellaan asian taustoja.
Kaikki suomalaiset puoluejulkaisut, poislukien Perussuomalainen-lehti ja Suomen Uutiset, ovat Julkisen sanan neuvoston (JSN) jäseniä.
JSN:n jäsenyyden keskeinen merkitys on siinä, että toimitukset sitoutuvat journalistin ohjeina tunnettuihin sääntöihin, joita on nelisenkymmentä. Vaikka ohjeet kannustavatkin tietynasteiseen itsesensuuriin, ne ovat pääsääntöisesti fiksuja. Ohjeet velvoittavat esimerkiksi suojelemaan arkaluonteisen rikoksen uhria sekä antavat kohtuullisen hyvät nuotit sille, missä oloissa rikosepäiltyjen henkilöllisyyden voi paljastaa. Ohjeet velvoittavat myöskin torjumaan piilomainontaa sekä suhtautumaan tietolähteisiin kriittisesti. Hyviä ohjeita kaikki.
Journalistin ohjeet alkavat sanoilla: ”Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta.” Niin onkin, mutta toisaalta harva tulee ajatelleeksi, että journalistin ohjeiden nimenomainen tarkoitus on luopua osasta toimitusten sananvapautta. Se, onko tämä hyvä vai huono asia, on kunkin asianosaisen itse pääteltävä.
Suomen lakiin on kirjattu normeja, joita kaikkien journalistien on noudatettava, kuuluivatpa he JSN:ään tai eivät. Keskeisiä lain vaatimuksia ovat virheiden oikaisumenettely ja vastineoikeus.
Miksei SU liity JSN:ään?
Suomen Uutiset on toistuvasti viestittänyt, että se ei voi vahvan puoluesidoksensa vuoksi katsoa olevansa riippumaton tiedonvälittäjä.
Suomen Uutiset on Perussuomalaiset rp:n äänenkannattaja. Kansanomaisemmin termein: se on puoluejulkaisu. SU:n keskeinen uutisointikohde on oman puolueen harjoittama politiikka sekä puolueen omien toimijoiden lausunnot. Suomen Uutisilla ja Perussuomalainen-lehdellä on hyvin korostunut rooli perussuomalaisten politiikasta tiedottamisessa. Tätä taustaa vasten on luonnollista, että se, mitä lehdessä kirjoitetaan puolueen politiikasta, ei poikkea merkittävissä määrin puolueen linjasta.
Puolueen julkaisujen kustannukset katetaan puoluetuella. Puoluelaki säätelee tarkoin ne käyttökohteet, joihin tukea on ylipäätään mahdollista käyttää. Puoluelain valtionavustusta käsittelevä lainkohta kuuluu seuraavasti:
”Valtion talousarvion rajoissa voidaan eduskunnassa edustettuna olevalle puolueelle myöntää avustusta sen säännöissä ja yleisohjelmassa määritellyn julkisen toiminnan tukemiseen.”
Puoluetuen käyttötarkoitus on siis pakottavalla lainsäädännöllä rajattu. Sillä on edistettävä yleisohjelmaa. Juuri näin Suomen Uutiset tekee.
Puoluelaki luo vahvan kytköksen puolueen ja puoluemedian välille. Se, että toimituksen työntekijät ovat suorassa palkkasuhteessa puolueeseen, luo toisen vahvan kytköksen.
Riippuvuussuhteista
Vuonna 2013 useissa puoluelehdissä jaeltiin potkuja. Demokraatin päätoimittaja Juha Peltonen riitaantui puoluejohtonsa kanssa ja sai potkut nimellisen syyn vuoksi. Kokoomuksen Verkkouutisten Tapani Mäkisen työsuhde puolestaan päättyi luottamuspulan vuoksi. Muodollisena pyövelinä toimi kokoomuksen omistaman Kansalliskustannuksen hallitus.
Puoluelehtien päätoimittajat istuvat toimessaan täsmälleen niin kauan, kun oman puolueen johdon luottamusta riittää. Tällainen kytkös on vahva riippuvuussuhde, joka ei voi olla vaikuttamatta uutisointiin. Riippumattomuuttaan vakuuttelevien puoluemedioiden (sic!) välittömän edun mukaista on vakuutella päinvastaista, joten komentosuhteet on peitelty monimutkaisin yhtiöjärjestelyin näkymättömiin.
Peltosen irtisanomista kommentoinut Maarit-Feldt-Ranta (sdp.) tokaisikin sattuvasti: ”Puoluelehden päätoimittaja ei ole riippumaton journalisti. Puoluelehden päätoimittaja on puoluelehden päätoimittaja.”
Todettakoon sekin, että media ei voi olla aidosti riippumaton, ellei se ole ennen kaikkea taloudellisesti riippumaton. Taloudellisessa riippumattomuudessa on kyse yksinkertaisesti siitä, että median omat varat riittävät pyörittämään toimintaa. Muussa tapauksessa taloudellinen riippuvuussuhde määrittää median linjaa vähintäänkin implisiittisesti.
STT:tä puoluejuttujen lomassa
Moni puoluelehti kopioi uutisvirtaansa STT:n uutisia. Tämä saattaa edistää kuvaa siitä, että uutisointi on neutraalia.
Onko niukkoja verovaroja ylipäätään järkevää käyttää siihen, että puolueet pumppaavat STT:n politiikan uutisia ilmaiseksi jakoon. Onko tämä järkevää? Ensinnäkin ahdingossa sinnitteleville kaupallisille uutispalveluille olisi parempi, ettei niiden toimintakentällä olisi mammutti-Ylen lisäksi kovin monia liiketalouden mekanismeista irrotettua ”uutistaloa”. Toisekseen, puoluejulkaisu ei muutu riippumattomaksi sillä, että se sirottelee STT-uutisten joukkoon omista lähtökohdista tekemiään juttuja.
Käsi sydämelle: kuinka moni toisissaan kuvittelee, että esimerkiksi SDP:n Demokraatti-lehti julkaisisi jotain muuta kuin sataprosenttisesti SDP-yhteensopivia ”uutisia”? Jostain syystä JSN kuitenkin tulkitsee Demokraatin riippumattomaksi journalistiseksi toimijaksi.
Omana mielipiteenäni totean, että puoluemedioiden ei tulisi olla JSN:n jäseniä. JSN:n ei tulisi sellaisia joukkoonsa haalia, ainakaan nykyisillä riippumattomuutta korostavilla säännöillä.
Onko JSN laadun tae?
Useat toimittajataustaiset verkkokeskustelijat ovat esittäneet JSN-jäsenyyden eräänlaisena laadun takeena. Onko se sitä? Asiaa voi arvioida vaikkapa Seiska-lehden toiminnan kautta. Äskettäin julkaistiin Matti Nykäsen monenkirjavia tempauksia ja mediasuhdetta kuvaava Luottotoimittaja-kirja. Siinä Seiskan entinen toimittaja Kai Merilä kertoo, että monet JSN:ään kuuluvan Seiskan jutuista olivat lavastettuja. Fabrikaatioiden määrä oli sitä luokkaa, etteivät ne ole voineet tapahtua ilman toimituksen johdon hyväksyntää.
Jos JSN sallii piiriinsä uutisia päästään keksiviä toimituksia ja katsoo näiden toimintaa sormiensa lävitse, on vaikeaa keksiä perusteluja sille, miten neuvoston jäsenyys voisi sinällään toimia jonkinlaisena journalistisen laadun takeena.
Neuvoston olisi syytä miettiä keinoja, joilla sen sääntöjen rikkojia voitaisiin nykyistä tiukemmin valvoa. Ei ole neuvostolle eduksi, että sen suojissa tehdään mitä sattuu.
Tällä hetkellä JSN vaikuttaa lähinnä ylikiltiltä lastentarhan tädiltä, joka yrittää heikolla äänellään huutaa: ”olkaa kunnolla”, mutta kurittomat penskat tekevät silti mitä mieleen juolahtaa. Ei olisi pahitteeksi, vaikka puheenjohtaja Elina Grundström ottaisi vähän tiukemman linjan kuin edeltäjänsä.
Lopuksi
Suomen Uutisten luotettavuus joutuu jokaisena uutispäivänä testiin. Jos se julkaisee lukijoidensa kannalta relevanttia ja hyödyllistä tietoa, lukijasuhde kehittyy. Jos tiedot ovat virheellisiä, käy päinvastoin.
JSN:n jäsenet ovat useita kertoja pyytäneet Suomen Uutisia liittymään neuvostoon, joten ei voitane vetää sellaistakaan johtopäätöstä, ettei se halutessaan sinne pääsisi. Mutta kuten yllä on todettu, riippuvuussuhde asettaa ylitsepääsemättömän esteen. Vaikka muut teeskentelisivät, me emme sitä tee.
Tätä taustaa vasten: Suomen Uutiset ei katso olevansa riippumaton uutisväline eikä se sellaista yritä JSN:n sääntöjä luovasti tulkitsemalla sellaista teeskennellä. Koska emme voi selkä suorana kaikkia sääntöjä allekirjoittaa, on parempi pysytellä ulkopuolella.
Matias Turkkila
Päätoimittaja, Suomen Uutiset